Betonin taitajasta uusi kansainvälisen kustantamon kirja

Maailmalla huonosti tunnetusta arkkitehdista on nyt julkaistu ikioma kirjansa, josta on painettu sekä suomen- että englanninkieliset laitokset. Tekijä on Pitkäsen tavoin turkulainen, tutkija Mikko Laaksonen, joka myös on uutterasti käynyt valokuvaamassa Pitkäsen lukuisia vähemmän tunnettuja töitä ja perehtynyt tämän kirjoittamiin, mutta julkaisemattomiin muistiinmerkintöihin ja moniin lähteisiin sekä erilaisten arkistojen kätköihin.

Pitkänen sai vahvoja vaikutteita arkkitehti Erik Bryggmanin toimistossa opiskelijana työskentelynsä ajoilta ja tietenkin tämän rakennuksista. Kansainvälisten esikuvien ohella merkittävä oli tietenkin myös Alvar Aalto. Itse Pitkänen teki arkkitehdiksi valmistuttuaan yhteistyötä mm. Olli Vahteran kanssa, jonka kanssa hän uransa alkupuolella jakoi toimistotilat. Työt olivat yleensä kummankin erikseen signeeraamia.

Pitkänen teki kollegoittensa kanssa useita arkkitehtuuriin keskittyneitä tarkoin suunniteltuja opintomatkoja ja tutustui mm. Le Corbusierin avaintöihin, kuten mm. Sveitsin-paviljonkiin Pariisissa. Hän tapasi jopa tämän huonekalujen tuottamisesta vastanneen Heidi Weberin ja osti tältä Suomeen vietäväksi Corbun litografioita. Mm. Zürichin rantapuiston paviljonki, Weberin toimesta rakennettu ja nyt vihdoin restauroitu, näkyy selvästikin vaikuttaneen joihinkin hänen töihinsä ja tarkemmin niiden värimaailmaan. Vaikutteita on toki muistakin, mukaan lukien Villa Savoye ja suuret asuinkerrostalot sekä niissä käytetyt betoniratkaisut.

Vaikka Pitkänen ihailikin suurena yksinäisenä maestrona pidettyä Le Corbusieria, antoi hän itse töittensä valmistuttua tai niitä julkaistaessa usein tunnustusta myös avustajilleen, mikä välttämättä ei ollut ajan tapa. Tämä auttoi avustajia etenemään myös omien ammatillisten uriensa kanssa.

Merkittäviä avaintöitä

Pitkäsen merkittävänä päätyönä voi pitää Turun upeata Pyhän Ristin kappelia ympäristöineen. Se sijaitsee lähellä hänen ihailemansa Bryggmanin taianomaisen kaunista Ylösnousemuksen kappelia. Yhdessä nämä kaksi rakennusta ja maisemallista kokonaisuutta muodostavat ainutlaatuisen arkkitehtuurin ja jopa rakennustaiteen mestariteoksen.

Kun Pitkänen yhdessä Ola Laihon ja Ilpo Raunion kanssa voitti kilpailun Eduskuntatalon laajennuksesta (1972–1978), oli voittaneen ehdotuksen tekijöiden perustettava yhdessä ihan oma toimisto, Pitkänen-Laiho-Raunio. Myöhemmin toimisto, haastavan hankkeen ja viimeistelytöiden sekä muiden töiden tultua saatetuiksi päätökseen, hajotettiin hyvässä yhteisymmärryksessä vuonna 1985.

Aiheeseensa antaumuksella paneutunut Mikko Laaksonen esittelee Pitkäsestä muutakin kuin vain kiitellyt ja Suomi rakentaa -näyttelyihin päässeet työt. Oman sijansa saavat erityisesti Turkuun toteutetut tyylikkäät kerrostalot Aurajoen tuntumassa. Niiden pohjapiirustukset kertovat arkkitehdin taidoista suunnitella yhtä hyvin ns. paremmalle väelle kuin aivan tavallisillekin turkulaisille. Mukana on aikanaan ennakkoluulottomastikin tavanomaista isompia kerrostaloasuntoja joissa on omat sauna – ei kuitenkaan pienasunnoissa, joihin niitä Suomessa alettiin tehdä vasta myöhemmin. Monissa kerrostaloasunnoissa, jopa kolmen huoneen ja keittiönkin, oli mm. avotakkoja. Teoksessa on myös esimerkkejä lähiösuunnitelmista, mukaan lukien mm. Suikkilan lähiöalue kerros- ja pientaloineen.

Pekka Pitkänen suunnitteli myös koulurakennuksia, päiväkoteja sekä tyylikkäitä kirkkoja ja seurakuntakeskuksia. Jälkimmäiset ovat sivu- ja seurakuntatiloineen olleet esikuvina muillekin suomalaisille seurakuntakeskuksille. Toki repertuaariin kuului myös yksityistaloja sekä poikkeuksellisen taitavasti suunniteltuja elegantteja pienempiä kohteita, mm. HOP:n Kemiön konttori asuntoineen. Muutama hänen suunnittelemistaan rakennuksista on valitettavasti uhanalainen.