{"id":22201,"date":"2022-10-04T10:55:00","date_gmt":"2022-10-04T07:55:00","guid":{"rendered":"https:\/\/betoni.com\/lehti\/?p=22201"},"modified":"2022-10-20T15:47:11","modified_gmt":"2022-10-20T12:47:11","slug":"paikallavaletun-betonin-taidonnayte-liljevalchs","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/betoni.com\/lehti\/2022\/10\/04\/paikallavaletun-betonin-taidonnayte-liljevalchs\/","title":{"rendered":"Paikallavaletun betonin taidonn\u00e4yte – Liljevalchs+"},"content":{"rendered":"\n

Liljevalchin taidehalli, kotoisesti Ruotsissa Liljevalchs (eli Liljevalchs konsthall), valmistui vuonna 1916 Tukholman Djurg\u00e5rdeniin. Arkkitehti oli Carl Bergsten<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Rakennus on sik\u00e4li erikoinen, ett\u00e4 siin\u00e4 k\u00e4ytettiin aikanaan uutta keksint\u00f6\u00e4 eli ter\u00e4sbetonia. Muotokieli edustaa toki pohjoismaista klassismia, mutta taiteen esitt\u00e4misen talossa oli muitakin edistyksellisi\u00e4 ratkaisuja. Niihin kuuluivat muun muassa umpinaisten veistoshallin seinien yl\u00e4osaan sijoitetut luonnonvaloa tuovat laajat horisontaaliset ikkunapinnat. Koko rakennuksen runko kantavine pilareineen tehtiin ter\u00e4sbetonista. Useita n\u00e4yttelysaleja k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4\u00e4 taidehallia voidaankin hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4 kutsua er\u00e4\u00e4nlaiseksi perinteen tai tarkemmin pohjoismaisen klassismin ja modernin ajattelun j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4ksi risteytykseksi.<\/p>\n\n\n\n

Liljevalchin taidehalliin liittyy my\u00f6s suosittu ja charmantti ravintola ruokasaleineen ja puutarhoineen. Koko Djurg\u00e5rden huvipuistoineen ja museoineen on tukholmalaisten ja turistien rakastama paikka. Sinne p\u00e4\u00e4see k\u00e4tev\u00e4sti sek\u00e4 raitiovaunulla ett\u00e4 lautalla suoraan vanhimman kaupunginosan Gamla stadenin edustalta l\u00e4hell\u00e4 mullistusten kourissa viel\u00e4 olevaa liikenteen solmukohtaa Slussenia.<\/p>\n\n\n\n

Lis\u00e4rakennushanke oli suuri keskustelunaihe<\/h3>\n\n\n\n

Liljevalchin laajentaminen her\u00e4tti jo suunnitteluvaiheessa my\u00f6s runsaasti keskustelua. Sit\u00e4 k\u00e4ytiin sek\u00e4 ammattimaisesti eli taiteen ja arkkitehtuurin ammattilaisten ja asiantuntijoiden v\u00e4lill\u00e4, ett\u00e4 ns. ajan hengen mukaan my\u00f6s kansalaisten sek\u00e4 maallikoiden kesken sosiaalisessa mediassa. Niin k\u00e4vi, ett\u00e4 keskener\u00e4isest\u00e4 ty\u00f6maavaiheesta otettujen valokuvien perustella rakennus \u00e4\u00e4nestettiin er\u00e4\u00e4ss\u00e4 sosiaalisen median ryhm\u00e4ss\u00e4 maan rumimmaksi rakennukseksi \u2013 jopa ennen telineiden purkamista ja rakennuksen avaamista yleis\u00f6lle. Avajaiset elokuussa 2021 olivat suuri ja odotettu mediatapahtuma.<\/p>\n\n\n\n

Liljevalchin taidehalli oli kipe\u00e4sti tarvinnut laajennuksensa, koska aikaisemmin se oli aina pidett\u00e4v\u00e4 kiinni n\u00e4yttelyjen vaihtamisen ajan. Nyt sek\u00e4 suoraan ulkoa ett\u00e4 alkuper\u00e4isen taidehallin puolelta saavutettava uusi puoli tarjoaa paljon joustomahdollisuuksia ja k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kin n\u00e4yttelytiloja monessa eri kerroksessa. Taidehalli voidaan t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 pit\u00e4\u00e4 yleis\u00f6lle avoimena my\u00f6s n\u00e4yttelyiden purkamisen ja pystytt\u00e4misen ajan.<\/p>\n\n\n\n

Suunnittelusta vastasi Wing\u00e5rdhs<\/h3>\n\n\n\n

Suunnittelusta on vastannut maan eturivin arkkitehtitoimisto Wing\u00e5rdhs<\/em>, joka on my\u00f6skin suunnitellut kansallismuseo Nationalmuseumin kiitellyt korjaus-, uudistus- ja muutosty\u00f6t. Liljevalchin museon laajennuksesta j\u00e4rjestettiin vuonna 2013 arkkitehtuurikilpailu, jonka toimisto voitti. Monista eri syist\u00e4 rakentaminen viiv\u00e4styi ja alkuper\u00e4inen budjettikin ylittyi.<\/p>\n\n\n\n

Uudisrakennus- tai laajennusosa ristittiin napakasti nimell\u00e4 Liljevalchs+ ja se avattiin yleis\u00f6lle syksyll\u00e4 2021. Siit\u00e4 on my\u00f6s tehty rakennusvaihetta ja ennen kaikkea eritt\u00e4in vaativana rakennusty\u00f6n osana toteutettua betonisen valokaton valamista dokumentoiva filmi, tekij\u00f6in\u00e4 Kajsa Anders\u00f6<\/em> ja Tomas Boman<\/em>. Yhdess\u00e4 dokumentin p\u00e4\u00e4osassa on tunnettu ruotsalainen lasitaiteilija, jonka teos on integroitu osaksi julkisivua. Suunnittelusta vastasivat yhdess\u00e4 Gert Wing\u00e5rdh<\/em> ja taiteilija Ingegerd Roman<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Julkisivu kolottua betonia ja py\u00f6reit\u00e4 lasikuppeja<\/h3>\n\n\n\n

Ilmeelt\u00e4\u00e4n eritt\u00e4in betonisen uudisrakennuksen n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 julkisivun osa ovat tarkkaan dimensioidensa puolesta mietityt pisara-kuvioinneilla koristellut py\u00f6re\u00e4t lasiset kupit, ns. pullon pohjat, on aseteltu betonijulkisivuun muotoiltuihin py\u00f6reisiin syvennyksiin. Dokumentti kertoo my\u00f6s n\u00e4iden 6860 lasikupin suunnittelusta ja toteutuksesta. Lasisten pullonpohjamaisten esineiden tarkoitus on tuoda pelkistettyyn julkisivuun kimalletta ja valaistusolosuhteiden mukaista heijastusten vaihtelua.<\/p>\n\n\n\n

Minimalististen julkisivujen sommittelussa on k\u00e4ytetty vain museon sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti\u00e4 varten ter\u00e4ksinen musta ovi sek\u00e4 suuria n\u00e4yteikkunamaisia v\u00e4lipuitteettomia lasipintoja. Isot ikkunat avaavat n\u00e4kym\u00e4t museomyym\u00e4l\u00e4\u00e4n ja pohjakerroksen n\u00e4yttelytilaan. Ylemm\u00e4t n\u00e4yttelyhallit ovat ikkunattomia ja ne saavat luonnonvalonsa huikean n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n betonisen valokaton kautta. Katossa on kaikkiaan 166 lanterniiniruutua. Vaikuttavan betonisen valokaton alla sijaitsevien n\u00e4yttelysalien korkeudet vaihtelevat 3,5 metrist\u00e4 kuuteen metriin.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"
Kuva: Christoffer Grimshorn<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Kuva: Christoffer Grimshorn<\/figcaption><\/figure>\n<\/figure>\n\n\n\n

Liljevalchs+ k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 pohjakerroksen n\u00e4yttelysalien lis\u00e4ksi vaate- ja saniteettitilat sek\u00e4 sis\u00e4\u00e4ntulokerroksessa kauniin ja valoisan myym\u00e4l\u00e4n sek\u00e4 uuden kahvila-ravintolaosan. Kahvilasta p\u00e4\u00e4see taidehallin puutarhamaiselle pihalle, jota reunustavat maineikas Bl\u00e5 porten -niminen ravintola pitkine saleineen sek\u00e4 pylv\u00e4iden koristamat katetut syvennykset ja terassit. Uusi kahvila-ravintola laajennusosan puolella ei kilpaile vanhojen ja koristeellisempien tilojen kanssa, mutta pitkien seinien kuparins\u00e4vyiset peilipinnat ja upeat pitk\u00e4t nahkaiset penkkisohvat tekev\u00e4t siit\u00e4 t\u00e4ysin omanlaisensa. Kahvilasalin takasein\u00e4 onkin taidehallin vanhaa ulkosein\u00e4\u00e4. T\u00e4ydent\u00e4minen ja liittyminen vanhaan on tehty yksityiskohtia my\u00f6ten eritt\u00e4in taitavasti.<\/p>\n\n\n\n

Mutta mist\u00e4 sitten on keksitty Liljevalchin uudelle, 2400 neli\u00f6iselle osalle noin kurinalainen ja yksinkertainen olemus? Selitys l\u00f6ytyy kauniista kirjasta, joka piirroksin, valokuvin ja kirjoituksin esittelee rakennuksen ja sen taustat. Taiteen esitt\u00e4miselle pyhitetyss\u00e4 uudessa rakennuksessa olennaisinta on se, ett\u00e4 teokset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t esille siten, ett\u00e4 huomio voi keskitty\u00e4 vain ja ainoastaan niihin.<\/p>\n\n\n\n

Opintomatka Sveitsiin ja It\u00e4valtaan<\/h3>\n\n\n\n

Paikallavalettuun betoniseen kokonaisuuteen Gert Wing\u00e5rdh<\/em> avustajineen k\u00e4yvi hakemassa inspiraatiota tututumismatkalta, joka tehtiin muutaman merkitt\u00e4v\u00e4n ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n betonisen museorakennuksen \u00e4\u00e4relle. Kohteina olivat arkkitehti Peter Zumthorin<\/em> suunnittelema Kunsthaus Bregenz eli Bregenzin taidehalli It\u00e4vallassa (1997), Annette Gigonin<\/em> ja Mike Guyerin<\/em> suunnittelema Ernst Ludwig Kirchnerille<\/em> omistettu museo Sveitsin Davosissa (1992) ja Valerio Olgiatin<\/em> suunnittelema koulurakennus Sveitsin Paspelsissa (1998).<\/p>\n\n\n\n

Koska paikallavalettu betoni materiaalina ei anna virheit\u00e4 ja hosumista anteeksi, oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 ja kokea rakennuksia, joissa valittu materiaali, pid\u00e4ttyv\u00e4inen muotokieli sek\u00e4 huippuunsa jalostettu tekniikka ovat olleet kaikista olennaisin osa toteutunutta kokonaisuutta. Matkalla opittuja asioita voitiin soveltaa rakennukseen ja my\u00f6s muita hyviksi havaittuja, kuten teknisi\u00e4 j\u00e4rjestelmi\u00e4. Lastaushuoneen porttiratkaisu l\u00f6ytyi Vaduzissa sijaitsevalta yritykselt\u00e4, jolta se my\u00f6s hankittiin.<\/p>\n\n\n\n

Olennaisimmat piirteet Liljevalchin taidehallin laajennusosan suhteen ovat tietenkin erikoinen julkisivu sek\u00e4 betoninen, ruudukkomainen valokatto. Sen valoa alas p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 lanterniiniruudukko toteutettiin kertavaluna k\u00e4ytt\u00e4en huolellisesti kehitelty\u00e4 ja testattua betoniseosta. Katon rakennusvaihe edusti logistisenakin performanssina suoranaista taidetta, yhtaikaa paikalle saapuneiksi tarvittuine betoniautoineen ja osaavine betonirakentajineen. Katon kerralla valamisesta tehty\u00e4 dokumenttifilmin osaa katsoessaan voi kokea seuraavansa j\u00e4nnitysn\u00e4ytelm\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ja kyll\u00e4, Liljevalchs+ ylpeilee uskomattoman hienoilla ja rauhallisilla, mutta tarkoitushakuisesti minimalistisilla betonisilla sis\u00e4tiloilla. Niiden yll\u00e4 kattorakennelma on yhtaikaa massiivinen ja toisaalta keve\u00e4, mik\u00e4 johtuu katon alapinnan lanterniinirakenteiden sirosta profiilista. Paikallavalun j\u00e4ljet ja tietty rosoisuus ovat katon sis\u00e4pinnoissa selke\u00e4sti n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4. Vaikutelma on luotu tietoisesti, vaikka yksitt\u00e4isten lanterniinien sijaan katse hyv\u00e4ilee vaikuttavaa kokonaisuutta.<\/p>\n\n\n\n

Puutarhan suunnalta katsoen vaatimaton<\/h3>\n\n\n\n

Taidehallin kauniin puutarhan suunnalta katsottuna uusi rakennus n\u00e4kyy vain hieman, viereisen ABBA-museon sen sijaan melko r\u00f6yhke\u00e4sti tunkeutuessa ravintola Bl\u00e5 portenin taustalta n\u00e4k\u00f6kentt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Omassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n lis\u00e4rakennus ei todellisuudessa huuda olemustaan ja sen edusta ja piha-alue on varsinaisen rakennusty\u00f6n j\u00e4lkeen ty\u00f6stetty ja istutettu huolella. Pieni pronssinen haalaripukuinen poikaveistos katselee myym\u00e4l\u00e4n ja alempana sijaitsevan n\u00e4yttelytilan sivuikkunoihin p\u00e4in ja vierailijat katselevat h\u00e4nt\u00e4 yll\u00e4ttynein\u00e4 takaisin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva: Christoffer Grimshorn<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Hallittu kokonaisuus<\/h3>\n\n\n\n

Materiaalivalinnat ja sisustuksen yksityiskohdat kahvilan puup\u00f6ytien plus-aihekuvioita ja portaikkojen ohuita metallisia kaidejohteita my\u00f6ten kertovat suunnittelijoiden sek\u00e4 muotoilijoiden ja sisustajien kokonaisvaltaisesta ja osaavasta otteesta. Materiaalit puulajeja my\u00f6ten on valittu huolella. Niiden on my\u00f6s tarkoitus kest\u00e4\u00e4 aikaa ja kulutusta.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s t\u00e4m\u00e4 uudempi rakennus \u2013 vaikka on hieman vuotanut yhden ikkunan yl\u00e4osasta ennen kuin asia ehdittiin korjata \u2013 tulee toivon mukaan kest\u00e4m\u00e4\u00e4n ainakin sata vuotta. Vanhempi jo yli satavuotias betoninen taidehallirakennus jatkaa hyvinkin toiset sata lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Paikallavalettuja betonirakenteita<\/h3>\n\n\n\n

\u2013 Liljevalchin paikka ja historia vaikuttivat ensisijaisesti betonin valintaan my\u00f6s uudisrakennuksessa, kertoo Jonathan Eklund<\/em> Wing\u00e5rdsin toimistosta.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ter\u00e4sbetonin tullessa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n Ruotsissa vuonna 1908, siit\u00e4 tuli sitten uusi rakennusmateriaali, josta monet tuon ajan arkkitehdit kiinnostuivat. Kun Carl Bergsten suunnitteli Liljevalchia vuonna 1913, h\u00e4n oli yksi heist\u00e4, joka k\u00e4ytti betonia n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti muun muassa museorakennuksen suuren, korkean veistoshallin kattorakenteissa, jatkaa Eklund.<\/p>\n\n\n\n

Suunnittelukohteen ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyvien materiaalien k\u00e4ytt\u00f6 ja kehitt\u00e4minen ovat meille t\u00e4rkeit\u00e4 suunnittelul\u00e4ht\u00f6kohtina. T\u00e4ss\u00e4 projektissa oli useita eri tapoja edet\u00e4. Olisimme voineet tehd\u00e4 laajennuksen, jossa on k\u00e4ytetty tiilt\u00e4, rappausta tai kuparilevy\u00e4. Mutta lopulta valitsimme ter\u00e4sbetonin, joka on my\u00f6s aiemman Liljevalchin yksi tunnusmateriaali.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Rakennuksen runko on paikallavalettu betonista k\u00e4ytt\u00e4en suurmuottij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Rakennuksen paikallavaletuissa sein\u00e4- ja muissa betonirakenteissa k\u00e4ytettiin p\u00e4\u00e4osin Dokan isoa muottij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, jonka valupinnoissa on k\u00e4ytetty lautapintoja tai vaneria 1250 \u00d7 2500 \u00d7 15 mm.<\/p>\n\n\n\n

Valettava betonimassa oli enimm\u00e4kseen SKB C30\/37 STD cem Dmax 11. Betonin toimitti Swerock ja hankkeen urakoi Peab.<\/p>\n\n\n\n

Julkisivun betonipintoihin on tehty graffitisuojak\u00e4sittely. \u2013 Teimme vahatyyppisen \u201duhrisuojan kaikkiin ulkoseiniin, kertoo Jonathan Eklund.<\/p>\n\n\n\n

Museon n\u00e4yttely-, k\u00e4yt\u00e4v\u00e4- ja porrastiloissa on my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t betonilattiat. \u2013 Kehitimme betonireseptin kaikille sis\u00e4lattioille, jotka sitten lopuksi hiottiin kiilt\u00e4v\u00e4ksi HTC Platinum -menetelm\u00e4ll\u00e4, kertoo Eklund.<\/p>\n\n\n\n

Betoni valittiin kest\u00e4v\u00e4n\u00e4 materiaalina<\/h3>\n\n\n\n

Kun museokilpailu julkistettiin ja idea syntyi vuonna 2013, keskustelu betonin hiilidioksidikuormasta ei ollut nykyisell\u00e4\u00e4n. Joten se n\u00e4k\u00f6kulma ei ollut niin ratkaisevaa. \u2013 T\u00e4n\u00e4\u00e4n olisimme saattaneet ajatella toisin, mutta en voi sanoa, ett\u00e4 ettemmek\u00f6 olisi silti p\u00e4\u00e4tyneet betoniin. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomioida, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on julkinen rakennus, jolla on korkeat turvallisuus- ja s\u00e4\u00e4nkesto- kuin sis\u00e4ilmavaatimukset ja n\u00e4iden vuoksi oli j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 valita ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 betonia rakennusaikaisesta kuormituksesta huolimatta, toteaa Eklund.<\/p>\n\n\n\n

Kiinteist\u00f6n ymp\u00e4rill\u00e4 on raitiovaunujen korkeaj\u00e4nnitelinjat, joten rakennust\u00f6iden ja materiaalitoimitusten logistiikka suunniteltiin tiiviiss\u00e4 yhteisty\u00f6ss\u00e4 raitiovaunuliikenteest\u00e4 vastaavan SL:n kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Betonisten kattolyhtyjen rakenne oli haastava<\/h3>\n\n\n\n

Uuden rakennuksen katolla on 166 paikalla valettua kattoikkunakupolia, ns. lyhtyj\u00e4, lanterniini-ikkunaa, jotka tuovat n\u00e4yttelytiloihin erityisen, ep\u00e4suoran valon.<\/p>\n\n\n\n

Liljevalchs+ museon ”lyhdyt” rakennettiin v-muotoisista betonisista kattopalkeista. Seuraavaksi ohuet sein\u00e4t, jotka muodostavat lyhdyn yl\u00e4osan, valettiin palkkien p\u00e4\u00e4lle. Muotoilu ja valu asettivat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isi\u00e4 tarkkuusvaatimuksia.<\/p>\n\n\n\n

Kattoarkkitehtuuri itsess\u00e4\u00e4n ratkaisi joitain ongelmia, mutta loi my\u00f6s lis\u00e4haasteita. Suoraa auringonvaloa esiintyy vain v\u00e4h\u00e4isen aikaa keskell\u00e4 kes\u00e4\u00e4, mutta julkisivun piikik\u00e4s siluetti antoi my\u00f6s teknisille ratkaisuille selke\u00e4n kehyksen. Liljevalchs+:lla ei varsinaisesti ole kattoa, vaan 166 kattolyhty\u00e4. Lyhtyjen v\u00e4liset osat kaatavat vesikouruihin, jotka ohjaavat veden matalalta keskiharjanteelta kohti kattokaivoja ja ulkosein\u00e4n sis\u00e4isi\u00e4 sy\u00f6ksyputkia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Katon ja kattolyhtyjen rakennus- ja valuty\u00f6t k\u00e4ynniss\u00e4. Valut tehtiin itsetiivistyv\u00e4ll\u00e4 betonilla. Kuva: Kajsa Anders\u00f6<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Lyhdyt rakennettiin kahdessa vaiheessa: Ensin valettiin koko rakennetta tukeva arina-palkisto. T\u00e4m\u00e4n alaosa p\u00e4\u00e4ttyy 20 mm kapeaan alareunaan, jonka oli oltava t\u00e4ydellinen ja viimeistelty. Pienimm\u00e4tkin roskat, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t muotin pohjalle, kun itsetiivistyv\u00e4\u00e4 betonia valetaan, voivat olla tuhoisia. N\u00e4iss\u00e4 massiivisissa palkeissa on my\u00f6s valun sis\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4v\u00e4t l\u00e4mmitys- ja j\u00e4\u00e4hdytysputket. Jotta betonin pinnalle tiivistyv\u00e4st\u00e4 kondenssivedest\u00e4, kylm\u00e4st\u00e4 ilmasta tai suurista l\u00e4mp\u00f6tilakuormista ei aiheutuisi ongelmia, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kattorakenteiden l\u00e4mp\u00f6tila on suunnilleen sama kuin huonetiloissa. Koska museoiden ilmaa voidaan joskus kostuttaa, on erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 est\u00e4\u00e4 kondensoituminen. Varmuuden vuoksi lasia kantava ter\u00e4srunko sai siksi my\u00f6s l\u00e4mmityssilmukan.<\/p>\n\n\n\n