Maailmalta | NRO 2/2025
GRAFT teki talon itselleen
Berliinin entisellä itäpuolella on uusi kuusikerroksinen kaupunkitalo, Graftlab. Se…
Maailmalta | NRO 3/2025
Viljasiilosta taidekatedraali
Norjan Kristiansandissa avautui vuonna 2024 uusi näyttävä taide- ja kulttuurikeskus `Kunstsilo´. Nimensä mukaisesti se on rakennettu entiseen betonirakenteiseen viljasiilorakennukseen, joka on alun perin valmistunut vuonna 1935.
Artikkelin uudet kuvat: Kunstsilo / Alan William ja Pedro Pegenante
Etelä-Norjaan Kristiansandin kaupungin Odderøyan saarelle valmistui vuonna 1935 viljavarasto, joka oli kaupungin ensimmäinen funkkisrakennus. Sen 15 betonisiiloa valettiin uudella liukuvalutekniikalla. 38 metriä korkeiden siilojen viereen nousi 50 metriä korkea hissitorni sekä matalampi varastorakennus. Siiloihin mahtui viljaa 15 000 tonnia. Vuonna 1939 varastoa laajennettiin 15 uudella siilolla.
Rakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Arne Kosmo ja Sverre Aasland. He saivat työstään arvostetun Houen Foundation Award -palkinnon vuonna 1939.
Siiloista tuli 70 vuotta myöhemmin ongelma, sillä niiden käyttö päättyi vuonna 2008. Rakennus rappeutui nopeasti, mutta suojeltiin arkkitehtonisten ja kulttuuristen arvojen vuoksi vuonna 2010.
Miljonääri Nicolai Tangen lahjoitti valtavan taidekokoelmansa 120 000 asukkaan synnyinkaupungilleen. Samalla hän ehdotti, että viljasiilot muunnetaan Kristiansandin uudeksi taidemuseoksi. Vuonna 2016 siilot varattiinkin taidemuseon käyttöön.
Seuraavana vuonna Mestres Wåge Arkitekter ja MX_SI-arkkitehtuuristudio (nykyisin Mestres Wåge Arquitectes, BAX ja Mendoza Partida) voittivat kohteesta järjestetyn kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun. Tuomaristo korosti suunnitelman eleganttia tasapainoa rakennuksen alkuperäisen ulkonäön ja sen luontaisten veistoksellisten ja tilallisten mahdollisuuksien välillä.
Läpimitaltaan runsaat nelimetriset siilot eivät ole omiaan taiteen esittelylle, mutta arkkitehdit suunnittelivat rakennukseen hyvin toimivat näyttelytilat. Haastavinta oli tehdä rakennuksesta aktiivinen ja toimiva. Visiona oli, että siilot säilytetään osana rakennusta ja niistä tulisi rakennuksen keskeinen elementti.
Ongelmana oli myös arkkitehtuurin ja taiteen suhde. Betonisilla siiloilla on erittäin vahva luonne, jota suunnitelmissa pyrittiin näyttämään ja korostamaan. Vastapainon muodostavat valkoisten näyttelytilojen yksinkertaiset muodot.
Kilpailuun jätettiin 101 ehdotusta 17 maasta. Rakennustyöt alkoivat elokuussa 2019 ja ’Kunstsilo’-nimen saanut taidemuseo valmistui keväällä 2024. Työn toteutti Backe Sør avaimet käteen periaatteella.
Haastava kohde
Aluksi tarvittiin mittavat siivous- ja raivaustyöt. Huonokuntoinen säkkivarasto ja siilojen katto purettiin, samoin vanha hissitorni.
Ensimmäiset siilot oli perustettu kalliolle, mutta uudemmat oli perustettu täytön päälle. Ne perustettiin uudelleen terässydänpaalujen varaan, joita upotettiin kallioon asti jopa 16 metrin syvyyteen.
Siilojen keskelle louhittiin 21 metriä korkea keskushalli, eli katedraali, joka on kooltaan 10 × 18 metriä. Jäljellä olevat 14 metriä korkeat siiloputket leijuvat kattona hallin yläpuolella.
Vanhojen betonirakenteiden käsittelyä tarvittiin odotettua vähemmän. Betoni oli kestänyt hyvin, eikä raudoitusvaurioita tai halkeamia juurikaan ollut. Osa rakenteista oli vinoja tai liian ohuita, eikä niitä ollut rakennettu nykyisten määräysten mukaan. Riskinä oli, että satavuotiaat siilot eivät kestäisi purkutoimenpiteitä. Siiloja vahvistettiin ja oikaistiin liukuvalutekniikalla 20–25 cm:n paksuisilla betonikerroksilla.
Ennen purkutöitä rakennetta piti tukea. Siilojen yläosiin upotettiin kaksi metriä korkeita esijännitettyjä betonipalkkeja. Niihin lukittiin siilojen sisälle asennetut terästuet. Näin saatiin rakenne pidettyä koossa. Betonipalkkien sijoittaminen paikoilleen oli erittäin monimutkainen ja haastava operaatio.
Rakenteellisesti siilorakenne ymmärretään yhtenä elementtinä, jatkuvana ulokkeena, joka pystyy kannattelemaan itseään maahan ulottuvien kehäelementtien avulla.
Tukijärjestelmän valmistuttua purettiin siilojen alaosat. Betonia ja terästä poistettiin noin 3 000 tonnia.
Työmaakuvia, kuvat: Backe/ Håkon Rysstad ja Stein Inge Jærnes
Työmaavaihetta. Kahdeksannen kerroksen tekniikkatasolle sijoittuvat myös näkölatasanteen WC:t ja vuokrattava tapahtumatila.
Uudisrakentamista
Siiloryhmän merenpuoleiselle sivulle rakennettiin uusi betonirunkoinen ’säkkivarasto’ näyttelytiloiksi. Sen katolla on merinäköalalla varustettu veistospuutarha. Museon edessä olevalle rantakadulle voidaan sijoittaa taideteoksia ja siellä pidetään tapahtumia.
Toiselle sivustalle rakennettiin viisikerroksinen osa näyttelytiloiksi ja hallinnon tarpeisiin. Täällä sijaitsee myös uusi pääsisäänkäynti sekä 4 × 6 metrin suuruinen tavarahissi, jonka avulla siirretään suuriakin taide-esineitä.
Uusien sivurakennusten väliin nousi korkea kolmen hissin ja portaikon käsittävä porrashuone.
Näyttelytilat ympäröivät keskushallia toisessa, kolmannessa ja neljännessä kerroksessa. Viidennessä kerroksessa on ulkoveistosnäyttely sekä hallinnon tiloja.
Toisessa ja kolmannessa kerroksessa siilojen keskellä on ’Valkoinen laatikko’, jonka sisäkorkeus on yhdeksän metriä. Sitä käytetään mm. digitaalisen taiteen esittelyyn.
Kerroksista on näkymä keskushalliin, joka helpottaa orientoitumista.
Siilojen yläosaan kahdeksanteen kerrokseen rakennettiin WC-tiloja ja tekninen infrastruktuuri. Sen yläpuolelle tuli kattoterassi ja kahvila, jota lasipaneelit ympäröivät koko kerroksen korkeudelta. Ne noudattavat siilojen kaarevia muotoja. Kolmen siilon yläpää on katettu lasilla, jolloin näkyvyyttä on alaspäin 38 metriä keskushallin lattiaan.
Merenpuoleisen osan julkisivumateriaalina on slammattu Wienerbergerin ’Tuohi’-tiili, kooltaan 285 × 85 × 75 mm. Toisen sivurakennuksen julkisivu verhoiltiin poimutetulla alumiinilla.
Meren äärellä sijaitsevan korkean rakennuksen tuulen aiheuttamaa kuormitusta tarkasteltiin nykymääräysten pohjalta, mutta ne eivät aiheuttaneet merkittäviä toimenpiteitä.
Tiukat vaatimukset
Työskentely siilojen sisällä oli haasteellista. Siiloihin ei ollut mobiiliyhteyttä ja tekijöiden piti harjoitella erityisesti nopeaa poistumista vaaratilanteista. Pelastuslaitos oli harjoituksissa mukana, koska evakuointi korkeista siiloista oli hankalaa. Myös kaikkien onteloiden happi- ja kaasupitoisuudet mitattiin säännöllisesti ja kaasuhälyttimiä oli käytössä kaivosten tapaan.
Rakennuksen turvallisuudelle oli asetettu tiukat vaatimukset, jotka koskivat myös ilmanvaihtoa, kosteudenhallintaa, paloturvallisuutta ja sisustamista. Kolmannessa kerroksessa on erityinen turvahuone, jonne sijoitetaan arvokkaimmat taideteokset.
Kunstsilo on kytketty kaupungin kaukolämpöverkostoon. Keskuhalli on ilmanvaihdon osalta erotettu näyttelytiloista. Näin saadaan suuren tilan energiankulutusta pienemmäksi.
Haastetta aiheutti myös alkanut sota, koska puolet teräksestä tuli Ukrainasta. Toimitukset viivästyivät ja tavaraa tuli vähemmän kuin oli tilattu. Sama koski lattioiden tammilankkuja. Tarjouskilpailun voittaja oli venäläinen, jolloin toimittaja piti vaihtaa. Myös rakentamisen aikainen hintakehitys aiheutti ongelmia.
Tilaaja asetti ympäristövaatimuksia mm. vaatimalla maantieteellistä läheisyyttä sekä materiaaleille että tuotannolle. Mahdollisuuksien mukaan valittiin tuotteita, jotka ainakin jossain määrin oli kierrätetty. Myös käytetyt elementit ovat purettavissa ja kierrätettävissä. Korkeasta laadusta ei kuitenkaan tingitty.
Mittava taidekokoelma
Kunstsiloon on talletettu Tangenin kokoelman lisäksi Sørlandets Konstmuseum SKMU:n ja Christianssands Billedgallerin kokoelmat, eli kaikkiaan 7 500 taideteosta.
Taidekeräilijä Nicolai Tangenin kokoelma käsittää 5 500 teosta noin 500 taiteilijalta ja se on maailman suurin pohjoismaisen modernismin kokoelma. Yli 80 suomalaistaiteilijalta on lähes 1 400 työtä. Kokoelma onkin suurin suomalaisen taiteen kokoelma maamme ulkopuolella.
Kohde sai Norjan betonipalkinnon Betongtavlen vuonna 2024 sekä saman vuoden Norjan valopalkinnon.
Kuvagalleria
Yhteys Suomeen
Kunstsilon suunnitteluryhmään kuuluneet Mendoza Partida ja BAX Studio voittivat vuonna 2011 Serlachius museon Gösta Paviljongin suunnittelukilpailun. He suunnittelivat myös vuonna 2022 valmistuneen Serlachius Taidesaunan, joka valittiin saman vuoden Vuoden Betonirakenteeksi.
Meksikolaissyntyisillä Hector Mendozalla ja Maria Partidalla on toimisto Barcelonassa. Siellä on toimisto myös kroatialaisyntyisellä Boris Bažanilla, joka johtaa BAX Studiota yhdessä meksikolaissyntyisen Mónica Juveran kanssa.
Kunstsilo, Kristiansand
Rakennuttaja: Kunstsilo-säätiö
Arkkitehtisuunnittelu: Mestres Wåge – BAX – Mendoza Partida
Rakenne-, geotekninen-, palosuojelu- ja turvallisuussuunnittelu: Rambøll Norge, Degree of Freedom
Sisustusarkkitehti: Scenario Interiørarkitekter
Valaistus- ja maisemasuunnittelu: Henning Larsen Architects
Urakoitsija: Backe Sør AS
Betonitoimittaja: Ribe Betong AS
Elementtitoimittaja: Heidelberg Materials Prefab Norge AS
Rakennusaika: 2019–2024
Rakennuskustannukset: n. 70 M€
Bruttoala: 10 300 m2
Näyttelyala: 3 300 m2
Projektiala: 8 850 m2
Artikkeliin liittyviä aiheita