Betonijulkisivut, Rakennukset | NRO 2/2022
Julkisivuremontti 2021 -kilpailu: As Oy Säästökontu onnistui vaativassa julkisivuremontissa
Espoolainen Asunto-osakeyhtiö Säästökontu palkittiin Julkisivuremontti 2021 -voittajana onnistuneen julkisivuremontin ansiosta. Arkkitehti Viljo Revellin Tapiolaan suunnitteleman 60-luvun ”Taskumattitalon” julkisivu suorastaan loistaa kätkien korjatun ulkovaipan taakse paljon ammattitaitoisesti suunniteltua ja toteutettua vaativaa detaljiikkaa. Ainutlaatuisen kerrostalon julkisivuremontti toimii hyvänä suunnannäyttäjänä samalla mäellä sijaitseville kolmelle muulle ”Taskumattitalolle”.
Pääsuunnittelijana toiminut arkkitehti Heikki Pietiläinen Ideastructura Oy:stä toteaa arkkitehtuurin säilyttämisen olleen hankkeessa kaikkien toimijoiden tavoitteena. Talon ainutlaatuista arkkitehtuuria ilmentää esimerkiksi talon ympäri kulkeva vaakasauma, vaakajako, jossa saumat jatkuvat päätyjen aaltolevyihin saakka.
– On ollut mahtavaa suunnitella tällaista kohdetta. Vaikka hankalia detaljeja on ollut paljon, korjaustyö ei ole tuntunut liian massiivisen kokoiselta. Kaikkiin ongelmiin on löydetty ratkaisu. Me pidämme toimistossamme haasteista ja ratkaisujen löytämisestä niihin. Mikäs sen mahtavampaa, kun näin hienoon lopputulokseen on tässä päästy, Pietiläinen kertoo.
Asunto-osakeyhtiö Säästökonnun julkisivuremontti on osoitus korjausrakentamisesta parhaimmillaan – lopputulos näyttää siltä kuin mitään ei ole tehty, julkisivusta vain tullut puhtaampi ja pestyn näköinen ja ulkovaipan takana seisoo kuitenkin betonirunkoa myöten aukirevityn talon myötä aivan eri talo ja sen tekniikka.
Ikkunoista liikkeelle
Säästökonnun julkisivuremontti lähti liikkeelle huonokuntoisista puuikkunoista. Niitä oli säntillisesti huoltomaalattu ja kunnostettu 7–10 vuoden välein, viimeksi vuonna 2005–2006. Vuosien 2014–2015 paikkeilla käynnistyi uudestaan keskustelu siitä, miten lämpö saataisiin pysymään paremmin sisällä ja vesi ja kosteus huoneistojen ulkopuolella. Energiatehokkuuden parantaminenkin nousi merkittäväksi tavoitteeksi.
Asukkaita huolestutti ikkunoiden korjaamisen kustannukset – onhan talossa 20 ikkuna-aukkoa per kerros eli 140 ikkunan suuruinen korjaushanke. Lisäksi pohdittiin, miten ikkunoista saataisiin toimivampia ja helpommin pestäviä ja huollettavia. Raskaat, isot ja yläsaranoidut ikkunat olivat hankalia käyttää, ja vaativat tukemista esimerkiksi ikkunoiden pesun ajaksi.
Ikkunoista lumivyörymäisesti isommaksi hankkeeksi
Julkisivu- ja ikkunarakenteille tehtiin tutkimuksia. Ikkunoiden korjaussuunnitelmia esiteltiin Espoon kaupungin rakennusvalvonnalle. Koska Taskumattitalojen alue kuuluu Tapiolan RKY-alueeseen, jolla on suojelustatus kaavoituksen ja rakennuksen ulkonäön suhteen, tarvittiin luvan hakemisen yhteydessä lausunto myös Espoon kaupunginmuseolta.
Muutamista ikkunoista tehtiin malliasennuksetkin osakkaiden ja asukkaiden tutustuttavaksi taloyhtiön omistamassa asunnossa.
Ikkunoiden liittymärakenteessa julkisivulevy on kiinni ikkunan yläkarmissa ja siksi ikkunoiden irrottaminen olisi edellyttänyt julkisivulevytyksen purkamista. Asbestia sisältävät julkisivulevyt olisi pitänyt laittaa takaisin. Päätimme kuitenkin, ettei niin tehdä, koska asbestiongelman lisäksi osa levyistä oli käyristynyt, ne olivat halkeilleet ja turvallisuussyistä niitä oli jouduttu lisäkiinnittämään. Tästä lähti liikkeelle ”lumivyöry”, mikä muutti hankkeen julkisivujen kokonaisvaltaiseksi korjaushankkeeksi, Pietiläinen jatkaa.
Kuvia ennen remonttia
Arkkitehtuuria ja detaljikkaa kunnioittaen
Julkisivut oli toteutettu ns. tuulettuvana rakenteena, jossa vesi julkisivun taakse päästyään, pääsee ulos ja julkisivu tuulettuu.
Vanhassa julkisivussa oli sama periaate kuin nykyisissäkin tuulettuvissa julkisivurakenteissa, mutta teknisesti hieman erilainen, ja se oli toteutettu niillä materiaaleilla, mitä tuolloin 50-luvun lopulla on ollut käytettävissä, rakennesuunnittelijana hankkeessa mukana ollut Jukka Reinikainen, RI Rakennusasiaintoimisto Aarre Oy:stä kertoo.
Detaljiikassakin haluttiin pysyä niin pitkälle Viljo Revellin suunnittelemissa ratkaisuissa kuin mahdollista. Muutoksia oli kuitenkin pakko tehdä esimerkiksi julkisivulevyjen kiinnityksissä, vesipeltien liittymissä ikkunoihin ja räystäsrakenteissa. Muutokset ovat niin hienovaraisia, ettei niitä julkisivuista juuri huomaakaan.
Vesipeltien liittymä ikkunoihin oli huono, koska vesi saattoi päästä ikkunan alakarmin päälle. Nykyisin tällaista vesipeltiliittymää ei edes tehtäisi. Hankaluutena oli se, että liittymä piti saada samaan kohtaan ikkunalinjassa kuin missä alkuperäinenkin liittymä oli ollut, Pietiläinen kuvaa.
Se edellytti ikkunakarmin nostamista viitisen senttimetriä korkeammalle.
Viiden senttimetrin muutos suojelukohteessa on suuri asia, mutta kun me perustelimme sen rakennusvalvonnalle ja kaupunginmuseolle, ne puolsivat rakenteen toteuttamista esittämällämme tavalla, Pietiläinen jatkaa.
Ikkunaliittymiä ei olisi ollut järkevä toteuttaa samanlaisena, koska se olisi silloin vaatinut erikoistyötä ja lopputulos olisi ollut kosteusteknisestikin epävarma, hän vielä toteaa.
Taloyhtiön julkisivulevyjen mittatarkkuus hämmästyttää: – Kun mittasin lasermittarilla ehkä noin 18 metristen julkisivulevyjen pituutta, mittatarkkuus oli viiden millimetrin sisällä. Julkisivulevyt olivat äärimmäisen skarpisti tehty alun perinkin.
– Sen sijaan, kun purimme ja irroitimme ikkunarakenteita, ikkunaliittymissä olevan betonirungon toleranssi taas oli aivan toinen. Ikkunoiden sovitusrakojen koot vaihtelivat todella paljon. Jokaisessa asunnossa ikkunoiden ympärillä oli ollut erilaiset listoitukset. Nyt ikkunoiden ympärille laitettiin puuta ja eristettä vaihtelevat määrät, Pietiläinen jatkaa seurauksesta, joka johtui paikalla valetusta betonirungosta.
Kaarevien kuitusementtilevyjen haaste
Kerrostalon erikoinen pohjamuoto ja talon molemmilla puolilla julkisivuun tehty pyöristetty 2–3 metrin mittainen loivasäteinen kulma muodostui keskeisimmäksi haasteeksi korjaamisessa.
– Kotimaiset levytoimittajat totesivat voivansa tehdä levyn murto- eli pykäläviivalla, mutta sitä vaihtoehtoa ei voitu arkkitehtonisista ja suojelullisista syistä hyväksyä. Ainoa toimittaja löytyi Sveitsistä, Swisspearl, joka teki tehtaallaan tarvittavan muotin ja toimitti levyt, Pietiläinen kertoo.
Levyt ovat läpivärjättyä kuitusementtiä. Jos sitä työmaalla sahataan, leikattu pinta täytyy käsitellä aineella, mikä estää mahdollisen kosteuden pääsyn levyyn, Pietiläinen mainitsee.
Levyjen alumiinirangat toimitti Hilti Finland Oy. Arliko Oy:n maahantuomissa Swisspearlin levyissä on omat kiinnikkeet, jotka ovat samanväriset kuin itse levyt. Levyille annetaan 20 vuoden takuu.
Vanhat 10 millimetrin paksuiset ja 1,2 metriä leveät kuitusementtilevyt oli kiinnitetty ns. kynsiliittimillä pelkästään reunoista alareunasta kannatellen.
Taloyhtiössä oli tiedostettu julkisivujen putoamiseen liittyvä riski. Kaikki levyt oli lisäkiinnitetty ja niiden tilaa seurattiin jatkuvasti. Taloyhtiön budjetissakin varattiin vuosittain rahaa mahdollisten lisäkiinnitysten tekemiseen.
Uusien julkisivulevyjen kiinnitystavasta käytiin myös neuvottelut rakennusvalvonnan ja kaupunginmuseon kanssa, koska suunnittelijan mukaan niiden kiinnitystapaa oli pakko
muuttaa.
Uudet levyt ovat 8 millimetriä paksuja ja ne kiinnitettiin läpikiinnityksellä. Tätäkään kiinnitystavan muutosta ei välttämättä huomaa laisinkaan, sen verran hienovaraisesti se on tehty ja toteutettu, Pietiläinen sanoo.
Aaltolevyjen haaste
Samanlaiseen toimittajaongelmaan törmättiin myös päädyn aaltolevyjen kanssa.
Kotimaasta olisi löytynyt täsmälleen samanlaisella aallolla tehtyjä levyjä. Räystäsliitos on kuitenkin sillä tavoin erikoinen, että liitoksen toteuttamiseksi tarvitaan räystään alle taipuva harjakappale. Sellaista eivät kotimaiset levytoimittajat kyenneet toimittamaan, joten sekin tuli julkisivulevyjen lailla maahantuojana toimineen Arliko Oy:n kautta, Pietiläinen kertaa.
Julkisivujen lämmöneristeeksi laitettiin a-luokan palamatonta lämmöneristettä.
Julkisivujen päädyssä on pienet ulokkeet. Rakennusvalvonnan kanssa neuvoteltiin, olisimmeko voineet hieman kasvattaa eristepaksuutta. Vesikatto oli uusittu aikaisemmin.
Eristeiden vuoksi olisimme joutuneet purkamaan kattorakenteita, koska eristepaksuuden lisääntymisen vuoksi räystään paikkaa olisi pitänyt muuttaa. Siitä kuitenkin luovuttiin, Pietiläinen jatkaa.
Räystäät olivat Pietiläisen mukaan vaikeimpia detaljeja toteuttaa koko rakennuksessa: – Päällepäin räystäsliitoksetkin näyttävät yksinkertaisilta, mutta niiden toteuttamista piti työmaalla useamman mallin kanssa pähkäillä.
Suuri muutos ikkunaliittymiin
Alkuperäisten ikkunoiden karmit saattoivat olla viisimetrisiä. Ikkunatoimittaja Sydänpuu Oy:n kanssa päädyttiin jakamaan pitkät karmit kahteen osaan.
Se aiheutti muutaman sentin eron ikkunakarmeihin, mutta sitäkään ei ulkopuolelta juurikaan huomaa. Vanhoissa ikkunoissa oli tuuletusluukut, jotka kätkettiin tummien, kunnostettujen puujulkisivuritilöiden taakse, Pietiläinen kertoo.
Ikkunoiden sisäpuitteisiin tuli eristyslasi, minkä vuoksi ikkunat ovat edelleen aika painavia ja isokokoisia ja siksi vaativat edelleen tuentaa esimerkiksi ikkunoita avattaessa ja pestäessä.
Taloyhtiön puolesta täytyy taas muistuttaa, että tukia ehdottomasti käytetään, kun ikkunoita pestään nyt keväällä, hallituksen puheenjohtaja Tomi Salonen mainitsee viitaten ohjeisiin, joista löytyy useampia kieliversioita.
Huolellista työtä työmaalla
Julkisivuremontti selvästi kiinnosti urakoitsijoita, sillä taloyhtiö sai kuusi tarjousta. Pyyntöjä lähti kahdeksalle. Perusteelliset urakkaneuvottelut käytiin 5–6 urakoitsijan kanssa. Urakoitsijaa valittaessa pidettiin tärkeänä, että toimituksissa pysytään suunnitelmien mukaisissa laadukkaissa materiaaleissa ja rakenneosissa ja toimitukset saadaan saman urakoitsijan kautta. Näin ollen Consti Julkisivut Oy osoittautui levy- ja ikkunatoimitusten osalta parhaaksi urakoitsijaksi.
Taloyhtiö sijaitsee erittäin pienellä, 1100 neliön tontilla, minkä vuoksi työmaan logistiikka piti suunnitella hyvin tarkkaan. Työ tehtiin nostolavoilta vaiheittain.
Talo on periaatteessa kuusikulmainen ja työmaa jaettiin sen perusteella kuuteen lohkoon, joita tehtiin vaiheittain edeten. Taloa ei myöskään huputettu remontin ajaksi, Pietiläinen kertaa.
Korjaushankkeen kustannukset olivat 1,12 miljoonaa euroa pitäen sisällään ensimmäisen kerroksen huoltomaalauksen. Työmaa käynnistyi toukokuussa 2019 ja vastaanotettiin tammikuussa 2020.
Työmaakuvia
Vanhat kuitusementtilevyt kiinnikkeineen ja lämpöeristeet purettiin. Kuva: Lasse Saranpää, Consti Oy
Huikea energiansäästö
Asunto-osakeyhtiö Säästökonnun energiansäästö on ollut huikea muihin samanikäisiin taloyhtiöihin verrattuna.
Taloyhtiön on asennettu lämmöntalteenottojärjestelmä ja kun nyt on korjattu julkisivu, energiansäästömme on ollut noin 60 %. Kuvittelimme, että lämmöntalteenoton ansiosta saavuttaisimme ehkä 30–35 %:n säästön, mikä olisi investoinnin takaisinmaksuajan osalta hyvä. Ikkunatoimittajan arvio ikkunoiden tuomasta energiansäästöstä oli 5–7 %, mutta siinä vaiheessa ei vielä oltu päätetty koko julkisivun korjaamisesta, taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Tomi Salonen kertoo.
Kokonaisvaltaisen julkisivuremontin ansiosta ulkovaippa ikkunoineen ja muine rakenneosineen on nyt samassa korjaussyklissä ja käyttöikäodotteissa.
Asunto-osakeyhtiö Säästökontu ja Asunto-osakeyhtiö Tornitaso valmistuivat vuonna 1959. Ne ovat neljästä Taskumattitalosta pohjoisimmat. Säästökontu oli myös Suomen ensimmäisiä asuntosäästökohteita.
”Taskumattitalot”
”Tapiolaa on lähes mahdotonta kuvitella ilman arkkitehti Viljo Revellin siivekkäitä tornitaloja, ”Taskumatteja”. Niiden värikkäät luonnokset on tehty nopein lennokkain vedoin leveällä huopakynällä. Revell oli ideageneraattori ja organisaattori eikä kuluttanut aikaansa turhien pikkuasioiden pohdiskelussa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yksityiskohdista olisi välitetty. Päinvastoin, suunnitelmat hiottiin loppuun asti”, Arkkitehtuurimuseon esittelyssä Viljo Revellistä todetaan.
Viljo Revell tunnetaan monipuolisena ja edistyksellisenä arkkitehtina, joka suhtautui myönteisen kiinnostuneesti nopeasti kehittyvän rakennustekniikan ja teollisen asuntotuotannon tarjoamiin arkkitehtonisiin mahdollisuuksiin.
Asunto-osakeyhtiö Säästökontua ryhdyttiin rakentamaan Taskumattitaloista ensimmäisenä. Se ja Asunto-osakeyhtiö Tornitaso valmistuivat vuonna 1959. Säästökontu oli myös Suomen ensimmäisiä asuntosäästökohteita. Asunto-osakeyhtiö Tornikontu ja Nelostorni valmistuivat vuonna 1961.
Rakennuksen pohja on tehty kuusikulmaiseksi. Se on saatu aikaan rakentamalla julkisivut keskeltä kuperiksi ja taivuttamalla rakennuksen päädyt koveriksi. Päädyissä on aaltomaiset kourulevyt, joilla korostetaan massan nousua. Kattokerrosta on korostettu katoksilla. Talon solakkaa muotoa korostavat vaakanauhat ja -saumat, joka kulkevat ympäri talon. Pitkän julkisivut oli verhottu mineriittilevyillä, joissa julkisivun vaakamaisuutta myös puiset ritilät ja ikkunanauhat voimistivat.
Säästökonnussa ei ole parvekkeita, muissa Taskumattitaloissa yksi sisäänvedettyjen parvekkeiden linja kussakin.
Taloissa on seitsemän asuinkerrosta ja yhdessä kerroksessa on seitsemän tai kahdeksan asuntoa. Kattokerroksessa on sauna, näköalaterassi, tuuletusparvekkeet ja kuivaushuoneet. Huoneistojen keittiöt olivat edistyksellisiä, sillä ne sisälsivät muun muassa liesituulettimen ja keittiökaapit olivat irti lattianpinnasta. Keittiön matalat kaapinovet oli valmistettu tiikistä.
(Lähde: Wikipedia)
Esimerkillisen hyviä julkisivuremontteja
Julkisivuremontti-kilpailu on aiemmin suunnattu asunto-osakeyhtiöille, mutta tällä kertaa kilpailuun saivat osallistua myös pääosin asuinkäytössä olevat kiinteistöosakeyhtiöt. Kilpailulla haetaan onnistuneita ja laadukkaasti toteutettuja julkisivuremontteja esimerkiksi niille yhtiöille, joissa julkisivukorjaus on vasta edessäpäin tai hanke valmisteluvaiheessa.
Joka toinen vuosi järjestettävässä kilpailussa kiinnitetään huomiota arkkitehtuurin ja teknisten ratkaisujen lisäksi hankkeen kokonaisuuteen, päätöksentekoprosessiin, hanke- ja toteutussuunnitteluun, kustannusten hallittavuuteen, aikataulussa pysymiseen, asukastiedottamiseen ja urakan aikaiseen viestintään sekä energiansäästötavoitteiden huomioimiseen.
Asunto-osakeyhtiö Säästökontu – palkitut tahot:
Tilaaja: Asunto-osakeyhtiö Säästökontu
Kuntotutkimus: Matinkylän Huolto Oy ja IdeaStructura Oy
Suunnittelu: IdeaStructura Oy
Materiaalitoimittajat: ikkunat ja ovet Profin Sydänpuu Oy ja Swisspearl-kuitusementti-julkisivulevyjen maahantuoja Arliko Oy
Urakoitsija: Consti Korjausrakentaminen Oy (Consti Julkisivut Oy)
Valvonta: Matinkylän Huolto Oy ja IdeaStructura Oy
Kilpailu kahdeksannen kerran
2021 Asunto-osakeyhtiöille suunnattu kilpailu järjestettiin nyt kahdeksannen kerran. Se on toteutettu yhteistyössä Kiinteistöalan hallitusammattilaiset AKHA ry:n ja Suomen Messujen kanssa.
Tuomaristoon kuuluivat:
- Toni Pakkala, Julkisivuyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, TkT, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
- Tomi Hautakangas, toimitusjohtaja, ARK:sto Ky
- Maritta Koivisto, päätoimittaja, arkkitehti SAFA, Rakennustuoteteollisuus ry
- Riina Takala-Karppanen, Julkisivuyhdistyksen sihteeri, toimittaja, Viestintäpalvelu Kahvimaa Oy sekä
- Arto Krootila, DI, Consitor Oy, AKHA ry
- Eino Rantala, TkT, tietokirjailija Ekosto Oy
- Mia Koro-Kanerva, toimitusjohtaja, Isännöintiliitto
- Jari Virta, TkT, rakennustekninen kehityspäällikkö, Kiinteistöliitto Uusimaa.
Lisätietoja:
www. julkisivuyhdistys.fi
As Oy Säästökontu
Perustamisvuosi: 1958
Asuntoja: 56
Kuntotutkimusten tekijät: Matinkylän Huolto Oy 2015 ja IdeaStructura Oy, 2018
Suunnittelijat: IdeaStructura Oy, Heikki Pietiläinen (ps, ark), Jukka Reinikainen (rakennesuunnittelu), Antti Pakkari (rakennustyömaa)
Materiaalitoimittajat: Profin Sydänpuu Ikkunat ja Ovet Oy, Swisspearl-kuitusementti -julkisivulevyt, maahantuonti Arliko Oy
Urakoitsija: Consti Julkisivut Oy / Magnus Aaltonen, Esa Timlin, Lasse Saranpää, Hannu Lonka
Valvojat: Projektipäällikkö työmaalla: Susanna Roine, Matinkylän Huolto Oy, Jukka Särkimäki ja Aku Hänninen, IdeaStructura Oy
Työmaa-aika aloituskatselmuksesta vastaanottoon oli 9.5.2019–29.1.2020
Lisätietoja:
Hallituksen puheenjohtaja Tomi Salonen,
tomi.salonen52@gmail.com
Isännöinti: Juha Korpi, Matinkylän Huolto Oy
juha.korpi@matinkylanhuolto.fi
Pääsuunnittelija arkkitehti Heikki Pietiläinen, IdeaStructura Oy,
heikki.pietilainen@ideastructura.com
Artikkeliin liittyviä aiheita
