Laattakokeessa s\u00e4rm\u00e4lt\u00e4\u00e4n 150 mm:n kuutiokoekappaleesta sahataan 50 mm paksu koekappale niin, ett\u00e4 testipintana toimii valupintaan n\u00e4hden kohtisuora sahapinta. Ennen varsinaisen testin aloittamista testipinnan annetaan hieman kuivua ja karbonatisoitua kosteushuoneessa. Esik\u00e4sittelyvaiheen aikana laattan\u00e4ytteet veden- ja l\u00e4mm\u00f6neristet\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n olosuhdes\u00e4ilytyksen j\u00e4lkeen laattan\u00e4ytteiden pinta kyll\u00e4stet\u00e4\u00e4n vedell\u00e4 uudelleen.<\/p>\n\n\n\n
Laattan\u00e4ytteiden testipinta altistetaan j\u00e4\u00e4dytyskammiossa toistuvalle j\u00e4\u00e4dytys-sulatusrasitukselle (kuva 1). J\u00e4\u00e4dytys-sulatuskoe aloitetaan heti vesikyll\u00e4styksen j\u00e4lkeen, jolloin betoni on 31 vrk:n ik\u00e4ist\u00e4. Koe tehd\u00e4\u00e4n siten varsin nuorelle betonille, ja erityisesti seossementtej\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4ess\u00e4 betoni ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole riitt\u00e4v\u00e4sti hydratoitunut ennen kokeen alkua. Suola-pakkaskest\u00e4vyytt\u00e4 arvioitaessa annostellaan testattavalle pinnalle 3 %:n NaCl-suolaliuosta (kuva 2). Rapautuneen materiaalin m\u00e4\u00e4r\u00e4 mitataan 7, 14, 28, 42 ja 56 syklin j\u00e4lkeen. Yksi sykli kest\u00e4\u00e4 vuorokauden ja l\u00e4mp\u00f6tila vaihtelee \u201320 \u00b0C:n ja +20 \u00b0C:n v\u00e4lill\u00e4. Tulokset esitet\u00e4\u00e4n rapautuneen materiaalin massana pinta-alaa kohden.<\/p>\n\n\n\n Testaustilanne on huomattavan ankara, pyrit\u00e4\u00e4nh\u00e4n todellisuudessa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n rakenteita, joiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 seisoisi jatkuvasti suolavett\u00e4 ja vesi p\u00e4\u00e4sisi j\u00e4\u00e4tym\u00e4\u00e4n. Kiihdytetyss\u00e4 kokeessa simuloidaan kuitenkin betonin 50 tai jopa 100 vuoden k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 vain muutamassa kuukaudessa, joten rasituksen on oltava luonnonolosuhteita merkitt\u00e4v\u00e4sti rajumpaa.<\/p>\n\n\n\n Laattakokeen toistettavuus eli yhden laboratorion sis\u00e4inen hajonta on yleens\u00e4 hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tasolla, mutta uusittavuus eli laboratorioiden v\u00e4linen hajonta on osoittautunut ongelmaksi. Vuoden 2024 tasokokeessa [4] laboratorioiden tulokset vaihtelivat 30\u2026515 g\/m2<\/sup>:n v\u00e4lill\u00e4, ja uusittavuuden variaatiokerroin oli 82 %. T\u00e4m\u00e4 arvo on l\u00e4hes kaksinkertainen teknisen spesifikaation viitearvoon (45 %) verrattuna. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tulokset tarkoittavat, ett\u00e4 kahden laboratorion tulosten ero saattoi olla kaksinkertainen verrattuna rapaumatuloksen.<\/p>\n\n\n\n Vastaavia hajontaongelmia on havaittu my\u00f6s huokosanalyysiss\u00e4. Esimerkiksi tasokokeessa 2023 [7] huomattiin hajonnan olevan liian korkealla tasolla erityisesti, kun huomioidaan menetelm\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6 osana betonin laadunvarmistusta. Pintahieiden osalta vaihtelua kasvattivat viel\u00e4 erilaiset analyysimenetelm\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n Edell\u00e4 kuvattujen testimenetelmien hajontaongelmat olivat l\u00e4ht\u00f6laukaus kansalliselle pakkasprojektille. Betonin pakkasenkest\u00e4vyyden arvioiminen on hyvin vaikeaa, jos testimenetelm\u00e4t eiv\u00e4t anna luotettavia tuloksia. Vuosina 2023\u20132024 toteutetussa esiselvityksess\u00e4 kartoitettiin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevia testimenetelmi\u00e4, vertailtiin vaatimustasoja eri maissa ja laadittiin alustava tutkimussuunnitelma suurempaa koesarjaa varten. Esiselvityksen j\u00e4lkeen oli kuitenkin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ennen varsinaisen pakkasprojektin k\u00e4ynnist\u00e4mist\u00e4 on tarpeen selvitt\u00e4\u00e4 useita perustavanlaatuisia kysymyksi\u00e4. N\u00e4in k\u00e4ynnistettiin Pakkasprojekti25, jonka tuloksia tarkastellaan t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa. Projekti koostui kolmesta varsin erilaisesti osaprojektista (taulukko 1).<\/p>\n\n\n\n Laattakokeen ja todellisen pakkasenkest\u00e4vyyden v\u00e4list\u00e4 yhteytt\u00e4 l\u00e4hestyttiin testaamalla viidest\u00e4 siltarakenteesta porattuja koekappaleita. Sillat olivat valmistuneet vuosina 1960\u20132001, joten kaikki tutkitut rakenteet ovat valmistettu k\u00e4ytt\u00e4en vain kohtuullisen v\u00e4h\u00e4n seostettuja sementtej\u00e4 (esimerkiksi Yleis-sementti\u00e4). Rakenteet olivat hyv\u00e4kuntoisia, ja n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 rapaumaa silloissa ei havaittu. Poikkeuksena oli yksi rakenne (reunapalkki), jota oli jo jouduttu korjaamaan noin 17 vuoden ik\u00e4isen\u00e4. Kolmen rakenteen osalta koekappaleet porattiin kansilaatan alapinnasta, joten betoniin kohdistuva kloridirasitus oli ollut hyvin pieni.<\/p>\n\n\n\n Jokaisesta porakoekappaleesta sahattiin sek\u00e4 karbonatisoitunutta (a-n\u00e4yte) ett\u00e4 karbonatisoitumatonta betonia (b-n\u00e4yte) laattakoetta varten (kuva 3). Muiden n\u00e4ytteiden (c\u2026e) avulla selvitettiin betonin koostumusta. Nuorelle betonille teht\u00e4viss\u00e4 laboratoriokokeissa karbonatisoituminen kasvattaa rapauma-arvoa, karbonatisoitumisella on erityisen voimakas vaikutus kuonasementeill\u00e4. Kokeessa haluttiin selvitt\u00e4\u00e4, miten karbonatisoituminen vaikuttaa rapaumatasoon todellisissa rakenteissa.<\/p>\n\n\n\n Tulokset olivat odottamattomat kahdessa suhteessa. Ensinn\u00e4kin ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n samankuntoiset rakenteet (ei mit\u00e4\u00e4n n\u00e4kyvi\u00e4 vaurioita) antoivat laattakokeessa hyvin erilaisia rapauma-arvoja. Kokonaisrapaumat vaihtelivat noin 300 g\/m2<\/sup>:st\u00e4 22 000 g\/m2<\/sup>:\u00e4\u00e4n, ja rakenteiden sis\u00e4inen variaatiokerroin oli keskim\u00e4\u00e4rin 61 %. Pienimm\u00e4t rapaumat saatiin rakenteista, jotka olivat huokostettu hyvin tai joiden lujuustaso oli korkea (alhainen vesi-sideainesuhde). Toiseksi karbonatisoituneet a-n\u00e4ytteet rapautuivat p\u00e4\u00e4osin v\u00e4hemm\u00e4n kuin syvemm\u00e4lt\u00e4 poratut karbonatisoitumattomat b-n\u00e4ytteet, mik\u00e4 on vastoin tyypillisi\u00e4 laboratoriotuloksia [8, 9]. Havainto ei kuitenkaan ole suoraan yleistett\u00e4viss\u00e4 nykyisille seossementeille, koska tutkitut rakenteet olivat valmistettu k\u00e4ytt\u00e4en v\u00e4hemm\u00e4n seostettuja sideaineita.<\/p>\n\n\n\n Olemassa olevien rakenteiden testaus osoittautui hy\u00f6dylliseksi keinoksi selvitt\u00e4\u00e4 laattakokeen ja todellisen pakkasenkest\u00e4vyyden suhdetta, mutta yksi koesarja ei t\u00e4h\u00e4n riit\u00e4. Jatkossa testausta kannattaa laajentaa kloridirasitettuihin ja kuonasementtirakenteisiin, k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 pitk\u00e4aikaisia kentt\u00e4kokeita ja selvitt\u00e4\u00e4 erikseen karbonatisoitumisen vaikutus todellisissa rakenteissa.<\/p>\n\n\n\n Hankkeen t\u00e4rkein kokonaisuus oli laattakokeen hajonnan saaminen hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4lle tasolle, koska se on toimivan laadunvalvonnan sek\u00e4 jatkotutkimusten edellytys. Osaprojekti rakentui nelj\u00e4st\u00e4 vaiheesta: aikaisempien koetulosten analysoinnista, testausk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen kartoituksesta laboratorioissa, tarkennetun ohjeen laadinnasta ja lopuksi tasokokeesta, jossa ohjeen vaikutus mitattiin. Kaikki vaiheet tehtiin tiiviiss\u00e4 yhteisty\u00f6ss\u00e4 seitsem\u00e4n testauslaboratorion ja Aalto-yliopiston kesken.<\/p>\n\n\n\n Osaprojekti aloitettiin yhteisell\u00e4 laboratoriop\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 Aalto-yliopistossa, jonka j\u00e4lkeen Aalto-yliopiston edustaja vieraili jokaisessa projektiin osallistuneessa testauslaboratoriossa. Vierailujen aikana k\u00e4ytiin l\u00e4pi laattakokeen kaikki vaiheet koekappaleiden vastaanotosta tulosten esitt\u00e4miseen. Samalla ker\u00e4ttiin historiatietoa testausm\u00e4\u00e4rist\u00e4, olosuhdes\u00e4ilytyksen olosuhteista ja j\u00e4\u00e4dytyskammioiden l\u00e4mp\u00f6tiloista.<\/p>\n\n\n\n Virhel\u00e4hteiden merkitt\u00e4vyyden selvitt\u00e4misess\u00e4 hy\u00f6dynnettiin Ahmad Farazin<\/em> Aalto-yliopistossa tehty\u00e4 diplomity\u00f6t\u00e4 [10], jossa tutkittiin laattan\u00e4ytteiden olosuhdes\u00e4ilytyksen vaikutusta rapaumatuloksiin. Diplomity\u00f6n tulokset osoittivat sahauksen j\u00e4lkeisen karbonatisoitumisen kriittisen merkityksen: kun laattan\u00e4ytteet suojattiin muoviin heti sahauksen j\u00e4lkeen, rapautuminen oli eritt\u00e4in v\u00e4h\u00e4ist\u00e4, kun taas kiihdytetty karbonatisoituminen 3 %:n CO2<\/sub>-kammiossa nosti rapauman 8\u201312-kertaiseksi referenssimenetelm\u00e4\u00e4n verrattuna.<\/p>\n\n\n\n Vaikka laboratoriot noudattivat teknisen spesifikaation perusperiaatteita, menettelytavoissa ja v\u00e4lineiss\u00e4 oli selvi\u00e4 eroja. Selvityksen perusteella virhel\u00e4hteet ryhmiteltiin nelj\u00e4\u00e4n kokonaisuuteen.<\/p>\n\n\n\n 1. Koekappaleiden valmistus ja toimitus.<\/strong> Koekappaleiden valup\u00e4iv\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelee koko laattakokeen aikataulun, ja huonosti valittu valup\u00e4iv\u00e4 lyhent\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tarkoin m\u00e4\u00e4ritelty\u00e4 olosuhdes\u00e4ilytysaikaa. Joskus koekappaleet olivat saapunut testauslaboratorioon niin, ett\u00e4 ne olivat seisoneet ulkona usean p\u00e4iv\u00e4n ennen niiden vastaanottoa. Lis\u00e4ksi osa koekappaleista oli vastoin teknist\u00e4 spesifikaatiota tiivistetty t\u00e4rysauvalla, joka oli johtanut betonin erottumiseen testipinnan kohdalta.<\/p>\n\n\n\n 2. Olosuhdes\u00e4ilytys.<\/strong> K\u00e4ytetyt kosteushuoneet ja -kaapit vaihtelivat merkitt\u00e4v\u00e4sti kooltaan. Lis\u00e4ksi menettely- ja mittaustavat, joilla olosuhteita hallitaan, erosivat huomattavasti toisistaan. Vaihtelut kosteushuoneen CO2<\/sub>-pitoisuudessa n\u00e4htiin keskeiseksi virhel\u00e4hteeksi karbonatisoitumisjakson aikana. Laboratorioiden ilmoittama tyypillinen ilman CO2<\/sub>-pitoisuus oli 420 \u00b1 44 ppm. Teknisen spesifikaation mukainen sallittu vaihteluv\u00e4li on hyvin laaja, 300\u20261000 ppm. Kuitenkin yksitt\u00e4isi\u00e4 alituksia oli tapahtunut vuoden 2024 aikana. My\u00f6s ilman l\u00e4mp\u00f6tilassa, suhteellisessa kosteudessa ja haihtumisnopeudessa oli eroja, jotka vaikuttavat betonin kuivumiseen ja karbonatisoitumiseen.<\/p>\n\n\n\n 3. Laattan\u00e4ytteiden valmistelu.<\/strong> Koekappaleiden sahausik\u00e4 ja sit\u00e4 seuraava laattan\u00e4ytteiden testipinnan karbonatisoitumisjakson pituus saattoi vaihdella. Lis\u00e4ksi veden- ja l\u00e4mm\u00f6neristyksess\u00e4 k\u00e4ytettiin erilaisia materiaaleja ja menettelytapoja. Kokemusten perusteella testipinnan ja vedeneristyksen v\u00e4linen saumausprofiili vaikuttaa j\u00e4\u00e4tyv\u00e4n liuoksen kerrospaksuuteen ja vuotoriskiin, joten sen yhten\u00e4ist\u00e4minen tunnistettiin t\u00e4rke\u00e4ksi. My\u00f6s valmistamista ja annostelua testipinnalle pidettiin keskeisen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n 4. J\u00e4\u00e4dytys-sulatuskoe:<\/strong> J\u00e4\u00e4dytyskammioiden toteutuneissa aika-l\u00e4mp\u00f6tilak\u00e4yriss\u00e4 oli eroja erityisesti j\u00e4\u00e4tymis- ja sulamisnopeuksissa. Lis\u00e4ksi j\u00e4\u00e4dytyskammioiden maksimija minimil\u00e4mp\u00f6tilat vaihtelivat erityisesti Tarkennettu soveltamisohje<\/strong> virhel\u00e4hteiden pohjalta laadittiin tarkennettu soveltamisohje \u201dBy 72 Betonin laadunvarmistus Osa 5 \u2013 Ohje betonin laattakokeen suorittamiseen\u201d [11], joka julkaistiin Suomen Betoniyhdistys ry:n verkkojulkaisut- sarjassa. Ohje laadittiin testauslaboratorioiden ja Aalto-yliopiston yhteisty\u00f6n\u00e4. Ohje t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 teknist\u00e4 spesifikaatiota CEN\/ TS 12390-9:2016 antaen tarkempia vaatimuksia ja suosituksia laattakokeen ty\u00f6vaiheisiin. Ohje noudattaa teknisen spesifikaation lukunumerointia, mik\u00e4 helpottaa dokumenttien rinnakkaista k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Tasokokeen tavoitteena oli m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 tarkennetun ohjeen vaikutus laattakokeen hajontaan ja arvioida ohjeen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimivuutta. Testauslaboratorioita ohjeistettiin noudattamaan sek\u00e4 teknist\u00e4 spesifikaatiota ett\u00e4 tarkennettua ohjetta. Lis\u00e4ksi tasokokeen aikana tehtiin normaalia laajemmat olosuhde- ja l\u00e4mp\u00f6tilamittaukset. Tasokokeeseen osallistui seitsem\u00e4n testauslaboratoriota, joihin kuului kuusi suomalaista sek\u00e4 yksi ruotsalainen testauslaboratorio. Testauslaboratorioita k\u00e4siteltiin anonyymisti.<\/p>\n\n\n\n Tasokokeessa testattiin kahta P-lukubetonia, jotka toimitettiin valmisbetonina Aalto-yliopistoon. Valetut koekappaleet satunnaistettiin ositetusti testauslaboratorioille (kuva 4). Molemmissa betonilaaduissa sideaineena oli Oiva-sementti (CEM II\/B 52,5 N), kiviaineksen maksimiraekoko oli 16 mm ja tavoitenotkeusluokka oli S3. Betonien tiedot ja ominaisuudet ovat esitetty taulukossa 2. Laboratoriot sahasivat jokaisesta kuutiokoekappaleesta kaksi laattan\u00e4ytett\u00e4, joten kukin laboratorio testasi yhteens\u00e4 nelj\u00e4 testisarjaa eli 16 laattan\u00e4ytett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Testatut betonilaadut poikkesivat odotetusti rapaumatasoltaan toisistaan (kuva 5). Betoni P30 laboratoriokohtainen kokonaisrapauma oli 88\u2013274 g\/m2<\/sup> (keskiarvo 209 g\/m2<\/sup>) ja betonilla P50 vastaavasti 41\u2013147 g\/m2<\/sup> (keskiarvo 97 g\/m2<\/sup>). Laboratorioiden sis\u00e4iset variaatiokertoimet olivat keskim\u00e4\u00e4rin 15 % (P30) ja 21 % (P50). Kuvasta 5 havaitaan, ett\u00e4 betonilla P30 vain yksi laboratorio sai merkitt\u00e4v\u00e4sti muita alhaisemman rapauman. Betonilla P50 t\u00e4t\u00e4 poikkeavuutta ei voida pit\u00e4\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4, vaikka saman laboratorion rapaumatulos oli my\u00f6s alhaisin.<\/p>\n\n\n\n Kuvasta 5 huomataan my\u00f6s, kuinka P30-betonin rapautuminen painottui kokeen alkuvaiheeseen. Ensimm\u00e4isten 14 j\u00e4\u00e4dytys-sulatussyklin aikana kertyi keskim\u00e4\u00e4rin 154 g\/m2<\/sup> eli noin 74 % kokonaisrapaumasta, jonka j\u00e4lkeen tahti hidastui. Laboratorioiden v\u00e4liset erot syntyiv\u00e4t siis p\u00e4\u00e4osin kokeen alussa ja pysyiv\u00e4t sen j\u00e4lkeen vakaina. P50-betonilla rapauman kehittyminen oli puolestaan verrattain lineaarista ja laboratorioiden v\u00e4liset erot kasvoivat kokeen edetess\u00e4. Kokeen loppuvaiheessa rapautumisnopeus oli samaa suuruusluokkaa molemmilla betonilaaduilla. Tuloksien perusteella voidaan todeta, ett\u00e4 testausolosuhteiden pienetkin erot korostuvat matalammalla rapaumatasolla.<\/p>\n\n\n\n Tasokokeen 2025 rapaumatuloksia vertailtiin tasokokeeseen 2024 ja teknisen spesifikaation tarkkuustietoihin (taulukko 4). Luvut osoittivat merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 parannusta verrattuna aikaisempaan. Uusittavuuden variaatiokerroin parani 82 %:sta P30-betonilla 34 %:iin ja P50-betonilla 42 %:iin. Molemmat betonilaadut alittivat lasketun 45 %:n viitearvon, joka saadaan keskim\u00e4\u00e4r\u00e4isell\u00e4 200 g\/m2<\/sup>:n rapaumatasolla. P50-betonilla variaatiokertoimet ovat suurempia kuin P30-betonilla johtuen alhaisemmasta keskiarvosta. Toistettavuuden variaatiokertoimeksi saatiin 15 %, joka on my\u00f6s pieni parannus verrattuna vuoden 2024 tasokokeeseen.<\/p>\n\n\n\n Laboratorioiden tulosten yhdenmukaisuutta arvioitiin my\u00f6s tilastollisilla Mandelin h- ja k-tunnusluvuilla, joissa h mittaa laboratorion keskiarvon poikkeamaa kokonaiskeskiarvosta ja k vertaa laboratorion sis\u00e4ist\u00e4 hajontaa kaikkien laboratorioiden yhteiseen sis\u00e4iseen hajontaan. Tunnuslukujen mukaan rapaumatuloksien yhdenmukaisuus oli p\u00e4\u00e4osin hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tasolla. Ainoa tilastollisestimerkitsev\u00e4 poikkeama oli yhden laboratorion h-arvo P30-betonilla, joka viittaa systemaattisesti muita alhaisempaan rapaumatasoon.<\/p>\n\n\n\n Olosuhdedata kertoi, ett\u00e4 olosuhdes\u00e4ilytyksess\u00e4 noudatettiin varsin hyvin sek\u00e4 teknist\u00e4 spesifikaatiota ett\u00e4 tarkennettua ohjetta. Suurimmat hankaluudet koettiin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mittausj\u00e4rjestelyiss\u00e4 ja mittausdatan esitt\u00e4misess\u00e4. Tulosten perusteella testauslaboratorioissa oli eroavaisuuksia s\u00e4ilytysolosuhteissa, mutta ne t\u00e4yttiv\u00e4t p\u00e4\u00e4osin tarkennetunkin ohjeen kire\u00e4mm\u00e4t vaatimukset. Lis\u00e4ksi j\u00e4\u00e4dytyskammioissa noudatettiin tarkemmin l\u00e4mp\u00f6tilan raja-arvoja, ja siten tulokset olivat selv\u00e4sti yhdenmukaisempia kuin projektin alussa. Selke\u00e4\u00e4 virhel\u00e4hdett\u00e4 poikkeavalle rapaumatulokselle P30-betonilla ei l\u00f6ytynyt, joten alhainen tulos johtui todenn\u00e4k\u00f6isesti usean eri tekij\u00e4n summasta.<\/p>\n\n\n\n Osaprojektin 3 tavoitteena oli tehd\u00e4 ehdotuksia betonin pakkasenkest\u00e4vyyden laadunvarmistuksen kehitt\u00e4miseksi. Osaprojektissa tehtiin vain ehdotuksia, ehdotusten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n panosta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 Tukiryhm\u00e4 Betoni ja infrabetonien osalta V\u00e4yl\u00e4virasto. Olennaista ehdotusten taustalla on my\u00f6s osaprojektissa 2 saavutettu laattakokeen parantunut luotettavuus.<\/p>\n\n\n\n P-luku koetaan varsin toimivaksi parametriksi arvioitaessa betonin pakkassuolakest\u00e4vyytt\u00e4. Kuitenkin kokonaisuutena P-lukumenettely koetaan varsin monimutkaiseksi ja j\u00e4yk\u00e4ksi. Uusien betonien k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto on hidasta johtuen laattakokeen pitk\u00e4st\u00e4 kestosta. My\u00f6s laattakokeen hajonta aiheuttaa h\u00e4mmennyst\u00e4. P-luku johtaa my\u00f6s usein huomattavaan ylilujuuteen, mik\u00e4 puolestaan kasvattaa betonin hydrataatiol\u00e4mp\u00f6tilaa, halkeiluriskej\u00e4, kustannuksia ja CO2<\/sub>-p\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4. Jotta edell\u00e4 mainittuja haasteita voitaisiin lievent\u00e4\u00e4, P-lukubetonien osalta ehdotetaan seuraavia muutoksia:<\/p>\n\n\n\n Arvosteluer\u00e4t muodostettaisiin p\u00e4\u00e4osin sideaineen perusteella ja betonien suola-pakkaskest\u00e4vyytt\u00e4 testattaisiin arvostelueritt\u00e4in. N\u00e4in uusien betonilaatujen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto arvosteluer\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 on olisi helpompaa, laattakoetta uudelle betonille ei tarvittaisi. My\u00f6s erillishyv\u00e4ksynt\u00e4menettely edellytt\u00e4\u00e4 uusimista. Ehdotetaan ett\u00e4 erillishyv\u00e4ksynt\u00e4 korvautuisi sideaineiden ennakkotestaamisella. Kun sementti olisi testattu kattavasti vakioresepteill\u00e4 tehdyill\u00e4 ennakkokokeilla, betonin valmistaja tekem\u00e4\u00e4 testaamista laattakokeella voitaisiin v\u00e4hent\u00e4\u00e4. Eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 betonien testaaminen v\u00e4henisi nykyisest\u00e4, mutta toisaalta sementtej\u00e4 testattaisiin nykyist\u00e4 enemm\u00e4n. Laattakokeen vaatimustasot tulee tarkistaa l\u00e4hitulevaisuudessa. Tarkistuksia varten tarvitaan enemm\u00e4n systemaattisia testauksia ja siten t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa teht\u00e4isiin vain pieni\u00e4 yksinkertaistuksia vaatimustasoihin.<\/p>\n\n\n\n Rasitusluokan XF1 osalta ehdotetaan huokosjakovaatimuksen poistamista betonien koostumusvaatimusten s\u00e4ilyess\u00e4 ennallaan. Eli jatkossakin edellytett\u00e4isiin huokostusta rasitusluokassa XF1, mutta betonilla ei olisi vaatimusta huokosjaon osalta. Perusteluna muutokselle on:<\/p>\n\n\n\n Rasitusluokan XF3 osalta harkittiin my\u00f6s huokosjakovaatimuksen poistamista, mutta ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4dyttiin s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n se t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa. T\u00e4h\u00e4n voidaan palata, kun saadaan kokemuksia XF1:n osalta. Rasitusluokan XF3 koostumusvaatimukset ehdotetaan pidett\u00e4v\u00e4n ennallaan, mutta huokosjakovaatimukseen ehdotetaan pient\u00e4 lievennyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Talo- ja infrapuolella on varsin erilaisia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 sek\u00e4 betonin puristuslujuuden ett\u00e4 pakkasenkest\u00e4vyyden testaamisen osalta. My\u00f6s betonin koostumusvaatimukset poikkeavat talo- ja infrarakentamisen v\u00e4lill\u00e4. K\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen yhten\u00e4ist\u00e4misess\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n selvi\u00e4 hy\u00f6tyj\u00e4, mutta toisaalta pel\u00e4t\u00e4\u00e4n sekaantumismahdollisuuksia. Nykyisell\u00e4\u00e4n P-luku kertoo selke\u00e4sti, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on infrabetoni. Siten yhten\u00e4ist\u00e4miseen suhtaudutaan hieman ristiriitaisin mielipitein. Yhten\u00e4ist\u00e4minen voitaisiin tehd\u00e4 eri tasoilla, voitaisiin yhten\u00e4ist\u00e4\u00e4 vain betoniasemalla teht\u00e4v\u00e4 testaaminen tai toisessa \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4ss\u00e4 voitaisiin siirty\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n samoja betonilaatuja sek\u00e4 talo- ett\u00e4 infrakohteissa. Ty\u00f6maalla teht\u00e4viss\u00e4 testauksissa voisi edelleenkin olla eroja talo- ja infrarakentamisen kesken.<\/p>\n\n\n\n Mik\u00e4li siirrytt\u00e4isiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n samoja betonilaatuja sek\u00e4 talo- ett\u00e4 infrarakentamisessa, tulossa olevat eurooppalaisen standardoinnin mukaiset s\u00e4ilyvyysluokat antaisivat siihen hyv\u00e4t mahdollisuudet. Pakkasenkest\u00e4vyyden osalta tarvittaisiin vajaa kymmenen eri s\u00e4ilyvyysluokkaa ja suunnittelija valitsisi kohteeseen sopivan s\u00e4ilyvyysluokan rasituksen ja k\u00e4ytt\u00f6i\u00e4n perusteella. Betonin ominaisuudet ja testaaminen olisi samat riippumatta siit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4nk\u00f6 betonia talo- vai infrarakentamisessa. Pakkasenkest\u00e4vyyden s\u00e4ilyvyysluokat antaisivat vaatimukset vesi-sideainesuhteelle ja ilmam\u00e4\u00e4r\u00e4lle sementtityypeitt\u00e4in. N\u00e4in my\u00f6s P-luvusta voitaisiin luopua, koska s\u00e4ilyvyysluokat sis\u00e4lt\u00e4isiv\u00e4t samat tekij\u00e4t kuin mit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n P-luvussa.<\/p>\n\n\n\n Pakkasprojekti25 tuotti kokonaiskuvan laattakokeen nykytilasta Suomessa ja konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Hankkeen keskeiset tulokset ja johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset olivat<\/p>\n\n\n\n <\/strong><\/p>\n Hanke:<\/strong> Pakkasprojekti25 \u2013 Projekti pakkasenkest\u00e4v\u00e4n betonin laadunvarmistuksen kehitt\u00e4miseksi![\"\"](\"https:\/\/betoni.com\/lehti\/wp-content\/uploads\/sites\/4\/2026\/05\/laattakoe_Teemu-Ojala_980x1307px.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/betoni.com\/lehti\/wp-content\/uploads\/sites\/4\/2026\/05\/laattanayte_1405x774px.jpg\")
Kansallinen pakkasprojekti<\/h3>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/betoni.com\/lehti\/wp-content\/uploads\/sites\/4\/2026\/05\/pakkasprojekti-25-osaprojektit_1920x972px.jpg\")
Osaprojekti 1 \u2013 Olemassa olevien rakenteiden testaus<\/h3>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/betoni.com\/lehti\/wp-content\/uploads\/sites\/4\/2026\/05\/poralierio_1414x786px.jpg\")
Osaprojekti 2 \u2013 Laattakokeen hajonnan pienent\u00e4minen<\/h3>\n\n\n\n
Virhel\u00e4hteiden tunnistaminen<\/h3>\n\n\n\n
muutamassa testauslaboratoriossa. Suurin osa laboratoriosta oli s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt j\u00e4\u00e4dytys-sulatusohjelmaa, koska kammio ei k\u00e4ytt\u00f6\u00f6noton j\u00e4lkeen noudattanut l\u00e4mp\u00f6tilarajoja. J\u00e4\u00e4dytyskammion t\u00e4ytt\u00f6aste osoittautui merkitt\u00e4v\u00e4ksi tekij\u00e4ksi l\u00e4mp\u00f6tilan hallinnassa, koska alempi l\u00e4mp\u00f6kuorma korostaa l\u00e4mp\u00f6tilan muutosnopeuksia. Toisaalta liian suuri l\u00e4mp\u00f6kuorma heikensi kammion ilmankiertoa johtaen l\u00e4mm\u00f6n ep\u00e4tasaisempaan jakautumiseen ja hitaisiin l\u00e4mp\u00f6tilamuutoksiin.<\/p>\n\n\n\nTasokoe 2025<\/h3>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/betoni.com\/lehti\/wp-content\/uploads\/sites\/4\/2026\/05\/kuutiokappaleita_Teemu-Ojala_980x1307px.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/betoni.com\/lehti\/wp-content\/uploads\/sites\/4\/2026\/05\/tasokoe_betonien-tiedot-ja-ominaisuudet_1920x457px.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/betoni.com\/lehti\/wp-content\/uploads\/sites\/4\/2026\/05\/kumulatiivinen-rapauma_1920x627px.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/betoni.com\/lehti\/wp-content\/uploads\/sites\/4\/2026\/05\/tasokone-tarkkuusluvat-variaatiokertoimet_1446x739px.jpg\")
Osaprojekti 3 \u2013 Laadunvarmistuksen kehitt\u00e4minen<\/h3>\n\n\n\n
Infrabetonit<\/h3>\n\n\n\n
\n
\n
Rasitusluokkien XF1 ja XF3 betonit<\/h3>\n\n\n\n
\n
Talo- ja infrapuolen yhten\u00e4ist\u00e4minen<\/h3>\n\n\n\n
Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset<\/h3>\n\n\n\n
\n
Viitteet:<\/h3>\n\n\n\n
\n
Hanketiedot:<\/h3>\n
\nToteutusaika:<\/strong> 1.1.2025-31.12.2025
\nKoordinointi:<\/strong> Aalto-yliopisto (professori Jouni Punkki, TkT Teemu Ojala)
\nRaportin kirjoittajat:<\/strong> Teemu Ojala ja Jouni Punkki, Aalto-yliopisto
\nRahoittajat:<\/strong> V\u00e4yl\u00e4virasto, Finnsementti Oy, Betoniteollisuus ry, Suomen Betoniyhdistys ry, Schwenk Suomi Oy, Mitta Oy, Mitta Engineering Oy, XAMK\/KymiLabs, Suomen GPS-Mittaus Oy, Eurofins Contesta Oy, Betonialan Ohuthiekeskus FCM Oy
\nOsallistuneet testauslaboratoriot:<\/strong> Aalto-yliopisto, Eurofins Contesta Oy, Mitta Oy (Helsinki ja Oulu), Suomen GPS-mittaus Oy, XAMK\/KymiLabs, RISE Research Institutes of Sweden
\nKeskeinen julkaisu:<\/strong> By 72 Betonin laadunvarmistus, Osa 5 \u2013 Ohje betonin laattakokeen suorittamiseen 2026, Suomen Betoniyhdistys ry
\nRaportti:<\/strong> Ojala, T. & Punkki, J. 2026. Pakkasprojekti25. Aalto University publication series.<\/p>\n <\/div>\n