Henkilökuvassa Mikko Vasama

Mikko Vasama päätyi betonin pariin erinomaisesti luennoineen emeritusprofessori Vesa Penttalan ansiosta. Hän työskenteli Mikon opiskeluaikana rakennusmateriaalitekniikan professorina silloisessa Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä.

Useimmat Vasaman opiskelukavereista olivat kiinnostuneempia rakentamistaloudesta. Nuorta teekkaria kiehtoi enemmän betoni. ”Se on käytetyin rakennusmateriaali – ja ylipäätään veden jälkeen toiseksi käytetyin materiaali maailmassa. Betoni on samaa sementistä, hiekasta ja vedestä valmistettua betonia kaikkialla maailmassa. Minua kiinnosti myös betonin valmistamisen kemia. Lisäksi koin, että yritysten taloutta olin oppinut myös jo ennen opiskeluja”, Vasama kertoo.

Työmaa-arkeen jo opiskeluaikana tutustunut Vasama ei uskonut haluavansa rakentaa uraa rakennusliikkeessä. Tuoteteollisuus sen sijaan tuntui tarjoavan monenlaisia mahdollisuuksia.

Nyt, parinkymmenen työelämässä vietetyn vuoden jälkeen Vasama kertoo valinneensa oikein. ”Betonin parissa työskenteleminen on minulle sopinut ja tykkään siitä edelleen. Ehkä olen jopa liiankin innolla työntämässä sormiani joka asiaan, mutta teen sen rakkaudesta lajiin”, hän nauraa.

Kilpailuhenkinen lapsuus

Vasama kasvoi Uudellamaalla, viisihenkisessä perheessä. Kolmesta peräperää syntyneestä veljeksestä hän on keskimmäinen. Lapsuus kului urheillessa ja keskinäisessä kisailussa.

”Meno oli aika railakastakin ja koko ajan oli jonkinlainen kilpailu päällä. Kaikki mitattiin ja kellotettiin”, Vasama muistelee.

Kuvaan tietenkin kuuluu, että litran pakkausjäätelöä jaettaessa palat mitattiin viivoittimella.

Keskimmäisiä lapsia kuvataan perheen sovittelijoiksi. Vasaman mukaan se hänen kohdallaan pitää hyvinkin paikkansa. ”En hae konflikteja. Olen myös oppinut pärjäämään.”

Pärjäämisestä oli hyötyä abivuonna, jolloin Vasama asui jo viikot omillaan Vihdissä. Vanhemmat olivat ryhtyneet rautakauppiaiksi ja muuttaneet sen myötä Porvooseen, mutta abiturientti halusi päättää lukion tutussa koulussa.

Viikonloppuisin ja kesät Vasama työskenteli vanhempien rautakaupassa varastomiehenä. ”Kannoin sementtisäkkejä ja ajoin trukkia. Ajokortin saatuani pääsin kuljettamaan tavaroita.”

Rautakauppatyöskentelyllä oli nuorukaiseen suuri vaikutus. Hän kertoo seuranneensa varastossa asioineita paikallisia rakentajia, rakennusurakoitsijoita ja remppafirmojen työntekijöitä. ”Olivat todella rentoa porukkaa ja ajattelin, että rakentajien kanssa on varmasti helppo tulla toimeen.”

Kaikki kolme veljestä jakoivat matemaattisen lahjakkuuden, opiskelivat tekniikkaa ja valmistuivat diplomi-insinööreiksi.

Rentoa porukkaa

Nuori teekkari ymmärsi valinneensa oman lajinsa. ”Rakennusalalla ei tarvitse olla joka päivä puku päällä. Työ on käytännönläheistä ja ilmapiiri rento. Saa olla omanlaisensa ja oma itsensä”, hän kiteyttää.

Rautakaupassa Mikko oli oppinut tekemään paljon työtä. Ilokseen hän pääsi haalariharjoitteluun NCC:n rakennuksille jo ensimmäisenä opiskelukesänään. Ahkera teekkari sai samasta firmasta myös viikonlopputöitä.

Vasaman asenteesta kertoo, että vastaava mestari joutui poikaa jopa ensimmäisen työpäivän jälkeen toppuuttelemaan.

”Olimme siinä vaiheessa työmaalla kaksin. Sain tehtäväkseni pilkkoa moottorisahalla metsurin tontilta kaatamia puita polttopuiksi. Olin tottunut tekemään kovasti työtä ja pitkää päivää, joten sahasin ilman taukoja. Päivän
päätteeksi vastaava kysyi tiedänkö, että työssä saa pitää taukoja ja ruokatunnit. ”Sinulla on tuntipalkka. Tämä ei ole urakka. Ei sinun koko metsää tarvitse ensimmäisenä päivänä hoitaa”, hän ohjeisti.

Vasamaan iskostuneen työmoraalin mukaan hommat piti kuitenkin saada valmiiksi nopeasti.

Kansainvälistyminen alkaa

NCC:llä selvästi kannettiin huolta nuoren lupauksen tulevaisuudesta. Kun Vasama opiskeluaikana mietti vaihtovuotta ulkomailla, hän sai vinkin hakeutua Ruotsiin.

Mikkoa vieraat kielet kiinnostivat jo kouluaikana ja hän kertoo oppineensa niitä kohtuullisen helposti. Opintoihin Göteborgin teknilliseen korkeakouluun (Chalmers tekniska högskola) hän solahti kuin kala veteen.

”Tykkäsin siellä opiskelusta tosi paljon. Ruotsalaisella vanhalla koululla oli iso varallisuus. Meillä kävi paljon vierailevia luennoitsijoita yrityksistä. Se avasi, mihin teoria liittyy.”

Päivät eivät onneksi täyttyneet pelkistä opinnoista. Samaan aikaan vaihdossa oli myös opiskelijoita Tampereen, Oulun ja Lappeenrannan teknillisistä korkeakouluista. Tiivis opiskelijaporukka vietti vapaa-aikaa yhdessä. Vasamalle on jäänyt ajalta hyviä kavereita.

Vaihtovuosi oli Vasamalle kaikin tavoin onnistunut. Hän toivoi, että tulevaan työhönkin voisi liittyä kansainvälisiä elementtejä.

”Maailma on pieni. Samanlaisia juttuja tehdään muuallakin kuin Suomessa ja niistä voi oppia.”

Vaihtovuoden jälkeisenä kesänä Vasama pääsin asfalttitöihin. Göteborgin ympäristössä asfaltoitiin vuosituhannen vaihteessa paljon. Päivät olivat pitkiä – pisimmät 20-tuntisia – ja venyivät viikonloppuihin. ”Pieneen budjettiin
tottuneelle opiskelijalle mukavat ansiot olivat lottovoitto.”

Vastuuta ja uusia tehtäviä

Vuonna 2003 vastavalmistunut diplomi-insinööri haki töihin rakennusalan tekniseen tukkukauppaan Semtu Oy:öön myynti-insinööriksi. Sen erän perään Vasama ei ole työpaikkojaan hakenutkaan. ”Nuorelle lapsettomalle myynti-insinöörille työpaikka oli erinomainen. Myyntialueena oli koko Suomi. Kiersin lähes kaikki Suomen betoniasiakkaat, valmisbetoniasemat ja elementtitehtaat. Se oli loistavaa aikaa verkostoitua ja tutustua asiakkaisiin.”

Seitsemän Semtu-vuoden jälkeen Vasaman houkutteli töihin asiakas, Ruskon Betoni Oy ja kahdeksan vuoden kuluttua Rudus Oy. Sillä tiellä hän on edelleen.

Vasama sanoo, ettei ole suunnitellut uraansa eikä esimerkiksi ollut ajatellut, että haluaisi joskus Ruduksen toimitusjohtajaksi. Työtilaisuuksia on ahkerasti työskentelevälle ja työstään innostuneelle miehelle tarjottu. ”Olen varmaan onnistunut työssäni. Iso kiitos työnantajille, että olen koko ajan saanut lisää vastuuta.”

Vasama on kasvattanut kompetenssiaan myös järjestötöissä, kuten Suomen Betoniyhdistys ry:ssä, Betoniteollisuus ry:n valmisbetonivaliokunnassa ja Euroopan valmisbetonijärjestö ERMCO:ssa. ”Olen nähnyt alan koko kuvan ja päässyt juttelemaan kollegoiden kanssa. ”

Vasama on halunnut tarttua tarjottuihin tilaisuuksiin. Toimitusjohtajaksi ryhtymistä hän kertoo kuitenkin joutuneensa miettimään. ”Pohdin pitkään, haluaisinko toimitusjohtajaksi juuri tässä vaiheessa elämääni”, hän myöntää. Kun päätös tuli tehtyä, hän päätti työskentelevänsä Ruduksen toimitusjohtajana omana itsenään ja tekevänsä sen omalla tavallaan.

Nuoria tarvitaan alalle

Vasama näkee sekä johtamansa yrityksen että betoni- ja rakennusalankin tulevaisuuden myönteisenä. Haasteitakin on selätettävänä. Yksi suurimmista koko suomalaisen rakentamisen ja rakennustuoteteollisuuden haasteista on houkutella nuoria.

”Alana meidän pitää olla aktiivisempia. Kierrämme toki alan oppilaitoksissa esittäytymässä, mutta nuoria pitäisi lähestyä jo aikaisemmin, ammattikoulu-, lukio- ja yläkouluvaiheessa.”

Nuorille pitää myös osata esitellä alaa oikein. Ei riitä, että kerrotaan mitä betoni on ja miten siitä betonituotteita valmistetaan. Tarvitaan innostavia ja samaistuttavia uratarinoita.

Monilla nuorilla on työstä betonin parissa ja rakentamisesta varsin yksipuolinen kuva, johon kuuluu valut työmaalla tai elementtien valmistus tehtaalla. ”Alalla on kuitenkin vaikka minkälaisia työtehtäviä. Ne voivat liittyä ympäristöön tai tietotekniikkaan. Tuoteteollisuudessa voit työskennellä tehtaalla, myydä tai markkinoida. Rakennuttajana voit olla tilaamassa rakennuksia.”

Betonimaailmaa kehuessaan Vasama muuttuu suorastaan lyyriseksi. ”Alalla yhdistyy mukavasti käytäntö ja teoria. Materiaali on kiinnostava, haastava ja jännittävä. Talousosaamistakin tarvitaan, jotta tuotteen myymisen jälkeen jää jotain viivankin alle. Jokainen työpäivä betonin kanssa on varmasti erilainen.”

Kansainvälisistä mahdollisuuksista haaveilevalla on suorastaan kissan päivät. Kielitaitoiset, luontevat suomalaiset ovat haluttuja työntekijöitä maailmalla. ”Betonihan on samanlaista niin Amerikassa kuin Aasiassakin ja omistajamme CRH:n kaltaiset kansainväliset jätit tarjoavat lukemattomia mahdollisuuksia.”

Nuorten osaajien rekrytoinnissa on kiire, sillä osaaminen karttuu betonialallakin kokemuksen myötä. ”Meillä on toimikunnissa erittäin fiksuja miehiä ja naisia, jotka alkavat olla jo 50–60 -vuotiaita.”