Henkilökuvassa Jan-Erik Kivinen

–Rakennusalan tuottavuusloikassa on nyt paikko onnistua, Jan-Erik Kivinen sanoo. –Tuottavuusloikasta on vuosien mittaan puhuttu kyllästymiseen asti seminaareissa ja kirjoitettu lukemattomia palstamillimetrejä. Kaiken analysoinnin ja pohtimisen johtopäätöksenä olemme päätyneet siihen, että tuottavuusloikkaan tarvitaan koko rakentamisen ketjua tilaajasta suunnittelijoihin, rakentajiin ja jopa loppukäyttäjiin.

Nykyisen rakentamisen alakulon Jan-Erik Kivinen uskoo muuttavan alaa. Markkina on mullin mallin ja elementtirakentamisessa käynnissä myllerrys.

Nyt tarvitaan todella sitä tuottavuusloikkaa. Puhuminen on lopetettava, käärittävä hihat ja lopultakin tartuttava toimeen. Pessimismiin ei Jan Erik Kivisen mielestä ole syytä. –Tuottavuusloikassa voidaan kyllä onnistua, mutta se vaatii sitoutuneen, innovatiivisen ja motivoituneen porukan.

–Hankkeita ei voi toteuttaa enää vanhoilla tutuilla tavoilla. Se ei riitä enää – eikä riitä jatkossakaan. Hanketta pystyy kehittämään ja optimoimaan, jos koko suunnittelu- ja hankintaketju on lukittu ajoissa. Silloin tuottavuuden parantamiseen on hyvät mahdollisuudet. Jos nykyiseen tapaan jokainen ketjun osa haluaa ensin oman osansa valmiiksi, voi mahdollisuus tuottavuuden parantamiselle olla jo menetetty.

Elementtisuunnittelijan rooli tuottavuusloikassa on nostaa esivalmistusastetta, optimoida ja vakioida. –Pyrimme vakioimaan enemmän, jotta tehdastuotanto olisi tehokkaampaa lähempänä teollista tuotantoa. Esivalmistusasteen nostolla työmaalle jää vähemmän tehtävää.

Tietomallin hyödyntämisellä tuottavuusloikkaa voitaisiin parantaa huomattavasti. – Teemme jo nyt kaikki elementit tietomallissa. Tietosisällön lisääminen ja laadun parantaminen, kustannuslaskenta, optimointi tai vaihtoehtoisten ratkaisumallien etsiminen on tietomallin avulla huomattavasti helpompaa kuin perinteisiä paperikuvia käyttämällä.

Tietomallista rakentamisen aikana otettua reaaliaikaista tilannekuvaa voivat urakoitsijat ja elementtitehdaskin hyödyntää – jos siis haluavat ja pystyvät.

Jan-Erik Kivinen heittääkin haasteen elementtitehtaalle. –Kovin moni elementtitehdas toimii edelleen paperikuvien kanssa. Voisivatko tehtaat miettiä, mitä hyötyä ne saisivat tietomallista?

Hiljainen lukutoukka

Jan-Erik varttui Vilppulassa. Perheeseen kuului isosisko ja sisaruspuolia. Hiljainen ja rauhallinen poika oli kiinnostunut maailmasta ympärillään ja piirtämisestä. Hän piirsi mielellään sarjakuvahahmoja ja erityisesti autoja. Jan-Erik oppi lukemaan ennen koulua. Astrid Lindgrenin rakastettu klassikko Ronja Ryövärintytär luettiin äidin kanssa useaan kertaan.

Ujous ja hiljaisuus aiheuttivat hieman haasteita koulussa, mutta eivät estäneet poikaa menestymästä. Hän sai hyviä numeroita ja pärjäsi mainiosti varsinkin matikan kokeissa. Eka- ja tokaluokalla kokeissa taisi tulla aina täydet pisteet.

Matikka olikin yksi Jan-Erikin lempiaineista. Luonnontieteet, kuten biologia, tuntuivat helpoilta sisäistää, abstraktimmat aineet eivät niinkään. Ja vaikka hän tykkäsi piirtää tarkkaan ja mallista, metsämaiseman maalaaminen vesiväreillä ei ollut niinkään mieluista.

Peruskoulussa Jan-Erik panosti koulunkäyntiin. Hän teki läksyt lisätehtävineen ja luki kokeisiin. – Olin tunnollinen oppilas. Luin sanakokeeseenkin koealuetta niin pitkään, että osasin sanat ulkoa. Äiti vielä tenttasi lopuksi.

Onneksi Jan-Erik kävi koulua aikana ja paikassa, jolloin hyviä numeroita saavaa poikaa ei vielä kiusattu.

Yläkouluvaiheessa hyvälle oppilaalle luonnollisesti suositeltiin lukioon hakeutumista, eikä Jan-Erikillä ollut vaihtoehtoistakaan suunnitelmaa esittää. – Minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä haluaisin isona tehdä tai opiskella, hän tunnustaa.

Niinpä Jan-Erik suuntasi lukioon naapurikuntaan Mänttään. Nykyisin ei ole enää Mänttää ja Vilppulaa. Ne yhdistyivät Mänttä-Vilppulaksi vuonna 2009.

Ensimmäinen ja tunnetusti raskain vuosi lukiossa riitti kuitenkin vakuuttamaan nuorukaisen siitä, että valinta oli tullut tehdyksi liian hätäisesti. Opiskelu lukiossa tuntui liian yleisen epämääriseltä. Hän kaipasi konkretiaa – johonkin kouriintuntuvaan keskittymistä.

–En tosin tiennyt mihin.

Tietoliikennettä ja oman tien etsimistä

Jan-Erik päätteli, että ammattikoulu ainakin tarjoaisi mahdollisuuden keskittyä johonkin asiaan. Kunhan vain keksisi, mikä se asia olisi.

1990-luvun lopussa elettiin tietoliikennebuumia ja nuoria houkuteltiin kouluttautumaan alalle. Uusinta uutta edusti elektroniikan ja tietoliikennetekniikan perustutkinto ja alasta sen enempää tietämättä Jan-Erik lähti sitä opiskelemaan vuonna 1999. Hän valmistui 2001.

Palattuaan palveluksesta Pioneerirykmentistä Keuruulta Jan-Erik työskenteli puoli vuotta elektroniikka ja tietotekniikka-alalla. – Ja sen jälkeen en ole niitä töitä sitten tehnytkään!

Vuosituhannen alun laman eläneet muistavat, miten vaikea varsinkin juuri työelämään tulleiden oli löytää työtä. Jan-Erik työskenteli pari vuotta Vilppulan nuorisotilan valvojana ja kävi etsimässä töitä Jämsässä asti siinä onnistumatta.

Lopulta ajat paranivat, nuoren miehen onni kääntyi ja hän pääsi töihin teräsbetonielementtitehtaaseen Mänttään. Vuosi oli 2006, yritys Betoni-Vuokko Oy ja sillä uralla Jan-Erik Kivinen on oikeastaan edelleen.

–Olen siis tehnyt uraa teräsbetonielementtien parissa vuodesta 2006.

Jan-Erik Kivinen sanoo, että vaikka työ teräsbetonielementtitehtaalla oli rankkaa, hän tykkäsi siitä. Se oli toki konkreettista ja sillä tavoin merkityksellistä, että käden jäljen todella näki. Ei pelkästään valmiissa elementeissä tehtaalla, vaan työmailla asti.

–Tampereella ajellessa tuntui jopa jännittävältä, kun rakennustyömailla koottiin kerrostaloa meidän firman valmistamista elementeistä.

Betoni-Vuokko valmisti etupäässä elementtejä asuinkerrostaloihin, mutta myös suurempiin kohteisiin, kuten Helsinki-Vantaan ulkomaanterminaalin laajennusosaan.

Vähitellen Jan-Erik Kivisellä alkoi käydä mielessä, että voisihan hän itsekin näitä elementtejä suunnitella. –Valmistimme tuhansia elementtejä, joten väkisinkin piirustukset alkoivat käydä tutuiksi.

Mies oli löytänyt kutsumuksensa ja elementtityöntekijän oli aika hakeutua taas koulun penkille.

Vuonna 2010 Jan-Erik Kivinen haki opiskelemaan Tampereen ammattikorkeakouluun talonrakennusinsinööripuolelle. Silloinkin oli mahdollista opiskella työn ohessa monimuotokoulutuksessa – tai kuten silloin sanottiin, aikuispuolella. –Halusin kuitenkin keskittyä kunnolla opintoihin ja valitsin päiväopiskelun. Ajattelin, että saisin sillä tavalla paremmat eväät työelämään.

–Muutin samalla Tampereelle ja näyttää siltä, että jäädäkseni tulin!

Opiskelijariennot eivät 28-vuotiaalta enää 19- ja 20-vuotiaiden nuorukaisten joukossa luonnistaneet täysipainoisesti, mutta Jan-Erik sanoo, ettei hänellä ollut siihen tarvettakaan. –Sain niiltä vuosilta silti hyviä ystäviä.

Rakennusinsinööriopiskelija oli tyytyväinen. Lopultakin hän tiesi täsmälleen, mitä oli tullut opiskelemaan ja mitä opinnoiltaan halusi saavuttaa. – Halusin nimenomaan elementtisuunnittelijaksi. Suunnittelijaksi oli hirveän helppo ja luonteva siirtyä, kun olin ensin pitkään työskennellyt tehtaalla elementtejä valmistamassa. Tiesin jo elementtipiirustuksista kaiken.

Kesäharjoitteluun toisen vuoden opiskelija pääsi Suunnittelu Teräsmaa Oy:öön vuonna 2012. Siellä hän jatkoi elementtisuunnittelua koulun ohella valmistumiseensa saakka 2014 ja palkkalistoilla aina vuoteen 2016.

Elementtejä suunnittelemassa

Nuori elementtisuunnittelija oli Teräsmaalla – elementissään. Hän sai paiskia hartiavoimin töitä. Toimistossa suunniteltiin enimmäkseen asuinkerrostaloja, mutta myös esimerkiksi sähköasemia, myymälöitä ja kouluja. Alkuun tuore elementtisuunnittelija työskenteli oppipoikana mestarin opastuksella, mutta pääsi melko pian jo itsenäisesti omien kohteiden kimppuun, kun suunnittelu alkoi sujua niin hyvin. Kokeneen mestarin kanssa syntyi ensimmäinen merkittävä kohde Tampereen Vuorekseen: vuonna 2014 valmistunut kolmen kerrostalon sarja Sirius, Iris ja Vega.

Vuonna 2016 miehen tie vei suurempaan taloon A-Insinööreihin, joissa oli mahdollista päästä suunnittelemaan suurempia kokonaisuuksia. Siellä hän keskittyi edelleen piirtämään elementtejä etupäässä asuinkerrostalokohteisiin.

Työskenteleminen projektipäällikkönä vuosina 2018–2022 tarkoitti, että työajasta suuri osa kului tiimin ohjaamiseen. Suurimmillaan tiimiin kuului 17 henkilöä.

Nimitys suunnittelupäälliköksi vuonna 2022 oli askel kohti laajempia kokonaisuuksia. Nykyisin Jan-Erik Kivisen työtä ovat esimerkiksi hanke- ja projektikehitys, laadunvalvonta ja optimointi sekä erikoispaikkojen ja hankalien tilanteiden ratkaiseminen. Perussuunnitteluun miehen aika ei enää oikein riitä. Toisaalta hän arvelee piirtäneensä tähän mennessä noin 10 000 elementtisuunnitelmaa, joten eiköhän siinä ole ihan tarpeeksi.

– Olen tyytyväinen nykyiseen rooliini. Ja on minulla edelleen tietomallinnus- ja piirto-ohjelma päivittäisessä käytössä. Avaan aamuisin ensimmäisenä AutoCadin, vaikka se onkin vähän vanhanaikainen piirtotyökalu. Teen muille suunnittelijoille alustavia suunnitelmia tai detaljeita, joten AutoCad aukeaa ensimmäisenä ja sammuu viimeisenä.

Suunnittelupäällikön tärkein työkalu on kuitenkin nykyisin sähköposti. – Toimenkuvani painottuu yhä enemmän kommunikointiin ja yhteydenpitoon ja se kasvattaa sähköpostin roolia.

Todella suuria elementtikohteita

Aloittelevalle elementtisuunnittelijalle kolmen kerrostalon kohde Vuoreksessa oli suuri kohde. Sittemmin A-Insinööreillä Jan-Erik Kivisen suunnittelukohteiden mittakaava on ollut aivan toisenlainen.

Vuonna 2022 alkoi yhdentoista kerrostalon suunnittelukokonaisuus Espooseen: YIT:n Marinranta 20 000 km². Pasilaan valmistumaisillaan oleva HOAS Huippu koostuu kolmesta 14–17-kerroksisesta ja kolmesta 7-kerroksisesta asuinkerrostalosta:
yhteensä 23 000 brm².

Parhaillaan työn alla on Helsinkiin valmistuva Laakson yhteissairaalan kolme uutta päärakennusta: huikeat 93 000 brm².

Tietoa alan mahdollisuuksista tarvitaan

Jan-Erik Kivinen lähti opiskelemaan lopullista unelma-ammattiaan vasta 28-vuotiaana. Nykyisin hän ajattelee, että jos olisi pystynyt lukion ensimmäisellä vilkaisemaan tulevaisuuteen, etsikkovuodet olisivat voineet jäädä välistä.

–Olisin voinut hakeutua rakennusinsinööriopintojen pariin aikaisemmin – etenkin, jos olisin nähnyt, että olen ihan hyvä tässä työssä.

Jan-Erik Kivinen jakaa monen huolen siitä, ettei tekniikan alan ammateista ja koulutuksista syystä tai toisesta saada välitettyä riittävästi tietoa yläkoulu- ja lukioikäisille opiskelijoille. Näin heillä ei ole kaikista mielenkiintoisista mahdollisuuksista riittävästi tietoa päätöksenteon pohjaksi.

Jan-Erik Kivinen sanoo, että Vuoden elementtisuunnittelija 2024 palkinto lämmittää mieltä. – Jouduin lukemaan saamani sähköpostin useampaan kertaan, ennen kuin ymmärsin, mitä se tarkoittaa. Elementit, niiden suunnittelu ja elementtirakentaminen ovat lähellä sydäntäni. Olen tehnyt hirveästi työtä kehittyäkseni ja yrittänyt parhaani tullakseni hyväksi työssäni. Siksi huomionosoitus tuntuu hyvältä.

Vuoden elementtisuunnittelija asuu edelleen Tampereella ja osuvasti 1970-luvulla rakennetussa betonielementtikerrostalossa. –Silloinhan runkojärjestelmä kehitettiin ja elementtisuunnittelu pääsi vauhtiin. Mallia otettiin Ruotsista ja Saksasta, mutta meillä se viritettiin oikein huippuunsa. Jonkun mielestä tämä talo voi näyttää rujolta, mutta minä tykkään sitä kyllä katsella. Rakennusaikanaan se on edustanut parasta rakentamisen tekniikkaa.

Jan-Erik Kivisen perheeseen kuuluu kaksi poikaa, 9- ja 5-vuotiaat sekä avopuoliso. Hän on soittanut pitkään keikkailevassa rokkibändissä sähkökitaraa ja soittaa edelleen omaksi ilokseen. Aikaa kuluu myös luontopoluilla ja Baldur’s gate 3:n maailmassa. –Se on semmoinen nörttivideopeli, hän selventää.