Rakentamisen toimintaympäristö muutoksessa

Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt, kuten rankkasateet, myrskyt, erilaiset tulvat sekä kuivuus- ja hellejaksot tulevat voimistumaan ja niiden toistuvuus lisääntyy. Rakennuksiin ja rakennettuun ympäristöön kohdistuvat vaurioitumis- ja ylilämpenemisen riskit kasvavat. Muun muassa erilaisista rankkasateiden aiheuttamista kaupunkitulvista olemme voineet lukea uutisia tänäkin kesänä. Erilaisiin ilmastoristeihin on entistä tärkeämpää varautua ennakolta. EU-taksonomia edellyttää ympäristön kannalta kestäviksi luokitelluilta rakennuksilta ilmastoriskien ja sopeutumisratkaisujen arviointia.

Myös kansallisessa lainsäädännössä on tulossa samansuuntaisia muutoksia. Uuteen rakentamislakiin sisältyy kestävää rakentamista tukevia velvoitteita, jotka painottavat vähähiilisyyttä ja rakennusten pitkäikäisyyttä. Uudessa rakentamislaissa määritellään rakennusten elinkaariominaisuudet, joita ovat säilyvyys, joustavuus ja uudelleenkäytettävyys.

Ilmastonmuutosta hillitseviä toimia ovat itsestään selvästi vähähiilisempien rakennusmateriaalien ja -menetelmien laaja käyttöönotto. Betoniyhdistyksen julkaisema BY-Vähähiilisyysluokitus® on tässä yhtenä apuvälineen teollisuuden ja suunnittelijoiden käyttöön. Toinen ei ehkä niin selvä keino ilmastonmuutoksen hillintään on pitkäikäiset energiatehokkaat rakennukset. Rakennusten lämpimässä sisätilassa olevat rungot ovat käytännössä ikuisia eikä pitkäikäisten säälle alttiiden rakenteidenkaan toteuttaminen nykytiedoin ole mitenkään mahdotonta. Käyttöikätavoitteet tulisi siten asettaa vähintään sataan vuoteen. Tämä edellyttää toki panostusta rakenteiden säilyvyyden toteutumiseen rakennushankkeissa sekä nykyistä enemmän huomiota rakennusosien kunnossapidettävyyteen. Kunnossapitokin tulee suunnitella jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa, jotta sitä on sitten käyttövaiheessa mahdollista toteuttaa.

Rakennuksen pitkäikäisyyden perustekijä on sen käytettävyys. Rakennuksen elinkaaren aikana siinä voi olla useita erilaisia toimintoja joko samaan aikaan tai peräjälkeen. Tässä vaaditaan visiointikykyä rakennushankkeeseen ryhtyvältä sekä suunnittelijoilta. Rakennuksen käyttöiän jatkaminen korjaamalla ja modernisoimalla on huomattavasti vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa toimintaa kuin lyhytikäisten ”kertakäyttöisten” rakennusten tekeminen, purkaminen ja korvaaminen uudella.

Rakennusosien uudelleenkäyttö joko komponentteina tai siirrettävinä moduuleina ei itseasiassa ole mikään uusi ajatus. Siirtokelpoisia tiloja ja niistä koottuja rakennuksia on ollut käytössä jo pitkään. Itsekin kävin peruskoulun luokat 2-4 sellaisessa 1970-luvulla. Ja rakennusmateriaaleja, esimerkiksi tiiliä ja kiviä on käytetty puretuista rakennuksista uusien rakennusmateriaaleina ainakin parituhattavuotta. Betonielementtien uudelleenkäyttö on Suomessa uutta ja siinä on käynnissä pilotteja, joista yhdestä on juttua tässä lehdessä. Rakennuksia voidaan myös suunnitella sellaisiksi, että niiden siirtäminen uuteen paikkaan onnistuu helposti. Yksinkertaisinta se on pilari-palkkirukoisissa halleissa.

Rakentamisen toimintaympäristö on siten varsin laajasti muutoksessa elinympäristömme muuttuessa. Betoniyhdistyksen missiona on ” kehittää ja edistää betonin oikeaa, tietoon perustuvaa käyttöä”. Koko tutkijanurani Tampereen yliopistossa ja sen edeltäjissä olemme tehneet sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa edistävää että säärasitusten aiheuttamiin vaurioihin sopeutumiseen tähtäävää tutkimusta. Aika paljon tuota tutkimustietoa on päätynyt Betoniyhdistyksen julkaisemiin ohjeisiin, joita useampaa olen saanut olla kirjoittamassa. Nykyisessä tehtävässäni suunnittelutoimistossa BY:n ohjeet ovat jokapäiväisessä käytössä. Ja on mukava tietää, että ne perustuvat tutkittuun tietoon.