Suunnittelu ja innovaatiot | 9.5.2023
Artikkelisarja suomalaisista naisarkkitehdeistä
Artikkelisarja esittelee suomalaisia naisarkkitehteja Architectan 80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Naisarkkitehtien toiminta eri ammattialoilla on monipuolistunut vuosikymmenten kuluessa: arkkitehdit toimivat suunnittelijoina, opetustyössä, tutkijoina, rakennuttajina, konsultointi- ja asiantuntijatehtävissä, myös erilaisissa kansainvälisissä hankkeissa ja tehtävissä.
Architecta
Architecta perustettiin vaikeina aikoina sotavuonna 1942. Tavoitteiksi asetettiin tuolloin naisarkkitehtien kokoaminen, ammatillinen tukeminen ja kehittäminen, jäsenten etujen valvominen ja virkistäminen sekä kerhon tulojen, menojen ja omaisuuden hoito. Keskeiset tavoitteet ovat edelleen samat: jäsenten yhteen kokoaminen ja virkistäminen, ammatillinen kehittäminen ja naisarkkitehtien koti- ja ulkomaisen yhteistoiminnan edistäminen.
Architectan perustamisen aikaan oli kulunut yli 50 vuotta siitä, kun Signe Hornborg oli valmistunut 1890 ensimmäisenä naisarkkitehtina Euroopassa, ilmeisesti jopa koko maailmassa. Ennen Architectaa ”arkkitehtitytöillä” oli jo vuosina 1919–1924 oma kerho, Tumstokki. Arkkitehtuurin liitetyn maskuliinisen ammatti-identiteetin sijasta naisia yhdisti taiteellisuus.
Alkuaikoina naisarkkitehdit työskentelivät usein avustavissa tehtävissä toisten toimistoissa vailla suurempia etenemismahdollisuuksia. Useita naisarkkitehteja jo 1920-luvulta lähtien työskenteli esimerkiksi Puolustusministeriössä, mutta he eivät saaneet vakinaisia virkoja ja palkka oli pienempi kuin miehillä. Siitä huolimatta heidän työpanoksensa ministeriössä oli huomattava. Erikoista kyllä, kasarmirakennusten suunnittelua ei pidetty sopimattomana naisille. Miesarkkitehdit taas hakeutuivat parempipalkkaisiin töihin yksityisiin toimistoihin.
Rakentajien epäuskoinen suhtautuminen naiseen arkkitehtina ja perheen perustaminen saivat monet lopettamaan uransa. Naiset ovat osallistuneet arkkitehtuurikilpailuihin harvoin ja heiltä ovat puuttuneet toimeksiantoja tarjoavat ”hyvä veli”-verkostot. Naisille tarjoutuvia työtehtäviä kuten asuntojen, päiväkotien ja koulujen suunnittelua ei arvostettu ja niitä julkaistiin aikanaan vähän. Jotkut tekivät uraauurtavaa työtä suunnittelemalla eri järjestöille pientalojen ja keittiöiden tyyppipiirustuksia. Jotkut taas kouluttautuivat kuvaamataidon opettajiksi, suunnittelivat sisustuksia ja taide-esineitä, muutamilla oli sisustus- tai muotiliike.
Kun miesarkkitehdit sodan jälkeen palasivat rintamalta, naisille ei riittänyt töitä. Jopa kolmannes naisarkkitehdeista muutti töihin Ruotsiin, osa oli lähtenyt lapsineen jo sodan aikana. Monet työskentelivät suunnittelijoina vuokra- ja asuntotuotantojärjestöissä, jossa he saivat vaativia tehtäviä ja oppivat uutta, mistä Suomessa oli sodan takia jääty paitsi.
Architecta on ollut arkkitehtinaisille tärkeä sekä ammatillisesti että sosiaalisesti. Yhdistys järjesti luentoja, kursseja ja tutustumisia tuotantolaitoksiin ja uusiin rakennuksiin. Tästä alkoivat Architectan kuuluisat ekskursiot. Kun ammatin ja perheen yhdistäminen oli vaikeaa, architectat tukivat toisiaan.
Architecta ry on tilannut 35 vuotta arkkitehtuuria eri medioissa käsitelleeltä, nykyisin Helsingin Sanomien vakituisena arkkitehtuuriavustajana toimineelta Paula Holmilalta haastattelusarjan naisista suunnittelijoina. Artikkelisarjaa ovat tukeneet Arkkitehturimuseo, Architecta, Rakennusteollisuus RT, Betonia Oy / Betoniteollisuus, Betonipallas, JKMM Arkkitehdit, Parviainen Arkkitehdit ja PES-arkkitehdit (kaksi artikkelia).
Pirkko-Liisa Schulman
”Synagogan korjauksessa valitsin restaurointilinjan. Kuten tunnettua, siinä onkin pähkinää purtavaksi, että saa nykyaikaisen tekniikan piiloon. Paras palaute oli, kun joku totesi vierailtuaan korjatussa synagogassa, että eihän täällä ole mikään muuttunut”
Pirkko-Liisa Schulmanin työura ja koulutus on arkkitehtien tavallisesta polusta poikkeava. Hän on liikkunut taiteen ja arkkitehtuurin, kirjoittamisen, tutkimuksen ja opettamisen sekä lavastuksen ja sisustusarkkitehtuurin, suunnittelun ja rakennussuojelun välissä.
Saija Hollmén
”Tekijä on epärelevantti, hyvä sunnitelma suunnilleen kasvaa maasta, tekijyydellä ei ole merkitystä. Suunnittelijuus pitäisi osata määritellä uudestaan toisin kuin oman egon kautta.”
Aalto-yliopiston työelämäprofessori ja varadekaani, arkkitehti Saija Hollmén on niitä naisia, jotka ovat alusta pitäen olleet luomassa itselleen traditionaalisesta arkkitehdin urasta poikkeavaa työnkuvaa.
Kaarin Taipale
”Arkkitehdit suunnittelevat, valmistelevat, osallistuvat keskusteluun ja argumentoivat, mutta viime kädessä poliitikot tekevät myös kaupunkiympäristöä koskevat ratkaisevat päätökset.”
Politiikassa jo 20 vuotta vaikuttanut arkkitehti Kaarin Taipale kertoo tuntevansa itsensä identiteetiltään nyt enemmän kaupunkitutkijaksi ja -poliitikoksi kuin arkkitehdiksi.
Anu Puustinen
”Pyrimme uniikkeihin, paikkalähtöisiin ratkaisuihin. Lähestymme tehtäviä analyyttisesti ja yritämme ajatella tehtävää monesta eri tulokulmasta. Haemme optimaalista ratkaisua. Kompromissien tekeminen saattaa tuntua joskus vaikealta, vaikka hankkeiden erilaisten osapuolten intressien yhteensovittaminen kuuluu olennaisena osana arkkitehdin työhön.”
Arkkitehti Anu Puustinen Avanto Arkkitehdeista mieltää itsensä ennen kaikkea designeriksi, suunnittelijaksi.
Iida Kalakoski
”Pitkään kuvittelin olevani ajatuksineni marginaalissa. Viimeisinä vuosina olen tajunnut, että opiskelijat haluavat kuulla aiheesta. Nyt olen huomannut, että suojelu, korjaaminen ja kestävyyskysymykset ovat tärkeimpiä näkökulmia, vaikkei niitä ratkaistakaan vain arkkitehtien voimin. Ja pitää hyväksyä se, että meidän panoksemme voi olla mahdollisimman vähän tekemistä, mahdollisimman vähäinen muutos.”
Tutkija ja yliopisto-opettaja Iida Kalakosken mielestä tarvitaan asennemuutosta, moniammatillista yhteistyötä ja lisää tutkimusta kulttuuriperinnön säilyttämiseksi.
Pia Ilonen
”Arkkitehdin ammatti on kiinnostanut minua aina. Mutta normien ja vallitsevien käytäntöjen kyseenalaistaminen – tähän kiteytyy kaikki, mitä olen Kaapelitehtaasta lähtien tavoitellut. Taidan olla maailmanparantaja luonteeltani.”
Arkkitehti Pia Ilonen kutsuu Kaapelitehtaan pelastamista toiseksi yliopistokseen. Nyt hänen toimistonsa ILO-arkkitehdit on palannut Kaapelitehtaalle, mikä on Iloselle kuin kotiinpaluu.
Sari Nieminen
”Tietokoneavusteinen suunnittelu on paradoksaalisesti johtanut työmäärän 100-kertaistumiseen arkkitehtuurikilpailuissa, eikä kaikilla ole enää varaa osallistua niihin.”
Arkkitehtuurikilpailujen arvostelulautakunnissa vaikuttanut taiteilijaprofessori, arkkitehti Sari Nieminen toivoo tasa-arvoa eri kokoisten toimistojen välille. ”Jos hienosta ja kalliista esitystavasta tulee kilpailussa pärjäämisen ehto, mennään vikaan.”
Helena Teräväinen
Pia Kuusiniemi
”Maisema-arkkitehdeilla systeeminen ajattelu ja luonnonprosessien tuntemus on osa koulutusta, sitä ammattitaitoa toivoisi tulevaisuudessa käytettävän paljon nykyistä enemmän.”
Maisema-arkkitehti Pia Kuusiniemen mielestä kaupunkisuunnitteluun tarvitaan lisää visionäärisyyttä ja paikkalähtöistä suunnittelua.
Arja Lukin
”Odotan innolla mahdollisuutta viedä Arkkitehtiliittoa eteenpäin alan ammatillisena ja aatteellisena järjestönä. Tavoitteenani on yhä moninaisemman jäsenistönsä näköinen SAFA, joka osallistuu ja vaikuttaa vahvasti kestävän elinympäristön rakentamiseen.”
Arkkitehtialalla on nyt täystyöllisyys ja jopa pulaa arkkitehdeistä. SAFAn uuden pääsihteerin, arkkitehti Arja Lukinin valmistuessa vuonna 1994, tilanne oli päinvastainen. Työllisyys parani vasta vuosituhannen vaihteessa. Lukinin mielestä arkkitehtien opiskelupaikkoja pitäisi lisätä.
Helmi Kajaste
”Vaikka jonkin rakennuksen monumentaalinen tyyli voi viestiä ikuista, ei mikään rakennus ole ikuinen. Rakennusten muutosten hitaus ja huomaamattomuus vain synnyttää illuusion pysyvyydesta. Rakennus uskottelee olevansa pysyvä ja elokuva uskottelee olevansa elävä.”
Arkkitehti Helmi Kajaste on hurahtanut elokuviin. Hän tekee väitöskirjaa arkkitehtuurista ja tilasta elokuvissa. Draama-Helmin roolissa hän räppää.
Marina Basdekis
”Naisen taakka on edelleen se, miten yhdistää ura ja perhe.”
Arkkitehti, Architectan varapuheenjohtaja Marina Basdekisin mielestä tasa-arvon puolesta on vielä paljon tekemistä täälläkin.
Tutustu myös artikkeliin: Breaking Barriers: 11 Profiles to Celebrate 80 Years of Women in Finnish Architecture
Lähde: Arkkitehtuurimuseo
Artikkeliin liittyviä aiheita
