Turvallisuusjohtamisen kirjoitussarja osa 5: Turvallisuustyön pääelementit: Vastuut, resurssit ja osaaminen

Pääelementteinä vastuut, resurssit ja osaaminen

• linjaorganisaatio johtaa turvallisuutta päivittäisessä työssä
• asiantuntija tukee/koordinoi, erityiset vastuut nimetään
• kukin tietää, mistä on vastuussa (vastuumatriisi) – opastus myös esihenkilörooliin ja sen työturvallisuusvastuuseen
• vastuun täyttämiseksi on oltava osaamista eli järjestetään roolissa tarvittavaa koulutusta, työkalupakissa on oltava työkaluja
• muutenkin resursseja – vastuuta ei voi toteuttaa, jos ei ole aikaa eikä natsoja

Kun työturvallisuuden johtamista verrataan rakennushankkeeseen, niin infra koostuu lakisääteisten vaatimusten tuntemisesta ja perustus riskien arvioinnista. Näiden perusteella on suunniteltu runkorakenne eli johdon tahtotila, päämäärät, tavoitteet ja niille toimintaohjelmat. Rungon päälle voidaan lisätä tärkeitä elementtejä: nimetä vastuut ja suunnitella niitä vastaavat resurssit ja osaaminen.

Työturvallisuusjohtaminen kuuluu osaksi liiketoiminnan johtamista – eli linjaorganisaation tehtäviin

Työt tulee tehdä turvallisella ja terveellisellä tavalla kaikissa organisaation toiminnoissa. Turvallisuutta ja terveyttä ei voi erottaa työtehtävistä erilleen. Kun linjaorganisaatio johtaa työtä, se johtaa siinä samalla myös turvallisuutta.

Lainsäädännön mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijän turvallisuudesta ja terveydestä työssä – niin fyysisessä, henkisessä kuin sosiaalisessakin mielessä. Lakiin työnantajalle kirjattuja velvoitteita hoitavat usein työnantajan sijaiset eli kukin esihenkilö osaltaan. Rikosoikeudellisessa mielessä lähin esihenkilö on usein se, jonka vastuuta aletaan selvittää, kun jotain menee pieleen. Jos lähiesihenkilöä ei vastuulliseksi saada, siirtyy etsintä linjaorganisaatiossa aina seuraavaan esihenkilöön. Vastuullinen on lopulta toimitusjohtaja tai tarvittaessa jopa hallitus.

Työnantajan sijaisen eli esihenkilön tehtävät tulee olla määriteltynä riittävän tarkasti huomioiden organisaation toimiala, työn ja toiminnan luonne ja työpaikan koko. Siispä tehtävänkuvauksesta, vastuumatriisista tai vastaavasta dokumentista tulee löytyä selkeästi myös työturvallisuuteen liittyvät vastuut ja tehtävät.

Esihenkilön työkalut vastuun täyttämiseksi

Esihenkilön täytyy olla riittävän pätevä ja perehdytetty tehtäviinsä. Lisäksi hänellä tulee olla muutenkin asianmukaiset edellytykset tehtäviensä hoitamiseen työturvallisuusmielessä.

Moni esihenkilö ei ole saanut opastusta siihen, mitä hänen tehtävissään tarkoittaa työturvallisuudesta huolehtiminen. Kuuluuko siihen riskien arviointien pitäminen ajan tasalla, entä ohjeistusten tarkistaminen? Pitääkö puuttua asiaan, jos havaitsee turvatonta työskentelyä? Esihenkilö tarvitsee omanlaisensa perehdytyksen ja työnopastuksen.

Työturvallisuusrikos tai -rikkomus voi olla kyseessä silloinkin, kun tapaturmaa tai onnettomuutta ei ole vielä sattunut, mutta sellaisen mahdollistavat olosuhteet ovat olleet olemassa. Työturvallisuusrikos on ns. vaarantamisrikos. Myöskään tahallisuutta (tuottamuksellisuutta) ei rikokseen vaadita, vaan huolehtimatta jättäminen riittää. Tässäkin mielessä esihenkilöiden on tärkeää tunnistaa vastuunsa ja saada työkalupakkiinsa keinoja hoitaa velvoitteensa – eli tunnistaa vaaroja ja arvioida riskejä, suunnitella niiden pienentämiseksi torjuntatoimenpiteitä ja toteuttaa parannuksia sekä seurata jatkuvasti turvallisuustilannetta.

Esihenkilö tarvitsee siis itsekin osaamista työturvallisuuden eri osa-alueista voidakseen hoitaa huolehtimis- ja valvontavelvollisuutensa kunnialla. Tarvitaanko oppia koneturvallisuudesta, entä ergonomiasta? Mitä kuuluu tietää kemikaaleista tai pölyistä? Entä ihmisen johtamisesta, ryhmädynamiikasta tai muista työhyvinvointiin liittyvistä seikoista? ”Riittävän pätevä” pitää työpaikalla arvioida ja antaa esihenkilölle pakkiin työkaluja.

Myös esihenkilön työturvallisuusosaamista on ylläpidettävä ja päivitettävä. Miten esihenkilö saa ajantasaista tietoa uusista tuulista työturvallisuudessa? Pysyykö hän perillä tekniikan ja muun tutkimustiedon kehittymisestä ja osaa sen perusteella toteuttaa toimenpiteitä, joilla turvallisuutta jatkuvasti parannetaan, kuten työturvallisuuslain 8 § edellyttää?

Esihenkilön asianmukaiset edellytykset hoitaa tehtäviään

Monella esihenkilöllä on useita ”hattuja” eli erilaisia tehtäviä vaikkapa omiin asiantuntijatehtäviin, laatuun, kehitykseen tai hankintaan liittyen. Vastuumatriisiin voi olla listattuna erilaisten suunnitelmien ja dokumenttien ylläpitovastuu ja niistä viestintä / perehdyttäminen henkilöstölle. Riittääkö aika huolehtia kaikesta?

Esihenkilön työnantajavastuun kantamiseksi ei riitä, että annetaan vastuu, mutta ei resursseja. Esihenkilöllä täytyy olla myös osaamista, aikaa, rahaa (budjettia), toimivaltuuksia ja muita edellytyksiä työkalupakissaan. Jos näitä edellytyksiä on vain lusikalla annettu, ei voida kauhalla vaatia – ja taas juridinen vastuu siirtyy linjaorganisaatiossa ylemmälle esihenkilölle.

Joskus esihenkilöt kipuilevat myös toimivaltuuksien puutteen suhteen. Toisinaan tarvitaan rohkeutta ja röyhkeyttä, jos aikoo saada omasta mielestään tarpeelliset turvallisuustoimenpiteet tehdyksi, vaikka johto ei niitä ehkä tue. Välillä yksikönvetäjien kuulee sanovan, että on helpompi toteuttaa toimenpiteet ja kuunnella nuhtelut kuin kysyä lupaa toimenpiteisiin. Esihenkilö voi joskus joutua tasapainoilemaan sen suhteen, kantaako juridisen vastuun työturvallisuudesta vai liikkuuko siinä rajalla, että menettää työsuhteensa omavaltaisuudellaan. Johdon tuki esihenkilöille työturvallisuusasioissa onkin ensiarvoisen tärkeää ja sen kuuluu näkyä toimenpiteissä, ei juhlapuheissa.

Työsuojelupäällikköhän työturvallisuudesta vastaa!?

Työsuojelupäällikkö on lain mukaan henkilö, joka huolehtii, että työsuojelun yhteistoiminta järjestetään. Siis että työntekijät pääsevät osallistumaan päätöksentekoon silloin, kun suunnitelmilla on vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Yleisin työsuojeluyhteistoiminnan muoto on valita työsuojeluvaltuutetut ja muodostaa työsuojelutoimikunta, jossa näitä asioita käsitellään. Lisäksi työsuojelupäällikkö hankkii esihenkilöiden tueksi asiantuntemusta työturvallisuusasioissa.

Työsuojelupäällikkö ei siis ole se, joka kutsutaan käräjille. Vastuu työntekijän turvallisuudesta ja terveydestä lankeaa esihenkilöille linjaorganisaatiossa.

Sama pätee organisaatioon palkattuun työturvallisuusasiantuntijaan. Hänen roolinaan on hankkia asiantuntemusta ja avustaa johtoa ja esihenkilöitä työturvallisuusjohtamisessa.

Erityisiä rooleja turvallisuudessa

Lainsäädäntöön on kirjattu rooleja, joilla on erityinen vastuullinen tehtävä (työ)turvallisuuden ylläpidossa ja kehittämisessä, esihenkilöiden lisäksi. Tällaisia ovat esimerkiksi sähkötöiden johtaja, sähkökäytönjohtaja, vaarallisten kemikaalien tai nestekaasun käytönvalvojat tai painelaitteiden käytönvalvojat. Tällöin lainsäädännöllä on huomioitu se, että työssä on erityisiä ja suhteellisen mittavia riskejä. Lain määräämänä riskienhallintakeinona on hankkia työpaikalle asiantuntija, jolla on tietty pätevyys. Nämä asiantuntijat nimetään henkilökohtaisesti.

Vastuumielessä kannattaa tutustua myös työturvallisuuslain 7 lukuun, jossa on kirjattuna vastuita esimerkiksi tuotteen valmistajalle, suunnittelijalle, koneen tai työvälineen asentajalle, käyttöönotto- ja määräaikaistarkastuksen suorittajalle, tavaroiden lähettäjälle ja kuormaajalle sekä rakennuksen omistajalle ja haltijalle.

Tällaiset erityiset vastuut ja tehtävät kannattaa kirjata vastuumatriisiin. Myös varahenkilöt tulee miettiä ja kouluttaa.

Työturvallisuustaidot sisältyvät henkilöstön ammattitaitoon

Koko organisaation henkilöstön osaaminen toki vaikuttaa työturvallisuustasoon. Työtä täytyy osata tehdä turvallisella tavalla, se kuuluu osaksi ammattitaitoa. Merkittävässä roolissa on työntekijän työpaikallaan saama perehdytys ja työnopastus.

Riskien arvioinnissa merkittävimmiksi tunnistetut vaaratekijät eli suurimmat riskit ovat niitä, joista tulisi olla myös eniten dokumentoitua menettely- ja työohjeistusta. Menettelyohjeissa avataan tarkemmin sitä, mitä tehdään, jotta riskit olisivat hallinnassa. Menettely- ja työohjeistus on tärkeää aineistoa, jota käydään läpi perehdytyksessä ja työnopastuksessa.

Opastamisen ja ohjeistamisen tavoitteena on, että kukin työntekijä ja organisaation osanen ymmärtäisi, millaista on turvallinen työskentely. Siinä auttaa, jos ohjeistukseen on kirjattu myös perusteita määräyksille. ”Nosto-oven alta kulkeminen on ehdottomasti kielletty” avautuu ohjeena aivan toisella tavalla, jos samalla kerrotaan, että kiinteistössä on myös vanhoja, vähemmän varmistettuja nosto-ovia, jotka vaijerien pettäessä voivat tulla alas kuin giljotiini. Ja että näin on joskus käynytkin ja jonkun kantapää on jäänyt sinne väliin.

Turvallisuutta ja terveyttä koskevat toimenpiteet on lakisääteisestikin huomioitava tarpeellisella tavalla työnantajaorganisaation kaikkien osien toiminnassa. Myös tukitoiminnoissa tehdään paljon työturvallisuuteen vaikuttavia ratkaisuja. Näistä päällimmäisenä, HR-toiminnon lisäksi, tulee mieleen osto ja hankinta. Se, millaisia koneita, laitteita, työvälineitä, tietojärjestelmiä, ohjelmistoja tai muuta työntekijöiden käyttämiä välineitä hankitaan työpaikalle, vaikuttaa merkittävästi turvallisuuteen. Mitä enemmän hankintaa ja ostoa tekevät henkilöt tietävät työturvallisuudesta, sitä parempi.

Voitaneen siis todeta, että osaamisen ja riittävien resurssien varmistaminen työturvallisuustyöhön ovat tärkeitä elementtejä työturvallisuuden kehittämisen ”rakennushankkeessa”.

Tämä kirjoitus kuuluu turvallisuusjohtamisen kirjoitussarjaan. Osan kirjoittaja Mari Kuukkula työskentelee vanhempana asiantuntijana Tapaturva Oy:ssä. Mari on noin 15 vuoden aikana tehnyt turvallisuustyötä niin sisäisen asiantuntijan, työsuojeluhallinnon viranhaltijan kuin konsultinkin saappaissa esimerkiksi eri teollisuudenaloilla ja rakennustyössä.