Turvallisuusjohtamisen kirjoitussarja osa 3: Turvallisuusjohtamisessa tärkein on perustus: riskien arviointi

Turvallisuusjohtamisessa tärkein on perustus: riskien arviointi

• vaarat tunnistetaan ja ensisijaisesti poistetaan
• riskien arvioinnissa tarkoituksena erottaa olennaiset asiat lillukanvarsista sekä resursoida työtä => priorisoitu toimenpideohjelma = ennakoivaa riskienhallintaa
• arviointi päivittyy jatkuvasti, kun tietoa tulee lisää
• riskien arviointi on liiketoiminnan johdon työkalu ja sitä kuuluu ylläpitää jatkuvasti sekä seurata toimenpiteiden toteutumista ja vaikuttavuutta
• olennaisten riskien hallinta kirjataan toiminta- ja työohjeisiin sekä opastetaan työntekijöille

---

Työturvallisuuden johtamisen rakennushankkeessa tärkeintä on tehdä kunnollinen ja laadukas perustus, jonka päälle ”riskienhallinnan talo” voidaan rakentaa. Perustuksen muodostaa kattava ja ajantasainen työn vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi.

Vaarat tunnistetaan – ja poistetaan

Työn vaara- ja haittatekijät on ensin tunnistettava. Vaarat voivat liittyä työn fyysisiin, henkisiin tai työyhteisöllisiin olosuhteisiin. Kaikki työtehtävät tulee huomioida, tehtiinpä niitä sitten työpaikalla, asiakkaalla tai työmatkalla. Vaaroja tunnistettaessa helpoiten huomioimatta jäävät yleensä häiriö- ja poikkeustilanteet, kunnossapito- ja siivoustyöt, yhteisellä työpaikalla eri toimijoiden toisilleen aiheuttamat vaarat sekä töiden psykososiaaliset kuormitustekijät. Työn vaarojen tunnistamisen velvoite ei rajaa pois mitään ammattiryhmää – myös johdon ja esihenkilöstön työn vaarat pitää selvittää.

Vaarojen tunnistamista tehdään usein havainnoimalla ja haastattelemalla. Lähtötiedoiksi käydään läpi esimerkiksi kuten vaaratilanne- ja tapaturmaselostuksia, työterveyshuollon työpaikkaselvityksiä sekä henkilöstön kertomia tietoja esimerkiksi tuki- ja liikuntaelin-, iho- tai henkisen hyvinvoinnin oireiluista. Perustyötä työn vaarojen selvittämiseksi voi varsin hyvin tehdä työpaikan omin voimin. Mutta jos työporukan oma asiantuntemus ei riitä, tulee käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita.

Henkisten ja työyhteisön toimivuuteen liittyvien vaarojen eli psykososiaalisten kuormitustekijöiden tunnistamiseen perinteinen työn havainnoimisen menetelmä sopii aika huonosti. Sitä varten pitääkin tiivistää tietoa monista eri lähteistä. Työilmapiirikyselyt, työterveyshuollon työpaikkaselvitykset ja suunnatut selvitykset sekä kehityskeskustelujen yhteenvedot kannattaa ainakin hyödyntää lähteinä.

Ensisijaisesti tunnistetut vaaratekijät poistetaan heti, jos se on mahdollista. Tämä työturvallisuuslain 10 §:n velvoite toistuu myös työntekijän velvoitteena ilmoittaa vioista ja puutteista ja poistaa ne ammattitaitonsa puitteissa välittömästi.

Vaaran poistaminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että valitaan käyttöön jokin toinen työmenetelmä, jolla saadaan aikaan sama lopputulos. Vannesahan leikkaavan terän vaara poistuu, jos eristeen leikkaus tehdäänkin kuumalankaleikkurilla. Tosin muita vaaroja voi tulla tilalle. Vaaratekijän poistaminen voi joskus olla helpointa ostamalla työ ulkopuoliselta – sellaiselta, jolla on erikoistyövälineet ja osaaminen juuri siihen työhön. Tärkeä turvallisuustoimenpide on myös päättää, mitä tuotteita tai palveluita on järkevää tehdä käytettävissä olevilla välineillä ja resursseilla. Liiketoimintapäätökset määrittelevät myös sen, missä määrin työssä syntyy melua ja pölyä.

Työn vaarojen tunnistamista tehdään työn arjessa jokaisena päivänä, lukuisia kertoja päivässä. Työssä syntyvän jätteen, joka aiheuttaa kompastumisen vaaraa ja pölyämistä, siivoaminen heti työvaiheen päätyttyä on tunnistettujen vaaratekijöiden poistamista. Vaaratekijät kirjataan silti riskien arviointiin, ja riskienhallinnan toimenpiteeksi kirjataan säännöllinen siivous. Vieläkin parempi riskienhallintatoimenpide on ehkäistä jätteen syntymistä, esimerkiksi tilata määrämittaisia materiaaleja.

Entä jos vaaratekijää ei voida poistaa?

Jos vaaratekijän poistaminen ei ole mahdollista, sen merkitys työntekijän turvallisuudelle ja terveydelle tulee arvioida. Tämän merkityksen arvioinnin kansankielinen termi on riskien arviointi. Vaaratekijän, esimerkiksi työjätteisiin kompastumisen vaaran, riskiä selvitetään pohtimalla toisaalta vaaran esiintymisen seurauksen vakavuutta, toisaalta todennäköisyyttä seurauksen toteutumiselle. Muitakin seikkoja voidaan riskitason selvittämiseksi arvioida, mutta seurauksien vakavuus ja todennäköisyys ovat ne käytetyimmät näkökulmat. Tässä on tosin huomioitava, että useinkaan seurausten vakavuutta on vaikea ennustaa; liukastumista aiheuttava öljyläikkä voi johtaa pieneen selän nitkahdukseen – tai jopa kuolemaan, jos sattuu kaatuessaan lyömään päänsä viereiseen metallirakenteeseen.

Riskien arviointi on aina nykytilanteen arviointi. Vaaratekijän lisäksi selvitetään, millä keinoilla vaaraa torjutaan tällä hetkellä. Nämä riskienhallintakeinot voivat olla esimerkiksi teknisiä, kuten koneen suojauksia tai ilmanvaihdon järjestelyitä, tai organisatorisia, kuten työn ajoittamiseen, resursointiin ja järjestelyihin liittyviä. Henkilöstön osaaminen on tärkeä riskienhallintakeino sekin. Esimerkiksi kokemattomalle työntekijälle riski voi olla erilainen kuin kokeneelle. Lopulta voidaan joutua turvautumaan myös henkilönsuojaimiin tai muihin yksilöön liittyviin keinoihin. Nykyisiä riskienhallintakeinoja tunnistaessaan pitää olla umpirehellinen. Jos konesuojukset poistetaan tiettyjä tuotteita tehtäessä, eivät ne silloin torju koneen vaara-alueelle pääsyä. Jos kattoimurit ovat yleensä pois päältä, eivät ne auta epäpuhtauksien poistamisessa. Jos kypärän leukaremmi on auki, ei kypärästä ole apua kompastuessa.

Riskien arvioinnin tarkoituksena on saada erilaisten työtehtävien lukuisista vaaratekijöistä erottumaan ne, joiden riskit ovat suurimmat. Iso riskitaso kertoo, että kyseessä on liiketoiminnan kannalta tärkeä asia, jonka torjuntaan eli riskienhallintaan tulee myös laittaa panostusta. Millään organisaatiolla ei riitä resursseja kehittää kaikkea yhtä aikaa – siksi riskit laitetaan tärkeysjärjestykseen ja keskitytään kehittämään niitä, joilla on eniten merkitystä. Tosin myös helposti korjattavat asiat kannattaa laittaa heti kuntoon.

Riskien arviointi johtaa toimenpideohjelmaan

Kun merkittävimmät riskit ovat selvillä eikä niitä voida hyväksyä, on alettava pohtia toimenpiteitä riskien pienentämiseksi. Tähän työhön velvoittaa myös työturvallisuuslain 8 §:n säännös suunnitella, valita, mitoittaa ja toteuttaa työolosuhteiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tässä työolosuhteilla tarkoitetaan niin fyysisiä kuin psykososiaalisiakin työskentelyolosuhteita.

Usein riskien arvioinnin laatijat tekevät ehdotuksia toimenpiteistä, joita tarvitaan nykyisten riskienhallintatoimenpiteiden lisäksi. Nämä lisätoimenpide-ehdotukset on järkevää jatkojalostaa niin, että ao. työtä tekevät pääsevät osallistumaan toimenpiteiden suunnitteluun. Päätöksen lisätoimenpiteen tekemisestä tekee johto, joka samalla määrittää vastuuhenkilöt ja aikataulun.

Johdon tärkeänä roolina on seurata, lähtevätkö lisätoimenpiteet toteutumaan aikataulussaan. Useilla työpaikoilla johto seuraa vain sitä, onko riskinarviointeja päivitetty määrävälein. Johtoa pitäisi ennemminkin kiinnostaa se, onko sovitut lisätoimenpiteet tehty. Jos kolme vuotta sitten riskinarvioinnissa on tunnistettu tarve rakentaa nousutie ja työskentelytaso IV-koneen suodattimien vaihtoa varten, eikä toimenpidettä ole edelleenkään tehty, on johdon tekemä turvallisuustilanteen tarkkailu epäonnistunut. Johdon pitää olla huolissaan myös siitä, jos riskien arvioinneissa ei löydetä mitään kehitettävää. Riskien arviointi onkin yksi liiketoiminnan johtamisen työkalu.

Linjaorganisaatio tekee nykyisten riskienhallintatoimenpiteiden jatkuvaa tarkkailua työtä johtaessaan. Jos myynti myy tuotteita, joiden tekeminen edellyttää konesuojuksien poistamista, on jotain pielessä. Jos koneiden pakkotoimiset napit viritellään niin, että kone toimii automaattisesti, se pitää huomata. Kattoimurien käyttämättömyys pitää selvittää ja ratkaista. Jos työntekijöiden osaamisessa on puutteita, tulee järjestää lisäopastusta. Työn johtaminen on jokapäiväistä riskienhallintatoimenpiteiden toteutumisen valvontaa.

Kun suunniteltu lisätoimenpide on tehty, on pohdittava, saatiinko sillä aikaan toivottu vaikutus. Pienenikö riskitaso? Ellei, niin mitä muuta voitaisiin kokeilla? Turvallisuuden kehittäminen on joskus erilaisten toimenpiteiden kokeilemista ja säätämistä kokeilujen perusteella. Myös vuosia sitten toimimattomaksi todettu toimenpide saattaakin tänä päivänä lähteä toimimaan. Periksi ei anneta!

Milloin riskien arviointia tarkistetaan?

Riskien arviointi päivittyy ja täydentyy jatkuvasti niin kauan kuin liiketoiminta jatkuu. Jos työ olennaisesti muuttuu, riskien arviointia tulee päivittää. Usein jo muutosten suunnitteluvaiheessa kannattaa tehdä alustavaa vaaratekijöiden tunnistamista ja riskien arviointia. Suunnittelupöydällä asioita on aina helpompaa ratkaista. Jos on jo tilattu uusi betoniasema, jossa on lähtökohtaisesti liian jyrkät nousutiet, on turhauttavaa korjata portaita paikan päällä vastaanottotarkastuksen jälkeen.

Jotta työn muutokset olisi helppo nähdä riskien arvioinnista, kannattaa arviointia tehtäessä kirjata näkyviin myös työprosessi ja työtehtävät, joita arvioitiin. Jos jokin työvaihe muuttuu ja siihen hankitaan uusi työväline, työvaiheen puuttumisen näkee helposti arviointia lukiessaan. Pikkuhiljaa riskien arviointia on helpompi täydentää myös poikkeuksellisilla ja harvoin toistuvilla työtehtävillä tai tapahtumilla.

Kun työstä saadaan lisää tietoa, esimerkiksi sattuu vaaratilanne tai saadaan tietoa iho-oireilusta, tulee riskien arviointi vähintäänkin tarkistaa. Yksittäisen tapauksen perusteella ei välttämättä kannata säätää riskitasoja, mutta vaaratekijän ja nykyisten riskienhallintatoimenpiteiden kuvaukseen voi tulla lisää tietoa. Monet samankaltaiset tapaukset johtavat jo riskitasojenkin muuttamiseen.

Luonnollisesti riskien arvioinnin ylläpito ja täydentäminen vaatii resursseja. Riskien arviointi on kuitenkin lähtökohta siihen, että riskienhallinta saadaan toimivaksi ja turvallisuutta ylipäätään voidaan johtaa.

Riskien arviointi lähtötietoina ohjeistukseen ja opastukseen

Riskien arviointiin on kirjattu ylös työtehtävät, niissä esiintyvät vaaratekijät sekä keinot niiden torjumiseksi. Käytännössä samoja tietoja kirjataan myös menettely- ja työohjeisiin. Mikään ei estä laatimasta riskien arviointia sellaiseen muotoon, että se on suoraan käytettävissä työohjeena!

Vähintään tärkeimpiä riskejä koskevat työohjeet kannattaa laatia kirjalliseen muotoon. Ohjeet on myös tarpeen käydä läpi työntekijöiden perehdytyksessä ja työnopastuksessa. Mitä vaarallisempi työ, sitä enemmän kannattaa asioita myös dokumentoida.

Riskien arvioinnista tulee aina olla nähtävissä linkki työohjeistukseen sekä myös perehdytykseen ja työnopastukseen. Mitä tärkeämpi riski, sitä enemmän riskienhallintakeinoja on oltava käytössä. Työntekijän ammattitaito, pätevyys ja osaaminen korostuvat vaarallisessa työssä. Myös lainlaatija on ottanut tähän kantaa: kuka tahansa ei kuljeta ajoneuvonosturia tai ADR-yhdistelmäajoneuvoa eikä myöskään ohjaa trukkia tai henkilönostinta. Jokaisen työntekijän on ymmärrettävä työnsä vaarat ja miksi sovitut riskienhallintakeinot ovat käytössä sellaisina kuin ovat. Muuten hän ei käytännössä voi toimia annetun ohjeistuksen mukaan eikä työskennellä turvallisella tavalla.

Se kuitenkin on riskien arvioinnin ja -hallinnan päätavoite: jokainen osaa ja voi työskennellä turvallisesti. Pidetään siis riskien arviointia arvossaan ja ajan tasalla.

Tämä kirjoitus kuuluu turvallisuusjohtamisen kirjoitussarjaan. Osan kirjoittaja Mari Kuukkula työskentelee vanhempana asiantuntijana Tapaturva Oy:ssä. Mari on noin 15 vuoden aikana tehnyt turvallisuustyötä niin sisäisen asiantuntijan, työsuojeluhallinnon viranhaltijan kuin konsultinkin saappaissa esimerkiksi eri teollisuudenaloilla ja rakennustyössä.