Henkilökuvassa Mirva Vuori

Mirvan tie johti kuitenkin toiseen suuntaan, betoniasiantuntijaksi.

”Materiaalinahan betoni on hyvin mielenkiintoinen. Se on periaatteessa yksinkertainen, mutta toisaalta vaatii valtavasti perehtymistä vaikkapa kemiaan, säilyvyyteen, työstettävyyteen, käyttöön ja siirtämiseen. Betoniasiantuntijoidenkin on erikoistuttava vaikkapa kuivumiseen, säilymiseen tai lisäaineisiin. Kukaan ei voi hallita koko aihepiiriä ja koko ajan paljastuu uutta opittavaa ja tutkittavaa”, Mirva painottaa.

Vähähiilinen betoni tulee

Itse Mirva on Betoniyhdistyksessä paneutunut syvällisesti vähähiiliseen betoniin. Betoniyhdistys on ollut luomassa alan käytäntöä ja edelleen täsmentyvää vähähiilisyysluokitusta. Yhdessä koodareiden kanssa Mirva on ollut kehittämässä vähähiilisyyslaskuria ja perustamassa asiaan liittyvää sivustoa.

BY-Vähähiilisyysluokitus on tärkeä askel kohti vähähiilisempää rakentamista. Luokituksen avulla rakennuskohteessa käytettävän betonin hiilipäästölle voidaan asettaa enimmäisarvo. Näin tilaajat tai suunnittelijat voivat valita kohteessa käytettäville betoneille haluamansa hiilipäästötason viittaamatta suoraan tuotenimiin tai valmistajiin. Siten luokitus mahdollistaa betonirakenteiden hiilidioksidipäästöjen hallitun alentamisen osana normaalia rakentamisen prosessia.

BY-Vähähiilisyysluokitus käsittää viisi eri vähähiilisyyden tasoa ja sitä voidaan soveltaa alkuvaiheessa kaikkiaan 16:lle eri betonityypille eri lujuusluokkien rakennebetoneista lisähuokostettuihin ja pakkassuolakestäviin betoneihin. Referenssitaso edustaa kunkin betonityypin keskimääräistä päästötasoa Suomessa. Varsinaisia vähähiilisyysluokkia on neljä, josta viimeisimmässä on enää 40 prosenttia REF-tason päästöstä.

Työ vähähiilisen betonin parissa on vienyt leijonan osan Betoniyhdistyksen toimitusjohtajan työstä eikä suinkaan ole vielä valmis. ”Kestää vielä jonkin aikaa, kunnes vähähiilisestä betonista tulee rakentamisen valtavirtaa, mutta siihen suuntaan ollaan joka tapauksessa jo menossa”, hän vakuuttaa.

Selvitettävää ja kehitettävää betonirakentamisen parissa riittää myös ympäristöasioiden ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen parissa.

”Päästöt saadaan kyllä kuriin. Täytyy myös muistaa, että betonilla on monia erinomaisia ominaisuuksia muuttuvassa ilmastossa. Betonia tarvitaan jatkossakin.”

Hoitoalalta rakentamiseen

Mirva Vuori syntyi ja kävi koulunsa Raaseporissa, vahvasti kaksikielisellä paikkakunnalla. Vaikka esimerkiksi päiväkoti ja uimakoulu tarjosivatkin kielikylpyä, koulut Mirva kävi äidinkielellään suomeksi.

Tulevaisuus kätilönä ei lopulta tuntunut Mirvasta omannäköiseltä. Hän halusi Helsinkiin ja aloitti opinnot Kallion Tekussa tammikuussa uuden vuosikurssin käynnistyessä. Betonitekniikan kurssi heti opintojen alkuvaiheessa sisälsi paitsi teoriaa, myös opetusta betonilaboratoriossa. Innostava kurssi osoittautui käänteentekeväksi, sillä Mirva tykkäsi siitä todella paljon.

Keväämmällä osa Mirvan luokkatovereista päätti hakea opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun Otaniemeen ja Mirva ajatteli kokeilla onneaan. ”Olin tarkistanut, että Otaniemessäkin opetetaan betonitekniikkaa.”

Mirva pääsi sisään, luokkatovereistaan ainoana.

Nuori fuksi aloitti syksyllä opiskelun TKK:lla pahimpaan lama-aikaan. ”Opintojen alkuvaiheessa ilmapiiri oli synkkä. Varsinkin rakennusala kärsi lamasta ja työvoimaa tulevaisuus ei vaikuttanut kovin ruusuiselta.”

Moni Mirvan opiskelutovereista vaihtoikin vuoden kuluessa eri osastoille tai lähti pois kokonaan.

Mirva myöntää pohtineensa alan vaihtamista itsekin, mutta ei toisaalta keksinyt parempaakaan vaihtoehtoa. ”Olin jo kahdesti vaihtanut enkä oikeastaan enää jaksanut sitä tehdä kolmatta kertaa. Niinpä jatkoin opintoja.”

Lama näkyi myös siinä, ettei rakennusalalta ollut helppoa löytää kesätöitä. Mirvakin haki monenkin rakennusliikkeen työmaille ja yhteen käveli jopa sisäänkin töitä kysymään. ”Mestari sanoi, ettei töitä riitä miehillekään.”

Raksan sijaan Mirva työskenteli esimerkiksi apteekissa, puutarhalla ja leipomossa.

Ala avautuu

Pääainevalinnan kanssa Mirvan ei tarvinnut kipuilla, sillä betonitekniikka – silloin tosin vielä rakennusmateriaalitekniikka – oli itsestään selvä valinta. ”Sen jälkeen lakkasin myös miettimästä muulle alalle vaihtamista.”

Lamakin alkoi helpottaa. Mirva pääsi kesätöihin TKK:n betonilabraan ja viihtyi siellä erinomaisesti. ”Se oli kiva kesätyö!”

Seuraavaksi kesäksi Mirva pääsi Lohja Rudukselle töihin laadunvalvonta- ja kehityslabraan ja työskenteli siellä lopulta kolmena kesänä.

”Diplomityönsä hän teki Lohja Rudukselle itsetiivistyvistä betoneista. ”Se oli silloin aivan uutta ja vasta tulossa markkinoille.”

Valmistumisen jälkeen Mirva jatkoi luontevasti työskentelyä Ruduksen kehityslabrassa ja itsetiivistyvän betonin parissa. ”Aloitimme labrakokeilla, kehitin reseptejä ja tein lisäainetestejä. Tehdasmittakaavan kokeista siirryimme työmaakokeisiin. Kun tuotetta alkoi mennä työmaille, tarvittiin neuvontaa esimerkiksi muottien käyttöön ja pumppaukseen. Mukaan tulivat myynti ja markkinointi sekä asiakkaiden ja suunnittelijoiden koulutus.”

Itsetiivistyvän betonin kehitystyön myötä vastavalmistunut DI pääsi osallistumaan myös pohjoismaiseen toimintaan ja osallistumaan jopa suureen kansainväliseen symposiumiin. ”Se oli hyödyllistä, opettavaista ja hienoa”, Mirva muistelee.

Seuraavaksi Mirva siirtyi projekti-insinööriksi Ruduksen pääkonttorille. Hän jatkoi itsetiivistyvän betonin vastuuhenkilönä, mutta hänen tehtäviinsä kuului myös myynnin tukea, lujuudenkehityslaskentaa sekä osallistumista lattioihin ja holveihin liittyviin kehitysprojekteihin. Hän oli erimerkiksi mukana kehittämässä reseptejä, työvälineitä ja valumenetelmiä laava-lattiabetonien käyttöön. Työssä hyödynnettiin pohjoismaisia kontakteja ja haettiin oppia Ruotsista ja Tanskasta.

Uutta näkökulmaa

Vuonna 2007 Mirva siirtyi Ruduksen konsernin sisällä Kotkaan Elpotek Oy:n tehtaalle kehityspäälliköksi kehittämään tuotteita, kuten hormielementtien pintaa. Hän tuotti myös yritykselle markkinointimateriaalia. Mirvan kahden Elpotek-vuoden aikana alan työturvallisuus nousi tapetille. ”Minulle se tarkoitti työturvallisuuden systeemeihin liittyviä tehtäviä ja uusien toimintatapojen opettelua.”

Mirva kaipasi Kotkasta takaisin pääkaupunkiseudulle ja aloitti työt vuonna 2009 Consolis-konsernin palveluksessa Itä-Euroopan alueosastolla. Siirtyessään työssään etäämmälle betonitekniikasta hän sai uudenlaista perspektiiviä betonielementtiteollisuuteen ja näkökulmaa liiketoimintaan.

Consolis kasvoi ostojen myötä. ”Konserniin hankittuja uusia yrityksiä sopeutettiin toimintatapoihin ja samalla etsittiin uusiakin kohteita, Mirva muistelee.

Samassa yksikössä sijaitsi myös kaikkia Euroopan tytäryhtiöitä palveleva konsernin kehitysosasto. Mirva työskenteli linkkinä kehitysosaston ja Itä-Euroopan alueosaston välillä välittämässä parhaita käytäntöjä maasta toiseen.

Organisaatiomuutoksen myötä Mirva siirtyi sujuvasti kokonaan Consolis-konsernin kehitysosastolle ja jatkoi työtä parhaiden menetelmien ja betonitekniikan tuotannon kehityksen parissa.

Green Belt- ja Black Belt-opintojen jälkeen Mirva pääsi mukaan eurooppalaisiin Lean-projekteihin. ”Runsas matkustaminen Euroopassa oli rankkaa, mutta mielenkiintoista. Pääsin näkemään, mitkä käytännöt eri maissa erosivat toisistaan ja mikä oli samaa.”

Uusia tuulia

Kun Mirva oli palaamassa äitiyslomalta töihin, entinen toimipistekin Consoliksessa oli organisaatiomyllerryksen myötä kadonnut. Hän jatkoi kuitenkin työskentelyä tytäryhtiö Parmassa osa-aikaisena.

Sitten Mirvalle tarjottiin mahdollisuutta lähteä startup-yritys Caidio Oy:öön kehittämään tekoälyratkaisuja betonialalle osa-aikaisena betoniasiantuntijana.

Ero suurissa teollisuuskonserneissa ja pienellä rahoituksella toimivan, muutaman hengen startupin välillä työskentelemisessä oli suuri. ”Kokemus oli mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Minä selitin betoniasiantuntijana idearikkaille tekoälyihmisille kehitystyön reunaehtoja: mitä betoni on ja miten sitä käsitellään.”

Uudenlainen näkökulma tutun materiaalin parissa työskentelyyn innosti Mirvaa perehtymään tekoälyn mahdollisuuksiin enemmänkin. Hän suoritti Aalto-yliopistossa muutamia sieltä valmistuneille tarkoitettuja alustatalouden ja digitaalisen muutoksen peruskursseja.

Betoniyhdistyksessä oli tässä vaiheessa käynnissä monenlaisia hankkeita, eikä juuri perustetun Betonitieto-sivuston materiaalin tuottamiseen riittänyt rahkeita. Mirvaa pyydettiin tuottamaan sisältöä osa-aikaisena.

Puolen vuoden kuluttua Betoniyhdistyksen edellinen toimitusjohtaja irtisanoutui. Mirva mietti pitkään, hakisiko paikkaa – olisiko se hänen juttunsa. Lopulta hän päätyi jättämään hakemuksensa viime hetkellä ja tuli valituksi.

Betoniyhdistyksessä Mirvalle on avautunut alalle jälleen uusi näkökulma. ”Tämä on omanlaisensa näköalapaikka. Betoniyhdistys on alan ytimessä ja vahvasti mukana sen kehityksessä.”

Betoniyhdistyksen toimitusjohtajan päivät ovat hyvin vaihtelevia, sillä pienessä organisaatiossa saa osallistua moneen.

Uudella toimitusjohtajalla oli paljon opeteltavaa aina hallinnosta henkilöstöasioihin, taloudesta ja kirjanpidosta julkaisutoimintaan. ”Nyt kahden ja puolen vuoden jälkeen tuntuu, että alan päästä asioiden päälle!”

Rakentamisen ympäristövaikutusten pienentämisen ohessa alalla riittää muutakin kehitettävää. Mirva kertoo kantavansa erityistä huolta ammattitaitoisen työvoiman riittävyydestä. ”Osaajista on puutetta rakentamisen kaikilla tasoilla, eikä tilanne ole betonialalla yhtään parempi. Käsipareja tarvitaan jatkossakin, sillä kaikkea ei voi digitaalisesti hoitaa.”

”Koko rakennusalan pitää yhdessä miettiä, miten se saadaan pysymään houkuttelevana ja nuoria kiinnostavana.”

Mirva ja perhe: puoliso ja 8-vuotias lapsi asuvat Espoossa kivirakenteisessa rivitalossa. ”Valitsimme sen tarkoituksella”, vieläkin intohimoisesti betoniin suhtautuva Mirva naurahtaa.

Vapaa-aikaa Betoniyhdistyksen toimitusjohtajalla on vähän, mutta terveys- ja hyötyliikuntaan – erityisesti joka-aamuiseen liikkuvuutta ylläpitävään jumppaan Mirva pyrkii järjestämään mahdollisuuden.