Betoni ei kierrä – vai kiertääkö sittenkin?

Infra ry:ssä käytiin vastikään läpi kaikki jätteen siirtoasiakirjat vuodelta 2024. Näistä kertyi 1,5 miljoonaa tonnia purkubetonia. Määrästä voi päätellä, että kyseessä on edustava otos purkubetonivolyymistä.

Siirtoasiakirjojen mukaan betonista päätyi jatkohyödyntämiseen 97 prosenttia. Vain kolme prosenttia päätyi loppusijoitukseen. Syitä tähän voi vain arvailla, mutta todennäköisesti kyseessä on jonkin haitallisen materiaalin pilaamaa betonia. Betoniin on saattanut imeytyä vuosikymmenten käytön aikana öljyä tai teollisuuskemikaaleja, tai siihen on tehty joskus viime vuosisadan varhaisina vuosikymmeninä kreosoottia eli kivihiilitervaa sisältävä vedeneristys.

Mitä tuolle purkubetonille sitten tapahtuu? Se murskataan, teräkset erotellaan uudelleen sulatettavaksi ja betonista tehdään CE-merkittyä kierrätyskiviainesta maarakentamiseen.

Maarakennuskäyttö on vastuullinen tapa kierrättää betonia. Betonimurske soveltuu nimenomaan vaativiin kantaviin maarakenteisiin, koska niissä saadaan hyödyksi sen kalliomursketta parempi kantavuus. Näin ollen betonimurske vähentää neitseellisen kalliomurskeen tarvetta itseään suuremmalla määrällä. Näen luonnonvarojen säästeliäänä käyttönä sen, että betonissa kiviaines käy ikään kuin jalostumassa. Betonirakenteen käyttöiän päätyttyä ja murskeen päädyttyä tien runkoon on käytetty vähemmän kiviainesta kuin että tie olisi tehty suoraan luonnonmateriaaleista.

Maarakennuskäytön etuna on myös se, että käyttöön päätyy koko materiaalimäärä. Mikäli betonimurske käytettäisiin uuden betonin valmistamiseen, murskeesta voitaisiin useimmissa tapauksessa käyttää vain karkea osuus. Jäljelle jäisi noin kolmannes hienoainetta, jolle ei ole ainakaan toistaiseksi hyviä jatkokäyttökohteita. Tosin sementtiuuni saattaa olla sellainen.

Keski-Euroopassa betonimursketta käytetään laajasti uuden betonin kiviaineksena. Osassa maista siihen velvoittaa jopa lainsäädäntö. Keski-Euroopassa toimintaympäristö on kuitenkin erilainen. Itämeren altaan eteläpuolella kiviaines on huokoista sedimenttikiveä, mihin verrattuna hyvälaatuinen betonimurske on aivan kelpo kiviainesta. Meillä Suomessa taas kiviaines on kovaa syväkiveä, mikä on betonikiviaineksena ylivoimaista verrattuna betonimurskeeseen. Miksi emme tekisi kalliomurskeesta betonia, ja käyttäisi betonimurskeen maarakentamisessa korvaamassa kalliomursketta yli ykkösen kertoimella.

Mitä taas tulee betonisten rakennusosien hyödyntämiseen sellaisenaan, on edessä vielä joukko ratkaistavia ongelmia. Päällimmäinen niistä on, että purettaville betoniosille ei ole onnistuttu löytämään merkittävän volyymin käyttökohteita. Rakentamismääräysten muututtua esimerkiksi 80-luvun kerrostalon osista kelpaa uuteen kerrostaloon vain häviävän pieni osa. Pystyrakenteet ovat liian matalia, välipohjat liian ohuita, ja niin edelleen.

Toisen ongelman arvelen piilevän asiakaskysynnässä. Löytyykö uuden asunnon ostajissa halukkuutta maksaa asunnostaan enemmän, jos sen on konstruoitu vanhoista rakennustuotteista? Tosin esimerkiksi betonielementtirakenteiset hallit kiertävät markkinaehtoisesti. Elementit on helppo purkaa ja niistä voidaan hyvin pienin muutoksin rakentaa uusi teollisuushalli.

Betoni joka tapauksessa kiertää.