Syitä syyllisten sijaan

Betonirakentamisen laatuketjun toimivuus kyseenalaistettiin viime vuosikymmenen loppupuolella, kun alalla sattui peräkkäin kaksi isoa epäonnistumista. Näissä molemmissa suuri määrä betonia jouduttiin purkamaan vain muutamia kuukausia valun jälkeen. Onneksi isot ongelmat rajoittuivat näihin kohteisiin.

Tuolloin kaikki osapuolet pääsivät tarkastelemaan oman tekemisensä laatua. Ryhdistäytymisen varaa löytyi ja toimintaa parannettiin.

Vaikka edellä kuvatusta on kulunut vain runsaat puoli vuosikymmentä, ongelmia näyttäisi alkaneen esiintyä uudelleen. Monesti kyse vaikuttaa olevan siitä, että betonin tiivistäminen työmaalla on syystä tai toisesta jäänyt puutteelliseksi.

Miksi tiivistysongelmia esiintyy, vaikka betonia on valettu ja tiivistetty Suomessakin jo reippaasti yli sadan vuoden ajan? Taustalla saattaa olla useampikin asia, joita ei ole tiedostettu riittävän laajasti.

Betonin tiivistäjän eli niin sanotun vibramiehen tehtävä on raskas, eikä sitä taideta pitää kovin arvostettuna tai erityistä ammattitaitoa vaativana. Vibran käyttäjäksi saattaa päätyä vähäisellä kokemuksella ja perehdytyksellä, vaikka tehtävä on lopputuloksen laadun kannalta aivan ratkaiseva. Muotilla saattaa myös olla vibraajia liian vähän valun etenemistahtiin nähden.

Miksi vibraajasta näyttäisi tulleen laadun suhteen työmaan avainhenkilö?

Nykyiset suunnitteluohjeet ja -käytännöt näyttävät johtavan siihen, että paikka paikoin varsinkin järeiden rakenteiden raudoituksesta tulee sellainen, että betonin valaminen voi olla hyvin vaikeaa. Raudoitustankoja saattaa olla aivan vieri vieressä ilman kunnollisia valuaukkoja. Ongelmia seuraa, jos raudoitus alkaa seuloa betonia.

Infrabetonien äärimmäisen kireät säilyvyysvaatimukset taas ovat taustalla siinä, että valettavaksi saattaa tulla betonia, joka on tavanomaista sitkeämpää ja saattaa pyrkiä holvautumaan raudoituksen päälle. Tällainen tilanne edellyttää huipputarkkaa ja tehokasta tiivistämistä.

Betonimassan ominaisuuksiin vaikuttaa myös valmisbetonialan hintakilpailu. Betonitoimittaja löytää helposti itsensä tarjouskilpailun häntäpäästä, jos se suhteuttaa betoninsa helposti valettavaksi.

Miten tilannetta pitäisi sitten korjata? Nuo toimet eivät ikävä kyllä mahdu tähän pääkirjoitukseen, mutta kahden seikan toteamisesta voidaan aloittaa.

Laatua voisi olla hyvä tarkastella huomattavasti nykyistä kokonaisvaltaisemmin. Jos esimerkiksi betonin pakkasenkestävyyden virittäminen huippuunsa johtaa tilanteeseen, jossa betonia ei saada tiivistettyä, lopputuloksen laatu ei taida olla tavoitellun mukainen.

Kriittisimpien työsuoritusten valvontaa voisi myös olla tarpeen tehostaa. Siltaa saatetaan rakentaa vuoden verran, mutta laadun kannalta aivan ratkaiseva hetki on yhden vuorokauden kestävä valutapahtuma. Sillä, että työmaalla ei ole varaa pitää valvojaa ikävien ja kalliiden pikkutuntien ajan, saatetaan aiheuttaa arvaamattoman suuri vahinko.

Jos epäonnistuminen sattuu, on turha etsiä yhtä syyllistä. Kukaan ei luultavasti ollut aivan yksin syyllinen. Tai jos on, se on tapamme rakentaa.