Henkilökuvassa Mika Kuukkanen

Mika Kuukkasen vuorokaudessa on 36 tuntia. Mies on mitä ilmeisimmin määrätietoinen, aikaansaava, hyväkuntoinen ja hengästyttävän energinen.

Kuukkanen työskentelee parhaillaan SRV:n Kalasataman viidennen tornitalon vastaavana mestarina. Valmistuessaan keväällä 26-kerroksinen Horisontti on Suomen korkein toimistorakennus ja SRV:n tuleva pääkonttori. Se kohoaa 111 metrin korkeuteen merenpinnasta. Kuukkanen on syystäkin ylpeä, että on saanut olla muovaamaan paikallavalurunkoisen rakennuksen kantavia rakenteita.

Haastattelua tehtäessä mies oli ajamassa työpäivän jälkeen Jyväskylään. Hän on aloittamassa ensimmäisten joukoissa uutta rakennusmestari YAMK-opintoja JAMKissa, Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Tavoiteaika työn ohessa suoritettaville opinnoille on kolme vuotta. Kuukkanen on työelämässä tottunut tinkimään tavoiteaikataulusta, joten hän aikoo valmistua kahdessa ja puolessa vuodessa.

Epämääräisestä haihattelusta ei ole suinkaan kysymys. Hänellä on syytä itseluottamukseen, sillä Kuukkanen on hyvin tuore rakennusinsinööri AMK suoritettuaan tutkinnon Lapin ammattikorkeakoulussa viime vuonna. Työn ohessa luonnollisesti.

–Onhan Rovaniemelle pitkä matka, hän myöntää. – Autossa istumista tuli viime vuoden aikana harjoiteltua. Kävin paikan päällä viisi kertaa.

Kuukkanen halusi jatkaa opintojaan saman tien, sillä hänestä jatkuva oppiminen on hyvin tärkeää. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto myös avaa enemmän ovia tulevaisuudessa, ehkä jopa ulkomaille.

Upseerin uralle tai raksalle

Mika syntyi Mäntsälään rakennusmestariäidin ja merivartiostossa työskentelevän upseeri-isän perheeseen. Hänellä on isoveli – myös rakennusalalla työskentelevä insinööri – pikkusisko ja vanhempien eron jälkeen syntynyt velipuoli.

Mika sanoo, että vaikka perheessä oli tiukka kuri, lapset saivat kohtuu vapaasti mennä ja touhuta. Isän ja äidin työt tulivat tutuiksi, sillä sairastaessaan sisarukset seurasivat vanhempiaan joko raksalle tai esikuntaan.

Ala-asteen Mika kävi Mäntsälässä, Hepolan ja Myllymäen kouluissa. Vanhemmat erosivat, kun Mika oli 12-vuotias. –Muutimme ensin Vantaalle ja sitten Helsinkiin.

Mika oli matemaattisesti lahjakas ja matikka oli koulussa helppoa. Kielten, myös äidinkielen, kanssa oli tahmeampaa. Neljännellä luokalla Mikalla diagnosoitiin lukihäiriö, mikä oli helpotus. –Lukemisen erityisvaikeuden, dysleksian vakavuutta kuvataan asteikolla yhdestä viiteen. Lukiossa sain sitten ihan virallisen todistuksen kaikkein vaikeimmasta tasosta ja sen ansiosta ylioppilaskirjoituksiin esimerkiksi pidemmät koeajat.

Mika sanoo, että todistuksesta on ollut hyötyä myös kirjoitusten jälkeen, sillä hän on saanut myöhemmissä opinnoissaan esimerkiksi korvattua ruotsin kielen opinnot muulla tavalla. –Kerron dysleksiasta myös työssä avoimesti, jotta ihmiset ymmärtävät, etten tieten tahtoen kirjoita sanoja väärin.

Dysleksia toki vaikutti jonkin verran opintoihin, sillä lukeminen ja tekstin tuottaminen oli varsinkin alkuun varsin haastavaa. –Onneksi ystävät auttoivat oikoluvussa. Aikanaan myös mestarityötä tehdessäni silloinen esihenkilöni kävi tekstin äidinkielen osalta läpi, hän kiittää.

Monet ammatit periytyvät suvuissa ja upseerin ammatti on yksi niistä. Mika oli pienestä pojasta asti ihan varma, että hänestä tulee isänsä jalanjäljissä upseeri. –Sitä lähdin tavoittelemaan ja se oli haaveammattini.

Isä siihen ei tosin ollenkaan rohkaissut.

Toisaalta Mika oli tehnyt raksahommia 13-vuotiaasta, alkuun äidin työmaalla ja 17-vuotiaasta lähtien muualla. Työkseen hän ryhtyi rakentamaan rakkauden tähden.

Mika tapasi vaimonsa 14-vuotiaana ja lukion kolmannella pari muutti yhteen. –Siitä lähtien olin täyspäiväisesti töissä raksalla. Koulun tentin loppuun siinä sivussa.

Mika työskenteli Rakennusliike R Muhonen Oy:ssä vuosina 2003–2005 ja 2006–2007.

Siinä välissä oli varusmiespalvelu Santahaminassa, RUK, työskentelyä sopimussotilaana Hyrylässä ja Kadettikoulun pääsykokeet vuonna 2006. Ehkä hieman yllätyksekseen nuorimies päätti kesken hakuprosessin, ettei se ollut kuitenkaan hänen juttunsa.

Kuukkanen arvelee nyt, että kyllä hänestä varmaan olisi upseerikasvatuksen saaneena ja tietyissä asioissa varsin pedanttina ihmisenä voinut tulla hyvä ammattisotilas. Hänen nykyinen työnsä vaatii hyvin paljon samanlaisia ominaisuuksia. Pitää olla järjestelmällinen, systemaattinen ja looginen. On kyettävä tekemään perusteltuja päätöksiä ja seisomaan niiden takana. Turvallisuudesta ei tingitä ja tämä on aina syy aloittaa seuraamus menettelyt, jos on menetelty vastoin ohjeita.

Mutta rakennusala sai, minkä rajavartiolaitos tai puolustusvoimat menettivät.

Betonia ja pilareita

Alkuun Kuukkanen teki rakennusmiehenä enimmäkseen saneeraushommia, josta ura aukesi aina mittakirvesmieheksi. Sitten hän sai kuulla, että rakennusmestarikoulutus oli käynnistymässä jälleen ja vieläpä Stadiassa, nykyisessä Metropoliassa. –Tiesin heti, että se on meikäläisen koulutus. Aloitin päiväopiskelijana vuonna 2007 ja valmistuin 2010. Töitä tehden koko opintojen ajan.

Kuukkanen työskenteli Rakennusliike R. Muhosen palveluksessa Helsingin Rautatieaseman korjaustyömaalla, kun sai kuulla, että oli päässyt opiskelemaan. Työmaan vastaava mestari otti hänet välittömästi työmaatoimistoon työmaainsinööriksi. – Olenkin tehnyt työnjohdollisia tehtäviä siitä lähtien.

Rakennusalan työmaapäällikön erikoisammattitutkinnon hän suoritti 2015 – 2016.

Kuukkanen tykkää korkeasta rakentamisesta ja betonista. Erityisesti yhdessä.

–Betonirakentaminen on kemiaa ja leipomista. Reseptiä pitää seurata tarkasti. Jos suhteet ovat kohdallaan, sekoitetaan tuotteet keskenään ja oikea lämpötila, saa juuri haluttua tuotetta. Kun tekee antaumuksella, menee varmasti oikein, hän selittää.

Kuukkanen ihastui aluksi helposti muovautuvaan ja sitten kivenkovaan materiaaliin jo poikasena. Äiti osti sementtisäkin kotiin jotain projektia varten ja Mika päätti sekoitella hiekkalaatikolla sen sisältöä, hiekkaa ja vettä rakentaakseen vähän kestävämpiä hiekkalinnoja.

–Äiti ei ollut iloinen.

Ehkäpä äiti oli lauhtunut jo vuonna 2007, kun otti poikansa työmaalleen perustus- ja runkomestariksi työskentelemään betonin parissa vanhempien mestarien rinnalle.

Myös tornitalot ovat olleet Kuukkasen intohimo pitkään. Hänellä on jo vuodelta 2006 muistiinpanoja, joista ilmenee, että hän haluaisi päästä joskus rakentamaan korkeita taloja. Vuonna 2014 esihenkilönsä kanssa käydyissä tavoitekeskusteluissa hän lausui toiveensa ääneen. Silloin tuntui, ettei toive taida tulla ikinä toteutumaan.

Samaan aikaan Kuukkasella oli työmaalla ”harjoittelija”, jonka kanssa hän myös keskusteli toiveestaan. Tämä siirtyi sittemmin SRV:lle ja johti projektipäällikkönä Kalasataman tornitalon suunnittelua. Hän muisti Kuukkasen, pyysi tämän CV:tä ja siitähän avautui mahdollisuus, jota ei voinut jättää käyttämättä.