Rakenneratkaisut

Betoniputken kestävyysluokka valitaan yleensä taulukon 1 mukaan. Putkiluokassa alaviite r merkitsee raudoitettua. Yleensä kun putken läpimitta  >500 käytetään raudoitettua putkea mutta raudoitus antaa aina lisävarmuutta putken kestävyyteen.  Kaivonrenkaiden sallitut asennussyvyydet esitetään taulukossa 2. Liikennöidyillä alueilla käytetään Cr luokan kaivoja.

Taulukko 1 Putkien sallitut peitesyvyydet hautateorian mukaan (metriä).

Putkiluokka Tiivistetty Ei tiivistetty
Max. Min. Max. Min.
B 5,00 0,60 4,00 1,00
Br 8,00 0,40 5,00 0,60
Dr 13,00 0,20 7,50 0,40

Taulukko 2 Kaivonrenkaiden suurimmat sallitut asennussyvyydet (m).

Sisähalkaisija d s (mm) Br-luokka Cr-luokka
600…2000 (max 3000) 7 metriä 0,40

Erillisellä laskennallisella tarkastelulla päästään yleensä edellä olevissa taulukoissa esitettyjä arvoja suurempiin peitesyvyyksiin.

Jäte-  ja sadevesiviemäriputkina käytetään joko pyöreitä tai jalallisia EK putkia. Tulevaisuudessa myös soikean putken käyttö tulee lisääntymään, koska sen itsepuhdistuvuus on hyvä erityisesti putkilinjoissa, joiden virtaamavaihtelut ovat suuria.

EK betoniputkilinja perustetaan normaaliin tapaan niin, että maaperän painumat ja routaliikkeet ovat hallittavissa. Tukikuormien jakamiseksi putkilinjan alle rakennetaan aina tasauskerros. Vain hyvissä olosuhteissa liikennealueiden ulkopuolella voidaan tasauskerros jättää pois. Tasauskerros tehdään sorasta, murskeesta tai hiekasta, jonka suurin sallittu raekoko on 32 mm tai vastaavat vaatimukset täyttävästä perusmaasta. Mikäli tasauskerros voi jäätyä, se tehdään 8…32 mm sepelistä. Jos tasauskerros muodostuu louheesta ja hiekasta, tulee hiekan valuminen louheeseen estää esimerkiksi suodatinkankaalla. Tasauskerros tiivistetään 90% tiiviysasteeseen (parannettu Proctor koe). Vaihtoehtoisesti putkilinja voidaan asentaa pehmeälle lämmöneristealustalle (esim.EPS, paisutettu polystryreeni), mikä joustaa putken liikkeiden mukaan eikä aiheuta pistemäisiä rasituksia.

Alkutuenta on osa tasauskerrosta ja se tehdään samasta materiaalista. Routivia materiaaleja ei saa käyttää. Putken alin neljäsosa täytetään ja tiivistetään huolellisesti, mikä mahdollistaa putken ulkopuolisten kuormien jakautumisen laajemmalle alueelle. Riittämätön alkutuenta vähentää putken kantavuutta,
mikä pakottaa käyttämään kestävyydeltään parempia putkia.

rakenneratkaisut

Kaivannon alkutäyttö ulotetaan 300 mm putken laen yläpuolelle. Liikennealueilla alkutäyttö tehdään hyvin tiivistettävissä olevasta materiaalista, jonka suurin raekoko on 64 mm putkikoon ollessa <300 mm. Suuremmilla putkilla täyttömateriaalin maksimiraekoko voi olla 100 mm. Tiiviysvaatimus on 95%
(parannettu Proctor koe). Liikennealueiden ulkopuolella alkutäyttö voidaan tehdä tiivistämättömänä, jolloin täyttömateriaalin suurin raekoko on 100 mm. Kaivannon täyttötyössä on varottava aiheuttamasta putkelle haitallisia mekaanisia rasituksia tai putkilinjan siirtymisiä.

Kalliokaivanto

Kalliokaivanto tehdään niin syväksi, että putken ja kaivannon pohjan välinen etäisyys, mukaanlukien terävät särmät, on vähintään 150 mm. Muhvin kohdalla etäisyydeksi riittää 100 mm. Mikäli putkilinja perustetaan louhospohjan päälle tehdään alempi, karkeampi kerros louheesta ja sen päälle tiivistettävä hienompi kerros hiekasta, sorasta tai murskeesta.

Siirtymäkiila

Perustusolosuhteiden muuttuessa lyhyellä matkalla on rakennettava niin sanottu siirtymäkiila eli varattava riittävän paljon lyhyitä putkia linjaston liikemahdollisuuksien parantamiseksi. Lyhyitä soviteputkia on käytettävä myös lähdettäessä kaivosta tai kärkikappaleita liitettäessä johtolinjaa kaivoon. Mikäli betoniputkessa on muhvit kaivetaan niiden alle kuoppa, jotta putki kantaa koko pituudeltaan.

Syövyttävät pohjaolosuhteet

Putkien valmistuksessa käytettävä korkealujuuksinen betoni kestää hyvin epäpuhtauksia. Silti aggressiivisten pohjavesien alueilla saattaa olla syytä alentaa pohjaveden virtausta ja liikkeitä sopivilla toimenpiteillä esimerkiksi tiiviillä maakerroksilla.

Tavallisesti Suomessa voidaan viemäriputket valaa käyttäen normaalisementtiä, mutta on olemassa alueita, joissa maaperän sulfaatti- tai sulfiittipitoisuus on siinä määrin korkea, että on syytä käyttää putkien valmistuksessa sulfaatinkestävää sementtiä. Näin on syytä menetellä myös esimerkiksi metsien suoalueilla, joissa ympäristö voi olla hapan.