Henkilökuvassa Sini Ruokonen

Sini Ruokonen tykkää puhua betonista ja työskennellä betonin valmistamisen parissa. Nykyisessä työssään hän keskittyy kehittämään asiakkaiden kanssa heidän käyttöönsä mahdollisimman toimivia sementtituotteita, jotka ovat myös aina aikaisempaa vähäpäästöisempiä.

Edellisessä työssään hän seurasi Etelä-Suomen jättimäisillä betonityömailla, miten betonilla rakennettiin pitkäaikaisia, kestäviä, kauniita ja turvallisia rakenteita meille kaikille, niin infraa, kauppakeskuksia kuin sairaalarakennuksiakin.

Betonia on kaikkialla ympärillämme. –Maailmassa valmistetaan vuodessa 14 miljardia kuutiota betonia. Kun katsot rakennetussa ympäristössä ympärillesi, näet varmasti betonia jossain muodossa. Jaksan kyllä edelleen innostua siitä, miten erinomainen raaka-aine se onkaan!

Paljasjalkainen espoolainen

Sini Ruokonen on Helsingissä syntyneeksi sekä lapsuutensa ja nuoruutensa Espoossa asuneeksi yllättävän paljasjalkainen maalaistyttö. Kilometrin päässä hänen vanhempiensa Pohjois-Espooseen rakentamasta omakotitalosta sijaitsi ihan oikea sikala.

Vanhempien lisäksi Sinin lapsuuden perheeseen kuului veli. Myöhemmin perhepiiri laajentui vielä kahdella velipuolella. Sinin espoolainen maalaislapsuus oli melkoisen idyllinen. – Me ulkoiltiin, rakennettiin majoja metsään, pelattiin pellolla pesäpalloa.

Paljon muuta tekemistä Pohjois-Espoon perukoilla ei tuohon aikaan toki ollutkaan.

Oli 1990-luvun lama, joten monet Sinin ystävien vanhemmat olivat työttömänä kotosalla. Sini oli kateellinen. Näiden ystävien vanhemmilla tuntui olevan rajattomasti aikaa osallistua lasten puuhiin. Sinin lähihoitajaäiti ja sähkösuunnittelijaisä sen sijaan kävivät töissä. Sehän oli ihan mälsää.

–Toki nyt ajattelen asiasta hieman eri tavalla, Sini Ruokonen naurahtaa.

Sini muistaa laman aikaisen lapsuuden kuitenkin kivana aikana.

Koulua Sini kävi kotinurkilla Pohjois-Espoossa ja siirtyi Kuninkaantien lukioon Espoon keskukseen. Hänestä oli kiva käydä koulua, sillä siellä näki ystäviä. –Tykkäsin luonnontieteistä. Luin lukiossa kemiaa, fysiikkaa, biologiaa ja maantietoa sekä pitkän matematiikan.

Sinille ei koulun aikana oikein kirkastunut, mitä hän haluaisi aikuisena tehdä tai edes, mitä suuntaisi opiskelemaan. Koska luonnontieteet kiinnostivat eniten, hän arveli, että silloinen Teknillinen korkeakoulu, nykyinen Aalto yliopisto, voisi olla oikea suunta.

TKK sijaitsi myös kätevästi Otaniemessä Espoossa, edelleen kotikonnuilla.

Tarjolla olleista linjoista rakentaminen vaikutti riittävän konkreettiselta. –Tykkään lähtökohtaisesti katsella, kun asiat tulevat valmiiksi. Projektityyppinen työskentely on minusta nykyisinkin elämässä palkitsevaa, Sini Ruokonen perustelee.

–Se oli minulle ajelehtijan valinta. En suinkaan ollut lapsesta asti haaveillut pääseväni rakentamaan taloja tai siltoja.

Tuore tekniikan ylioppilas ryhtyi opiskelemaan rakentamista vuonna 2006 sivuaineenaan kiinteistötalous, joka ei häntä lopulta kiinnostanut ollenkaan.

Ratkaiseva kesäduuni

Alkuvaiheen opinnot eivät varsinaisesti sytyttäneet Sini Ruokosessa palavaa kiinnostusta betoniin rakennusmateriaalina. Betoniaiheiset kurssit pidettiin TKK:lla vasta opintojen loppupuolella.

–Ei ollut mitenkään selvää, että tulisin olemaan millään tavalla betonin kanssa tekemisissä, hän huomauttaa. –Ensimmäisten vuosien jälkeen tiesin kuitenkin jo sen verran, ettei minusta varmaankaan tulisi suunnittelijaa. Muu oli vielä auki.

Sitten keväällä 2008 oli edessä kesätöiden etsiminen. Oli finanssikriisi ja taantuman vuoksi työpaikat kiven alla. Sini päätti lähettää hakemuksen kaikille yrityksille, joiden mainokset hän löysi opiskeluhaalareistaan. Rudus vastasi ja kesätyöpaikka irtosi.

Työ vei nuoren teekkarin mukanaan. Materiaalina betoni osoittautui todella kiinnostavaksi.

Kesätyö betoniasemalla ja työt kehityslaboratoriossa opiskelun ohella olivat Sinin työuran kannalta ratkaisevan tärkeitä. Betoni imaisi todella mukaansa.

–Kun koulussa kävin viimeiset betonikurssit, huomasin oppineeni asiat jo töissä. Nykäsen nomogrammilla suhteittaminen koulussa tuntui hassulta, kun olin tehnyt suhteituksia Ruduksella jo aika paljon nykyaikaisemmilla menetelmillä. Paperit siis ulos vuonna 2012 ja töihin!

Sini Ruokonen teki myös diplomityönsä Rudukselle lattiabetoneihin liittyen. – Sekoittelin laboratoriossa lattiabetonimassoja eri sementeillä, mittasin kutistumista, kuivumista ja lujuuksia, hän muistelee.

Suurilla työmailla

Valmistumisensa jälkeen Sini Ruokonen jatkoi työskentelyä Ruduksella kehityslaboratorion puolella, ja siirtyi sieltä Valmisbetoni Etelä-Suomen palvelukseen hoitamaan laatuun ja kehitykseen liittyviä tehtäviä työmailla.

Siihen aikaan oli käynnissä monia merkittäviä rakennushankkeita. –Eniten aikaa käytin ehkä Kalasataman kauppakeskus Redin työmaalla. Sitä rakennettiin syksystä 2015 syksyyn 2018. Mieleen jäivät toki myös vuosina 2014– 2017 rakennettu Uusi Lastensairaala ja Helsinki- Vantaan lentoaseman laajennus, jonka rakennustyöt alkoivat vuonna 2015.

–Muistan ensimmäiset lentokoneiden seisontapaikkojen valut hyvin. Laatat valettiin parilla pumpulla suurina ruutuina kerralla, koska laatat olivat lämmitettäviä. Aloitus oli aamuviidelta ja olin moneen kertaan valussa paikalla katsomassa, että resepti toimi ja massa pumpattavaa, kun ei kantti kestänyt pysyä poissakaan.

–Myöskään Pasilan Hakamäentiellä Metsämäen sillan kannen kolme vuorokautta kestänyttä valua on aika vaikea unohtaa. Muistaakseni siihen valettiin vähän vajaa 4000 m3 kerralla. Se on suurin valu, jossa olen ollut mukana.

Sini Ruokonen sanoo, että suuria työmaaprojekteja oli valtavan palkitsevaa seurata. Ne myös opettivat paljon.

Pitkän tähtäimen suunnitelmia

Vuonna 2017 Sini Ruokonen siirtyi Finnsementti Oy:öön oppiakseen enemmän betonin valmistamisen kemiasta.

Tiedonjanoiselle nuorelle betoniammattilaiselle ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Betonialalla tapahtuu juuri nyt niin paljon, että perässä on suorastaan vaikea pysyä. – Kyllähän nämä viimeiset vuodet ovat olleet äärimmäisen kiinnostavaa aikaa olla töissä juuri Finnsementissä, hän sanoo.

Rakentaminen ja rakennukset tuottavat noin kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Jotta Suomi pystyisi saavuttamaan kansalliset ja kansainväliset ilmastotavoitteensa, rakennussektorin päästöjä on vähennettävä merkittävästi.

–Tottahan on, että sementin valmistaminen aiheuttaa merkittäviä päästöjä ja koska betonia käytetään niin valtavasti, betonin ja siten sementin hiilidioksidipäästöjen vähentäminen nähdään tärkeäksi paitsi betonialalla, koko rakennussektorilla.

Finnsementissä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on tehty pitkäjänteistä työtä. Tavoitteet ovat kovat ja ulottuvat vuoteen 2050, jolloin koko sementtiteollisuuden tulee olla hiilineutraali. Vuoteen 2030 mennessä yritys on sitoutunut vähentämään päästöjä 30 prosenttia.

Se tarkoittaa työtä, selvityksiä, tutkimuksia ja lopulta valtavia investointeja.

Kaikki tämä on tehtävä, sillä vaihtoehtoa ei ole. –Päästöt on saatava kuriin ja meillä on siihen keinot. Yhtä yksittäistä ihmeratkaisua siihen ei kuitenkaan ole, vaan lopputulos muodostuu pienistä osaratkaisuista.

Vaaditaan kärsivällisyyttä

–Se on hirveän hidasta. Tällaisen hätäisen ihmisen on sitä välillä vähän vaikea hyväksyä, Sini Ruokonen huokaa.

Työ on onneksi hyvin motivoivaa. Kun prosessiin tehdään muutoksia päästöjen vähentämiseksi, ne näkyvät todellisina vähennyksinä hiilidioksiditonneissa.

Ensimmäinen tavoite vuonna 2030 saavutetaan vähentämällä sementin pääraaka-aineen kalkkikiven osuutta klinkkerissä, korvaamalla klinkkeriuunin fossiilisia polttoaineita kierrätyspolttoaineilla ja tuomalla markkinoille seostettuja sementtejä. –Suurimmat päästöt syntyvät kalkkikiven kalsinoitumisreaktiossa, joten mitä vähemmän sementissä on klinkkeriä ja mitä vähähiilisempää käytetty klinkkeri on, sitä pienemmät ovat sementin päästöt.

Seuraavaan, vuoden 2050 etappiin pääsemiseksi tarvitaan jo hiilidioksidin talteenottoa. Paraisten tehtaan osalta varautuminen on aloitettu ja aiheesta on tehty niin kutsuttu feasibility study. Tutkimus osoittaa, että hiilidioksidintalteenoton toteuttaminen Paraisten tehtaan yhteyteen on mahdollista.

Ennen kuin varsinaisia päätöksiä päästään tekemään, on kuitenkin vielä paljon selvitettävää, mm. kaavoituksen ja ympäristövaikutusten osalta. Talteen otetulle hiilidioksidille tulee myös löytää sijoituspaikka tai mieluiten hyötykäyttöä. –Parainen on erinomainen vaihtoehto CO2:n talteenotolle, koska Paraisten tehdas sijaitsee meren rannalla, josta CO2:ta on mahdollista siirtää laivalla.

Investointi on luonnollisesti erittäin suuri. Tähän mennessä tehtyihin hiilidioksidi-investointeihin nähden aivan uudessa kokoluokassa.