Vuoden Betonirakenne 1994

Vuoden betonirakenne 1994 – Helsinki-Vantaan Lentoaseman kotimaan

Kuva: Miikka Hult

Helsinki-Vantaan ulkomaanterminaalin pysäköintilaitos oli saanut betonirakennekilpailussa pari vuotta aikaisemmin kunniamaininnan, ja nyt oli ehdolla suurempi pysäköintirakennus samalle rakennuttajalle. Uutta oli rakennuksen pyöreä muoto ja se, että osa rakennuksesta louhittiin kallioon. Suunnitteluvaiheessa oli kehitetty sekä arkkitehtonisesti että rakenneteknisesti luovia ratkaisuja.joiden tuloksena valmistui toimiva ja taloudellisesti rakennettu pysäköintirakennus.

Arkkitehti Pekka Salminen perusteli valitsemaansa pyöreää muotoa sopivuudella maisemaan ja lentoasemaympäristöön. Hän totesi pysäköintilaitoksen visuaalisen ilmeen näin kevenevänja pehmenevän. Kun rakennus vielä varustettiin halkaisijaltaan 36-metrisellä keskusaukolla, saatiin päivänvaloa myös maanpinnan alapuolelle louhituille tasoille. Tämä ratkaisu myös auttoi täyttämään määräyksen, jonka mukaan vähintään kymmenen prosenttia pysäköintipaikoista tuli olla avoinna suoraan ulkoilmaan, jotta rakennusta ei tarvitse sprinklata.

Pyöreä muoto ja rakennuksen keskelle sijoitetut ajokaistat ovat hyvä ratkaisu myös toiminnallisesti, koska näin sisäiset ajomatkat voi minimoida ja myös vapaiden autopaikkojen etsintä helpottuu.

Rakennuksen maanpäällisen korkeuden minimointi maisemallisista syistä johti siihen, ettei runko rakennetta voinut toteuttaa yksiaukkoisena taloudellisesti ylittämättä annettua välipohjarakenteiden 550 millimetrin kokonaiskorkeutta. Tämä johti jännitettyjen rakenteiden käyttöön. Samalla löytyi taloudellinen ratkaisu: samalla muottina toimineiden kouruelementtien päälle asennettiinjännitetyt kuorilaatat. Rakenne tehtiin jatkuvaksi kouruun sijoitettuja tartunnattomia jänteitä käyttäen.

Rakenneratkaisun taloudellisuutta paransi vielä se, että viemällä jännebetonipalkit säteittäisesti pilarilta pilarille suuri osa rasvapunoksista voitiin korvata edullisemmilla tartuntajänteillä.

Pyöreät pilarit valettiin paikalla kerroksittain, ja pilarien päälle asennettiin jännebetonikourut. Kourut valmistettiin K8o-korkealujuusbetonista, mikä auttoi saavuttamaan rakenteen tiukat vedenpitävyystavoitteet.

Tuomaristo totesi ykkössijalle asetta­mastaan kohteesta muun muassa seuraavasti: ”Suuri pysäköintilaitos on ratkaistu arkkitehtonisesti yksinkertaisinja vaikut­tavin keinoin, ja se on näyttävä kohde myös iltavalaistuksessa. Rakenneratkaisuissa on käytetty monipuolisesti elementtejä, paikallavalua, jännitystekniikkaa ja liittorakennetekniikkaa.

Helsinki-Vantaan Lentoaseman kotimaan terminaalin pysäköintilaitos

Rakennuttaja: Ilmailulaitos
Arkkitehtisuunnittelu: Arkkitehtitoimisto Pekka Salminen Oy
Rakennesuunnittelu: Insinööritoimisto Paloheimo & Ollila Oy
Pääurakoitsija: YIT-Yhtymä Oy
Betonituotteet: Partek Betonila Oy Ab, Lohja Oy Ab
Kokonaisala: 56 070 m2
Tilavuus: 139 450 m3
Louhinta: 100 000 m3
Rakennuksen halkaisija: 105 m

Kuva: Betoniteollisuuden arkisto

Vuoden Betonirakenne 1994 kunniamaininta
Tekniska Läroverket / Julkisivut

Tekniska Läroverket Espoossa Metsän­pojankuja 3:ssa valmistui 1970-luvulla valmistuneen asuinkerrostaloalueen ja uudempien, lasijulkisivuvoittoisten toimistotalojen väliin. Tämä toi kohteelle arkkitehtonisia haasteita: miten erottua omalla tyylillään ja samalla sopeutua ympäristöön.

Arkkitehti Stefan Ahlman vastasi hankkeessa pääsuunnittelijana sekä rakennuksen ulkonäöstä että sisätilojen toiminnallisuudesta ja myös sisustussuunnittelusta. Keskeistä oli yhteydenpidon ja vuorovaikutuksen helpottaminen oikeiden tilaratkaisujen avulla: liittämällä yhteistilat ja erikoistilat toisiinsa ”kahdella torilla varustetuksi keskiaikaiseksi kaupungiksi”, johon kuuluu myös nykyaikainen koetehdas.

Kohde palkittiin kunniamaininnalla Vuoden 1994 Betonirakenne -kilpailussa kuitenkin erityisesti julkisivuistaan. Rakennuksen rungoksi oli jo varhaisessa vaiheessa valittu teräsbetonielementtirunko. Kantava runko muodostui kerroskohtaisesta pilaripalkki -järjestelmästä, kantavista väliseinä-ja sandwich-elementeistä sekä ontelolaattatasoista.

Ulkoisesti rakennus muistuttaa laivaa, jonka kyljet ovat patinoituneet. ”Kyljet” ovat valkobetonista valmistetut julkisivut, joiden pinta on patinoitu happokäsittelemällä. Laimean hapon avulla on liuotettu sementtipastaa pois betonin pinnasta ja näin saatu näkyviin betonin hienoin kiviaines. Menetelmän onnistunut toteutus edellyttää korkealuokkaista muotti työtä sekä huolellista valua ja elementien käsittelyä.

Valkoiset patinapinnat on lisäksi käsitelty suoja-aineilla likaantumisen estämiseksi ja sadeveden aiheuttaman tummuusvaihtelun vähentämiseksi.

Rakennuksen sisäänkäynnin puoleisissa julkisivuissa on lisäksi sovellettu uutta pintakäsittelymenetelmää, jossa valkobetonin värjäytyminen perustuu sementin ja kuparin kemialliseen reaktioon. Näin muodostunut lasuuripinta antaa betonipinnalle pehmeän, hieman nahkaa muistuttavan sävyn. Kulloinkin syntyvä, aikaa hyvin kestävä väri riippuu siitä, millaista sementin kanssa reagoivaa kemiallista ainetta menetelmässä käytetään. Värivaihtoehtoja on runsaasti: muu muassa keltaista, ruskeaa, sinistä ja vihreää vaihtelevine sävyineen.

Tekniska Läroverket / Julkisivut

Suunnittelija: Arkkitehtitoimisto Stefan Ahlman Ky

Kuva: Mobilia

Vuoden Betonirakenne 1994 kunniamaininta
Tampereen itäisen ohikulkutien betonipäällystys

Betoniteiden rakentamisesta oli Suomessa kokemuksia 1920-luvulta lähtien, jolloin betoni päällyste kilpaili suhteellisen tasaisesti bitumipäällysteen kanssa. Uusi tuleminen koettiin 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa, jolloin kehitettiin erityisesti betonipäällysteen koneellista levitystä. Suurin toteutettu kohde oli vuonna 1994 valmistunut Tampereen itäisen ohikulkutien 8.5 kilometrin pituinen betonipäällysteinen osuus. Siellä yhtenä valintaperus­teena betonipäällysteelle oli säästäminen valaistuskustannuksissa, koska kyseiseen tieosuuteen sisältyi Karkunvuoren moottori tietunnelin rakentaminen.

Alun perin Tampereen itäinen ohikulkutie oli määrä päällystää koko pituudeltaan bitumipäällysteellä, mutta betonitie osoittautui vertailuissa kokonaistaloudellisemmaksi. Lisäksi bitumipäällysteteknologia oli pitkän ajan kuluessa kehittynyt vai vähän, kun taas betonipäällysteen ominaisuuksien parantamiseksi oli tehty vuosien ajan aktiivista kehittämistyötä. Tämän kehittämistyön aktiivisin osapuoli oli Lohja Rudus Oy Ab.

Kun Lohja Rudus sai toteutettavakseen Tampereen ohikulkutiellä mittavan betonitieurakan, se hankki aliurakoitsijoiksi kokeneita osaajia Keski-Euroopasta, jossa betoniteiden rakentamisella on ollut pitkät ja varsin yhtäjaksoisesti jatkuneet perinteet.

Tampereen itäisen ohikulkutien päällysteurakkaa varten valittiin nimenomaan betonipäällysteisiin sopiva runkoaine ja hankittiin kaksi pakkosekoittimella varustettua betoniasemaa. Betoni levitettiin bitumisorakerroksen päälle tähän nimenomaiseen tarkoitukseen kehitetyillä liukuvalukoneilla. Koneiden kehitystyössä oli oleellista huolehtia mahdollisimman helposta siirrettävyydestä ja soveltuvuudesta myös kapeisiin valuihin. Yhteensä 220 millimetrin paksuinen betoni päällyste tehtiin liukuvaluna kahdessa kerroksessa; jälkimmäinen liukuvalu viimeisteli päällysteen pinnan. Viimeisteltyyn pintaan ruiskutettiin vielä pintahidastinaine, minkä jälkeen tuore laatta peitettiin kosteuden haihtumisen estämiseksi muovikalvolla.

Tampereen itäisen ohikulkutien betonipäällysteurakassa työtekniikka otti pitkän harppauksen eteenpäin. Kehittämistyötä pitkäaikaiskestävyyden parantamiseksi tarvittiin vielä paljon, koska niin Tampereen itäisen ohikulkutien kuin muidenkin 1980- ja 1990-luvulla rakennettujen betoniteiden kestoikä ei toistaiseksi ollut riittävän pitkä.

Tampereen itäisen ohikulkutien betonipäällystys

Urakoitsija: Lohja Rudus Oy Ab

Kuvat: Mobilia