Betonin ominaisuuksia voidaan säädellä

Betonin ominaisuuksia voidaan säädellä laajalti paitsi betonin seossuhteiden, myös erilaisten lisäaineiden avulla. Betonin lisäaineet ovat yleensä erilaisia polymeerejä, joilla säädellään esimerkiksi betonin notkeutta, ilmapitoisuutta tai kovettumisen nopeutta.

Kuva: Finnsementti Oy

Lisäaineita käytetään lähinnä vaativiin ympäristöolosuhteisiin kuten sää- tai kemikaalirasitukseen tulevissa betoneissa. Rakennusten sisätiloissa käytettävät betonilaadut voidaan valmistaan ilman lisäaineita.

Nykyään merkittävä osa betonielementeistä valmistetaan itsestään tiivistyvästä betonista, jonka valmistaminen edellyttää notkistimen käyttöä. Betonin notkistamiseen käytetään nykyään polykarboksylaatteja, jotka ovat vesiliukoisia polymeerejä. Lisäaineen tehtävä on dispergoida eli erottaa sementtipartikkelit toisistaan ja parantaa siten betonin juoksevuutta ilman lisäveden annostelua.

Polykarboksylaattien annostusmäärät ovat tyypillisesti välillä 0 – 1 kg betonikuutiometriä kohti. Lisäaineet annostellaan betoniin vesiliuoksena, ja valtaosa liuoksesta on vettä ja vain pieni osa itse lisäainetta.

Betonin notkistamiseen käytettiin aiemmin melamiini- ja naftaleenisulfonaattipohjaisia aineita. Näistä on havaittu aiheutuvan joissain tapauksia havaittavia ammoniakki- ja/tai formaldehydipäästöjä sisäilmaan. Näiden aineiden käytöstä on luovuttu jo parikymmentä vuotta sitten.

Säänkestävien betonilaatujen valmistamiseen käytetään lisähuokostinta, joka saa aikaan mikroskooppisten ilmakuplien eli ns. suojahuokosten syntymisen betoniin. Betonin jäätyessä laajeneva vesi pääsee tunkeutumaan suojahuokosiin, eikä betoni vaurioidu.