Olympiastadion uudistui

Olympiastadionin arkkitehtuuri

Helsingin Olympiastadion on merkittävä kansallinen rakennus. Maailman kauneimmaksi Olympiastadioniksi mainittu areena syntyi 1930-luvulla arkkitehtikilpailun tuloksena, kun arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti voittivat kilpailun funktionalistisen tyylisuunnan puhdaslinjaisella ehdotuksellaan. Stadionin 30-luvun funktionalistinen arkkitehtuuri yhdistettynä vuoden 1952 Helsingin olympialaisten ulkoasuun symboloi aikoinaan monelle nuoren kansakunnan uuden ajan alkua.

Nyt peruskorjatun stadionin ja uudistilojen arkkitehtuuri on elämyksellistä, kestävää ja toimivaa. Kokonaisuus muodostaa tutun ja tunnistettavan, ihmisen kokoisen monumentin. Uudistetun Olympiastadionin arkkitehtisuunnittelusta on vastannut työyhteenliittymä Arkkitehtitoimisto K2S ja Arkkitehdit NRT yhteistyössä ruotsalaisen arkkitehtitoimisto White Arkitekten ja hollantilaisen Wessel de Jonge kanssa.

Stadionille saavutaan eteläpohjoissuuntaista akselia pitkin

Uudistetulla stadionilla kävijälle on luotu esteetön ja selkeästi hahmotettava kokonaisuus. Katsomorakenteiden alla vapaasti virtaavat katsomogalleriat ja ulkoalueet toteuttavat alkuperäisen stadionin linjakkaita ratkaisuja. Rapatut julkisivut näkyvine betonirakenteineen sekä kaarteiden tiilimuuraukset on uusittu alkuperäisten mukaisesti. Kokonaan uudet katsomosisäänkäynnit paikalla valettuine portaineen on sovitettu kaarteiden betonirakenteiden ja tiilijulkisivujen rytmiin.

Julkisivujen uusittu ja korotettu puuverhous kätkee taakseen kaarteiden uudet katokset. Julkisivujen teräsosien detaljit on entistetty ja pellitykset toteutettu alkuperäisten mallien pohjalta. Teräs- ja puuikkunoiden karmit ja puitteet ovat kunnostettu alkuperäisistä, lasit on korvattu uusilla, energiatehokkuutta parantaen.

Yleisön viihtyvyyttä ja palveluja on lisätty rakentamalla uusia palvelupisteitä ja wc-tiloja.

Katsomomalja on uudistettu ehyt kokonaisuus

Alkuperäinen betoninen A-katsomon katos on entisöity ja olemassa olleet rakenteet detaljeineen on palautettu 30-luvun asuun. Penkit on korvattu uusilla yksittäisillä puukomposiitti-istuimilla, jotka muodostavat yhtenäisen horisontaalisen viivaston stadionin katsomotilaan alkuperäisten penkkien tapaan.

Kaarteet ja takasuoran katsomot on katettu uudella katoksella. Sen plastinen muoto muuttuu ajan ja liikkeen myötä stadionin maisemassa virtaavasta muodosta ohueksi viivaksi valon vaihteluiden mukana. Kaupunkikuvassa uusi katos piiloutuu ympäröivältä kaupungilta, säilyttäen tornin kaupunkikuvallisena dominanttina. Kentän suorituspaikat ja radat täyttävät eri kilpailulajien nykyiset vaatimukset. Tehdyt muutokset mahdollistavat myös suuret yleisötapahtumat kentällä.

Materiaaleiltaan katos ja istuimet liittyvät suoraan stadionin historiaan. Puu on ollut materiaali, jolla betonista stadionia on laajennettu, tilapäisesti ja pysyvämmin nykyasuunsa 50-luvulla. Puu tuo katsomotilaan kosketettavan materiaalin ja pienimittakaavaisen tekstuurin. Yleisöturvallisuuteen liittyen katoksen verhous toteutettiin palosuojatusta puusta. Istuimien puukomposiitin koostumus on myös palamaton. Katsomomaljan vaatima AV-tekniikka on integroitu katoksien ja maljan takareunan rakenteisiin.

Sisätiloihin on palautettu toiminnallinen kirkkaus

Valo, rakenteet ja materiaalit yhdistettynä käytettävyyteen ja koettavuuteen ovat stadionin arkkitehtuurin lähtökohta. 30-luvun osan tilat palvelevat arjessa monikäyttöisinä uudistettuina tapahtumien oheistiloina. Kolmannen kerroksen tiloihin on tehty uudet yhteydet katsomoon. Tilojen materiaalit ja värisävyt on palautettu alkuperäiseen asuun. Maantason tilat rajautuvat sisälasiseinillä jättäen alkuperäiset betonirakenteet ja julkisivujen ikkunat näkyviin myös suurissa tapahtumissa.

Maan alle on rakennettu stadionin toisinto

Kokonaan uutta Olympiastadionia muodostavat maanalaiset monitoimi- ja liikuntatilat. Uusi maanalainen läntinen liikuntagalleria, auditorio, juoksuratoja seuraava tunneli, pohjoisen logistiikkakeskus sekä koilliskaarteen monitoimisali vastaavat uuden ajan tarpeita. Materiaalit ovat ajattomia ja kestäviä; valkobetonia, vaalean harmaata betonia, puuta ja lasia.

Päivänvaloa maanalaisiin tiloihin tuovat valolyhdyt, jotka avaavat näkymiä yläpuoliseen stadioniin ja toimivat myös hiljentymistilana. Betoniset rakenteet luovat tiloihin perusrytmin, ja vaaleat puuverhoukset luovat muistuman 1930-luvun stadionin valkoisista muottilautabetonipinnoista.

Uudistettu Olympiastadion on palkittu useilla palkinnoilla: Arkkitehtuurin Finlandia 2020, Vuoden Teräsrakenne 2019, RIL 2020 palkinnolla ja viimeksi stadion palkittiin Vuoden 2020 Betonirakenteena.

Artikkelin lähteenä:

Arkkitehtien Kimmo Lintulan ja Kari Raimorannan kuvaus Olympiastadionin arkkitehtuurista ja perusparannuksesta.