Suunnittelukilpailuilla kestävää rakentamista

Kestävään kehitykseen tähtäävä materiaalikulutuksen hillitseminen tekee rakennetun ympäristön suunnittelusta koko ajan vaativampaa. Rakentamisesta tulee aiempaa tarkempaa, reagoivampaa ja vuorovaikutteisempaa.

Uudisrakentamispainotteinen rakentamisen toimintakulttuuri ja sitä osaltaan ohjannut lainsäädäntö sekä perinteiset urakointitavat eivät selvästikään vastaa kestävän ympäristön haasteisiin riittävästi. Suunnittelu ja toteutus limittyvät totuttua enemmän. Määrällisesti uudistuotannon ohittavassa korjausrakentamisessa tämä on ilmeistä, mutta myös monet uudispuolen toteutusmallit vaativat syvempää suunnittelun ja toteutuksen yhteispeliä ja yksityiskohtaisempaa dokumentointia. Niinpä toteutus- ja suunnittelutyön kestävä, oikea-aikaisen tekemisen mahdollistava hinnoittelu edellyttää uudelleenajattelua.

Suunnittelun tilaamisen nykykäytännöt ovat usein ristiriitaisia. Tilaajat pyrkivät tilaamaan mahdollisimman vähän suunnittelua kiinteähintaisilla sopimuksilla samalla kun työmailla odotetaan aiempaa enemmän äärimmäisen tarkkoja ja yksityiskohtaisia suunnitelmia. Tämä koskee niin korjausrakentamisessa paljastuvia ennakoimattomia tilanteita kuin uudisrakentamisessa herkästi kuultavien ja palveltavien asiakkaiden muutostarpeita.

Lupaprosessit vievät yhä suuremman osan suunnitteluresursseista. Digitalisaatio ja tekoäly tukevat toki rutiineja ja vaihtoehtojen tuottamista, mutta ne eivät korvaa harkintaa, oivallusta ja kokonaisuuksien punnintaa.

Suunnittelupalveluja hankitaan silti usein kuin marjoja torilta: litrahinta ratkaisee. Valistunut kuluttaja tietää, ettei halvin litrahinta takaa parasta makua. Laatu selviää vasta maistamalla. Sama pätee suunnitteluun.

Varsinkin julkisissa hankinnoissa hinta painaa yhä usein eniten. Laatu ymmärretään helposti määrällisinä ja teknisinä minimivaatimuksina, ei kykynä vastata tilaajan todellisiin tarpeisiin ja odotuksiin. Rakenne-, talotekniikka- ja arkkitehtisuunnittelu valitaan usein pelkän hinnan perusteella. Rakenne- ja talotekniikan sekä muiden erityispalveluiden osalta valintaperusteena on lähes poikkeuksetta pelkkä hinta määrällisten minimivaatimusten täytyttyä. Vain satunnaisesti osaamista arvioidaan aiemmilla referensseillä. Hämmästyttävän harvoin haetaan parasta mahdollista ratkaisua juuri kyseiseen tehtävään suunnittelukilpailun avulla.

Suunnittelukilpailu on luontevin tapa hankkia laadukas, tarkoitukseen paras ja vertailukelpoinen ratkaisuehdotus. Kilpailu tarjoaa mahdollisuuden arvioida laatua konkreettisesti: ehdotuksia vertailemalla, ei lupausten tai yksikköhintojen perusteella.

Kilpailut on turhan usein rajattu vain rakennusten tai kaavaratkaisujen piiriin. Tässä numerossa esiteltävä Kruunuvuorensilta on hyvä esimerkki kilpailujen mahdollisuuksista.

Ensimmäisestä Suomessa järjestetystä arkkitehtuurikilpailusta tulee kuluneeksi 150 vuotta: vuonna 1876 Suomen Pankin rakennuksesta järjestettiin kansainvälinen yleinen kilpailu. Kilpailu hankintatapana on kestänyt aikaa, koska se vastaa olennaiseen kysymykseen: miten saada paras mahdollinen ratkaisu vaativaan suunnittelutehtävään.

Kilpailumuotoja on monia, ja niitä kehitetään jatkuvasti hankintalainsäädännön periaatteiden – avoimuuden, tasapuolisuuden ja reilun kilpailun – puitteissa.

Kun tavoitteena on kestävä, toimiva ja pitkällä aikavälillä taloudellinen rakennettu ympäristö, suunnittelukilpailu ei ole ylellisyyttä. Se on järkevä tapa tilata suunnittelua.