Vanhan betonilattian suojelu ja kunnostus

Betoni on perinteinen rakennusaine Suomessa

Betoni on eräs perinteisistä rakennusaineistamme. Eräänlaista betonia käyttivät jo roomalaiset Pantheonin kupolissa 100-luvulla. Nykyaikaisen betonin perusaine, portlandsementti, keksittiin vuonna 1844. Myös Suomessa betonin historia on lähes yhtä pitkä kuin pärekattojen. Betonia käytettiin Suomessa Saimaan kanavassa jo 1850-luvulla. 1900-luvulle tultaessa betoni oli merkittävässä osassa niin arvorakennuksissa, kuten Helsingin päärautatieasemassa, kuin teollisissa kohteissa, kuten Suvilahden voimalaitosrakennuksissa 1910-luvulla. Tätä kerrostumaa edustaa myös Pasilan konepaja Helsingin Vallilassa.

Pasilan konepaja ja rakennussuojelu

Restaurointisuunnittelukohteemme Pasilan konepajan kokoonpanohalli- ja maalaamorakennukset Helsingin Vallilassa ovat esimerkki vanhan, suojellun betonilattian vaalimisesta ja huomioimisesta osana kunnianhimoista korjaus- ja muutoshanketta. Kohdetta on suunniteltu usean toimiston yhteistyönä. Olemme vastanneet kohteen rakennussuojelun asiantuntijuudesta, Pekka Saatsin toimiessa kohteen pääsuunnittelijana ja rakennussuunnittelijana.

Vuosina 1899-1910 rakennettu kokoonpanohalli ja 1910 rakennettu maalaamo on suojeltu asemakaavalla. Kohde sijoittuu VR:n entisen konepajan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön, ja alue on yksi Helsingin rakennushistoriallisesti merkittävimmistä. Kohde on suuri: kerrosalaa on yli 20 000 m². Kohteen suunnittelu ja rakentaminen ovat kestäneet vuosia ja jatkuvat edelleen. Tilat kunnostetaan käyttöön vaiheittain. Jo käytössä ovat muun muassa Kansallisteatterin Vallilan näyttämön sekä päivittäistavarakaupan tilat. Tulossa on lisäksi ravintoloita, panimo, tukkukauppa ja toimistotiloja.

Museovirasto osallistuu tiiviisti hankkeeseen. Rakennusluvassa on osoitettu pääsuunnittelija Pekka Saatsille merkittävä vastuu rakennussuojelusta. Lupapäätöksen mukaan: ”Rakennussuojelun vastuuhenkilö hankkeessa on pääsuunnittelija, joka vastaa siitä, ettei rakennuksen arkkitehtonisia ominaispiirteitä, kaupunkikuvallisia, kulttuurihistoriallisia tai maisemakulttuurillisia arvoja tärvellä ja tarvittaessa neuvottelee rakennuksen ominaispiirteisiin ja arvoihin olennaisesti vaikuttavista muutoksista rakennusvalvonnan ja museoviranomaisen kanssa ennen muutosten toteutusta. Hakijan tulee mahdollistaa pääsuunnittelijalle riittävät resurssit työmaa-aikaista valvontaa ja ohjausta varten.”

Vaalimisen kohteena konepajan betonilattiat

Betonilattiat ovat pääosin alkuperäiset ja palvelleet yli sata vuotta teollisuuskäytössä. Lattiaa elävöittävät junaraiteet, konepedit ja eri vuosikymmenten paikkaukset. Tämä autenttinen historia haluttiin säilyttää aitona osana rakennuksen sisätilojen tarinaa myös uudessa käytössä. Lattiat on pääosin säilytetty sellaisenaan. Syvimmät montut on täytetty paikkavaluin. Alle 20 mm raot ja korkoerot on jätetty. Teollisen käytön jäljiltä betonilattioiden todettiin olevan puhdistuksen ja suojauksen tarpeessa, jotta tuleva käyttö julkitiloina ja mm. ravintoloina olisi mahdollista. Lattian pinta on sinkopuhallettu puhtaaksi liasta ja käsitelty värittömällä ja mattapintaisella epoksilla. Vanhoja rasvamonttuja ja kanaaleja on hyödynnetty uuden tekniikan asennusreitteinä.

Kunnostettu betonilattia on näyttävästi esillä ja yleisön koettavissa esimerkiksi Vallilan kansallisteatterin lämpiössä ja päivittäistavarakaupan korkeassa aulatilassa. Eräät betonilattiat, kuten tulevan panimon raskaasti kuormitettava lattia, ovat edellyttäneet paalutusta. Paaluja varten lattiaan on tehty avauksia, jotka on paikattu valuin paalutuksen jälkeen, siten jatkaen vanhaa paikkausperinnettä.

Mallitöiden avulla on varmistettu ratkaisujen sopivuus

Betonilattioiden osalta on tehty lukuisia malleja pääsuunnittelijan ja Museoviraston arvioitavaksi ja hyväksyttäväksi. Eri puhallusmenetelmiä on kokeiltu ja sinkopuhallus havaittu sopivimmaksi. Pintakäsittelyistä mattapintainen epoksi on todettu hyväksi: se on lähes huomaamaton, mutta suojaa vanhaa betonia ja helpottaa puhtaanapitoa. Uusia pintavaluja on tehty niihin paikkoihin, joissa on edellytetty tasaista, uudenveroista pintaa. Tällöin vanhan ja uuden betonin väliin on laitettu kangas, joka helpottaa pintavalun mahdollista purkua tulevaisuudessa, vanhaa betonilattiaa vaurioittamatta. Poistettavuus on eräs keskeisiä restaurointifilosofisia periaatteita. Päivittäistavarakaupan tiloissa vanha lattia on korvattu poikkeuksellisesti kokonaan uudella betonilattialla, osin tasaisuus- ja elintarvikehygieniavaatimusten vuoksi, osin vanhan lattian sirpaleisuuden vuoksi. Uuden betonilattian ilmettä on tutkittu mallien avulla niin värisävyn, hionnan, kiviaineksen näkyvyyden kuin pintakäsittelyn osalta.

Yhteenveto

Betoni on parhaimmillaan ilmeikäs, kestävä ja kaunis materiaali niin lattioissa kuin muissakin rakennusosissa. Betonilattia on helposti paikattavissa ja puhdistettavissa vaativaankin julkiseen käyttöön. Roso ja patina saavat näkyä. Vanhoille betonipinnoille soisi annettavan niille kuuluvan arvon osana rakennusperintöämme.

Lisätietoa hankkeesta:

https://www.saatsi.fi/blogi/vanhan-betonilattian-suojelu-ja-kunnostus/

Historian kerrokset säilyttäen

Pasilan Konepajan kokoonpanohalli- ja maalaamorakennusten vanhoissa lattioissa ikä saa näkyä.

Rakennukset on suojeltu asemakaavassa myös sisätilojensa osalta. Siksi myös niiden pääosin alkuperäiset ja yli sata vuotta teollisuuskäytössä palvelleet lattiarakenteet pyrittiin korjaus- ja muutoshankkeessa säästämään.

Kohteen pääsuunnittelijan ja rakennussuunnittelijan Pekka Saatsin mukaan vanhaa lattiarakennetta ei remontissa suurimmaksi osaksi tarvinnut tukea, vaikka toisinkin olisi voinut olla.

Rakennuksen vanhat lattiarakenteet ovat yllättäneet suunnittelijat ja rakentajat useaan otteeseen. Vanhoista piirustuksista on vaikea päätellä lattian kokonaisrakennetta. Todellisuus ei välttämättä vastaa vuoden 1910 piirustuksia. Puupaalujen päälle toteutetussa rakenteessa on ristikkäin kulkevia ratakiskoja ja niiden päällä pintalaatta.

”Ajan kuluessa lattian alle maaperään kulkeutunut vesi oli huuhtonut maa-ainesta mennessään ja synnyttänyt onkaloita. Niiden täyttämistä tutkittiin eri tavoin. Kuormituskokeissa selvisi, ettei lattiarakennetta pääsääntöisesti tarvitse lähteä tukemaan. Lattia itsessään on rakennettu varsin hyvin kuormitusta kestäväksi ja se vähintäänkin täyttää sille asetetut vaatimukset, vaikka lattian kantavuutta ei voida laskennallisesti todentaa”, Saatsi kertoo.

Uretaanitäyttöä tehtiin jonkin verran, mutta laajemmalti sen asentaminen ei osoittautunut tarpeelliseksi.

Panimotilan betonilattian tulee kuitenkin kestää raskaampaa kuormitusta, joten sitä vahvistettiin paaluttamalla. Paaluja varten lattiaan tehdyt aukot paikattiin lopuksi valulla.

Lattia kuntoon paikkauksin

Vanhassa betonilattiassa näkyvä rakennuksen käyttöhistoria haluttiin säilyttää jotakuinkin sellaisenaan. Syvimmät kuopat täytettiin paikkavalulla, tavanomaisella lattiabetonilla. Kaikki pienet, 20 mm raot ja korkoerot sen sijaan jätettiin silleen.

Paikkauksista ei suinkaan pyritty saamaan visuaalisesti mahdollisimman huomaamattomia.

”Niitä ei pyritty häivyttämään. Vanhan paikkausperinteen jatkaminen on arkkitehtonista rikkautta.”

Likaa ja epäpuhtauksia vanhoista lattioista poistettiin sinkopuhaltamalla. Lopuksi pinta suojattiin huomaamattomalla, värittömällä mattapintaisella epoksikerroksella, joka suojaa vanhaa lattiapintaa ja helpottaa puhdistamista.

Lopputuloksena on kaunis, elävä, ajan kerrokset paljastava betonilattiapinta.

Tyyliin sopivaa uutta

Uusia pintavaluja tehtiin tiloihin, joiden lattioilta edellytettiin tasaista, uudenveroista pintaa. Pintavalu on niin haluttaessa myöhemmin purettavissa, restaurointiperiaatteiden mukaisesti.

Rakennukseen sijoittuvan päivittäistavarakaupan tiloissa entinen lattia korvattiin kokonaan uudella. Vanha, sirpaleinen lattia ei kunnostettunakaan olisi täyttänyt elintarvikehygienia- ja tasaisuusvaatimuksia.

”Uudessa lattiassa tavoiteltiin visuaalisesti samantyyppistä henkeä kuin rakennuksen vanhoissa lattioissa”, Saatsi kertoo.

Uutta betonilattiaa ei yritetty keinotekoisesti saada näyttämään vanhalta. Uutenakin se istuu ilmeeltään kokonaisuuteen.

Lattiavalua varten mallien avulla haettiin sopivaa lopputulosta värisävyn, hionnan, kiviaineksen näkyvyyden kuin pintakäsittelyn suhteen.

Uuden pintalaatan vahvuus on noin 150 mm, kuten vanhankin.

Kohteen vastaavana työnjohtajana on toiminut rakennusmestari Kalle Rautio Serrasorte Oy:stä.

Aikakerroksia vaalien

Haastaviinkin rakennussuojeluhankkeisiin erikoistuneille Saatsi Arkkitehdeille Pasilan konepajan kokoonpanohalli- ja maalaamorakennusten korjaus- ja muutoshanke oli näkyviin jätettyjen historian kerrostensa ansiosta sekä haastava että hyvin mieluinen.

”Meillä pitäisi korjata säilyttäen nykyistä enemmän – ei pelkästään ekologisista syistä, vaan myös ajallisen kerrostuneisuuden vaalimiseksi”, hän sanoo.

”Jokainen rakennus on toki omanlaisensa ja sitä on lähestyttävä sen omista lähtökohdista käsin, joten valmista sabluunaa säilyttäviin korjaus- ja muutoshankkeisiin ei ole.”

Kohteen arkkitehtisuunnittelua on tehty usean toimiston yhteistyönä. Mukana ovat Saatsin lisäksi olleet AD Studio sekä Laitila Arkkitehdit.