Rakennukset | NRO 1/2021

Betonin taitajasta uusi kansainvälisen kustantamon kirja

Tarja Nurmi, arkkitehti SAFA

Betonin taitajasta uusi kansainvälisen kustantamon kirja

Arkkitehti Pekka Pitkänen (1927 – 2018) kuuluu niihin suomalaisiin arkkitehteihin, joille on myönnetty professorin arvonimi. Vuonna 1982 hän sai myös arvostetun rakennustaiteen valtionpalkinnon, yhtäaikaisesti kollegansa Juha Leiviskän kanssa. Pitkänen tunnetaan erityisen taitavana betonin käyttäjänä ja henkilönä, joka töissään luotti modernismiin ja sen parhaisiin periaatteisiin.

Maailmalla huonosti tunnetusta arkkitehdista on nyt julkaistu ikioma kirjansa, josta on painettu sekä suomen- että englanninkieliset laitokset. Tekijä on Pitkäsen tavoin turkulainen, tutkija Mikko Laaksonen, joka myös on uutterasti käynyt valokuvaamassa Pitkäsen lukuisia vähemmän tunnettuja töitä ja perehtynyt tämän kirjoittamiin, mutta julkaisemattomiin muistiinmerkintöihin ja moniin lähteisiin sekä erilaisten arkistojen kätköihin.

Pitkänen sai vahvoja vaikutteita arkkitehti Erik Bryggmanin toimistossa opiskelijana työskentelynsä ajoilta ja tietenkin tämän rakennuksista. Kansainvälisten esikuvien ohella merkittävä oli tietenkin myös Alvar Aalto. Itse Pitkänen teki arkkitehdiksi valmistuttuaan yhteistyötä mm. Olli Vahteran kanssa, jonka kanssa hän uransa alkupuolella jakoi toimistotilat. Työt olivat yleensä kummankin erikseen signeeraamia.

Pitkänen teki kollegoittensa kanssa useita arkkitehtuuriin keskittyneitä tarkoin suunniteltuja opintomatkoja ja tutustui mm. Le Corbusierin avaintöihin, kuten mm. Sveitsin-paviljonkiin Pariisissa. Hän tapasi jopa tämän huonekalujen tuottamisesta vastanneen Heidi Weberin ja osti tältä Suomeen vietäväksi Corbun litografioita. Mm. Zürichin rantapuiston paviljonki, Weberin toimesta rakennettu ja nyt vihdoin restauroitu, näkyy selvästikin vaikuttaneen joihinkin hänen töihinsä ja tarkemmin niiden värimaailmaan. Vaikutteita on toki muistakin, mukaan lukien Villa Savoye ja suuret asuinkerrostalot sekä niissä käytetyt betoniratkaisut.

Vaikka Pitkänen ihailikin suurena yksinäisenä maestrona pidettyä Le Corbusieria, antoi hän itse töittensä valmistuttua tai niitä julkaistaessa usein tunnustusta myös avustajilleen, mikä välttämättä ei ollut ajan tapa. Tämä auttoi avustajia etenemään myös omien ammatillisten uriensa kanssa.

Merkittäviä avaintöitä

Pitkäsen merkittävänä päätyönä voi pitää Turun upeata Pyhän Ristin kappelia ympäristöineen. Se sijaitsee lähellä hänen ihailemansa Bryggmanin taianomaisen kaunista Ylösnousemuksen kappelia. Yhdessä nämä kaksi rakennusta ja maisemallista kokonaisuutta muodostavat ainutlaatuisen arkkitehtuurin ja jopa rakennustaiteen mestariteoksen.

Kun Pitkänen yhdessä Ola Laihon ja Ilpo Raunion kanssa voitti kilpailun Eduskuntatalon laajennuksesta (1972–1978), oli voittaneen ehdotuksen tekijöiden perustettava yhdessä ihan oma toimisto, Pitkänen-Laiho-Raunio. Myöhemmin toimisto, haastavan hankkeen ja viimeistelytöiden sekä muiden töiden tultua saatetuiksi päätökseen, hajotettiin hyvässä yhteisymmärryksessä vuonna 1985.

Aiheeseensa antaumuksella paneutunut Mikko Laaksonen esittelee Pitkäsestä muutakin kuin vain kiitellyt ja Suomi rakentaa -näyttelyihin päässeet työt. Oman sijansa saavat erityisesti Turkuun toteutetut tyylikkäät kerrostalot Aurajoen tuntumassa. Niiden pohjapiirustukset kertovat arkkitehdin taidoista suunnitella yhtä hyvin ns. paremmalle väelle kuin aivan tavallisillekin turkulaisille. Mukana on aikanaan ennakkoluulottomastikin tavanomaista isompia kerrostaloasuntoja joissa on omat sauna – ei kuitenkaan pienasunnoissa, joihin niitä Suomessa alettiin tehdä vasta myöhemmin. Monissa kerrostaloasunnoissa, jopa kolmen huoneen ja keittiönkin, oli mm. avotakkoja. Teoksessa on myös esimerkkejä lähiösuunnitelmista, mukaan lukien mm. Suikkilan lähiöalue kerros- ja pientaloineen.

Pekka Pitkänen suunnitteli myös koulurakennuksia, päiväkoteja sekä tyylikkäitä kirkkoja ja seurakuntakeskuksia. Jälkimmäiset ovat sivu- ja seurakuntatiloineen olleet esikuvina muillekin suomalaisille seurakuntakeskuksille. Toki repertuaariin kuului myös yksityistaloja sekä poikkeuksellisen taitavasti suunniteltuja elegantteja pienempiä kohteita, mm. HOP:n Kemiön konttori asuntoineen. Muutama hänen suunnittelemistaan rakennuksista on valitettavasti uhanalainen.

Restaurointeja

Pitkänen on ollut avainhenkilönä myös merkittävien sekä historiallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaiden kohteiden, kuten Turun tuomiokirkon restaurointityössä. Niiden yhteydessä oli historiallisiin tiloihin tuotava myös nykyajan vaatimuksia täyttäviä lisäyksiä, joihin aina täytyy liittää sopiva hienovaraisuus.

Uran loppuvaiheille ajoittuu lukuisia liikerakennuksia sekä julkisten rakennusten ketjussa kerrassaan tyylikäs, viimeiseksi isommaksi työksi jäänyt Turun oikeustalo. Budjettisyistä siihen ei saatu aideteoksiin erillistä määrärahaa, joten tilalle tuli kekseliäisyys mm. värisommitelmien muodossa. Useissa Pitkäsen töissä oli toki ollut mukana mm. maan parhaita tekstiilitaiteilijoita. Oikeustalon tekstiilit sommiteltiin Artekilta yli jääneistä kangaspaloista. Itse oikeussalien tekstiilien suhteen Pitkänen on itse lausunut näin: ”Pitkissä istunnoissa ne toimivat jonkinlaisina katseen kiinnekohtina. Ei tarvitse välttämättä koko aikaa tuijottaa inhottavaa vastapuolta.” Mainiota!

Kirjassa on mukana myös Pitkäsen betonia koskeva kuvitettu kirjoitus Arkkitehti-lehdessä 5/1967. Osa kirjan kuva-aineistosta on tekijän, osa taas Pitkäsen aktiiviuran aikana vaikuttaneiden arvostetuimpien arkkitehtuurivalokuvaajien. On todella mukavaa vaihteeksi nähdä myös selkeitä, rakennuksista kaikkein olennaisimman kertovia käsin piirrettyjä perspektiivejä ja julkisivuhahmotelmia.

Surullista on, että mm. Kuopion kaupunginteatterin tuntumaan suunniteltu viileän tyylikäs ja suhteellisen tuore ja ympäristöään jalostava sairaanhoito-oppilaitoksen rakennus on saanut väistyä puistoon aivan liian ahtaasti rakennettujen asuintalojen tieltä. Sitä voi jopa kutsua skandaaliksi.

Aivan loistavaa se sijaan on, että Pitkäsestä, poikkeuksellisen taitavasta ja tuotteliaasta aikansa arkkitehdista, on saatu englanninkielinen teos jopa merkittävän eurooppalaisen kustantajan sarjaan, ja toinen jopa suomeksi. Toki olisi toivonut päätöiden tulevan esitellyiksi hieman kirjaan valittua laajemman kuva- ja piirustusaineiston turvin.

Esipuhe on Suomen rakennustaiteen museon, sittemmin Arkkitehtuurimuseon, pitkäaikaisen arkistonhoitaja Elina Standertskjöldin kynästä, ja johdantoluku suuren työn tehneen teoksen toimittajan ja tekijän Mikko Laaksosen. Mukana on laaja teosluettelo osoitteineen sekä aukeaman laajuinen lähdeluettelo.

Professori Pekka Pitkänen (1927–2018) oli yksi sodanjälkeisen ajan merkittävimpiä suomalaisia arkkitehtejä.

Artikkeliin liittyviä aiheita