Oppimiskeskus Aleksandria

Valo uudisosaan tulee lähinnä suuren valoaukon kautta, joka on samalla rakennuksen keskeinen aihe. Valoaukko on viistokas, jonka kulmat on pyöristetty. Aukkoa ympäröivät kerrostasot on asemoitu niin, että kapeampi ja leveämpi pääty vaihtavat paikkaa. Tällä tavoin aukkosarjan kulmiin syntyy parveekkenomaisia kurotuksia tai sisäänvetoja, joista avautuu mielenkiintoisia näkymiä eri kerrosten työ- ja aulatiloihin.

Uusi oppimiskeskus on nykypäivän verkko-opetuksen tyyssija. Palvelutori muodostaa nivelen opiskelijakirjaston, oppimiskeskuksen ja Porthanialle rakennettavan yhdyskäytävän välille. Palvelutorin komean lieriökattoikkunan betonipintojen kautta valo heijastuu sykkivään keskukseen.

Louhinta-, purku- ja perustustyöt ovat edellyttäneet huolellista valmistelua ja rakennustyöt korttelin ahtaissa olosuhteissa ovat olleet vaativia. Kellarikerroksen yhdyskäytävätiloihin on jätetty muistuma peruskalliosta ja paikan geologiasta.

Uudisosassa on vain neljäsosa julkisivua. Pihanpuoleisissa julkisivuissa on saatu mielenkiintoista vaihtelevuutta eriväristen metallisäleikköjen rytmityksen kautta.

Tuomaristo haluaa kuitenkin perusteluissaan huomauttaa, että betonirakenteiden pinnat eivät kaikilta osin toteutukseltaan vastaa suunnitteluasiakirjoissa edellytettyä I-luokan laatuvaatimustasoa. Näkyvän betonipinnan toteuttamisen osaamisella olisi lopputulos tuonut esiin betonin mahdollisuudet esimerkillisesti.

Oppimiskeskus Aleksandria

Valmistumisvuosi: 2003

Arkkitehti: Arkkitehtitoimisto Davidsson Oy

Rakennuttaja: Helsingin yliopiston tekninen osasto

Fabianinkatu 28, Helsinki, Suomi

< Takaisin hakuun