Mylly – Taideyliopiston uusi rakennus

Taiteen ehdoilla suunniteltu kestävä työ- ja oppimisympäristö

JKMM Arkkitehdit on ennenkin suunnitellut taiteelle ja tieteelle omistettuja rakennuksia ja tiloja. Helsingin yliopiston Tiedekulma (2017) muokkasi vanhasta hallintorakennuksesta koko tiedeyhteisön kohtauspaikan sekä työ- ja oppimisympäristön. Amos Rex -taidemuseon (2018) näyttelytilojen suunnittelussa varauduttiin tulevaisuuden taiteeseen, jonka muodoista ei vielä edes tiedetä. Samat ajatukset ja opit ovat ohjanneet Mylly-rakennuksen suunnittelua: Muunneltavat tilat tukevat luovia prosesseja ja mahdollistavat rikastuttavaa synergiaa ja vuorovaikutusta.

”Tärkeimpänä tavoitteenamme oli toteuttaa tiiviissä yhteistyössä opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa Taideyliopistolle mahdollisimman toimivat ja tarkoituksenmukaiset uudet tilat. Taideyliopiston toiminta on erityisen monimuotoista, ajassa elävää ja yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin reagoivaa. Suunnittelutiimin haasteena oli sovittaa yhteen rakennuksen kestävä elinkaaritavoite sekä työ- ja oppimisympäristöjen nopeasti kehittyvät tarpeet. Koko suunnitteluprosessiamme ohjasi muuntojoustavuuden periaate”, kertoo projektiarkkitehti Teemu Toivio.

Myllyn uudisrakennuksessa kaikki viisi kerrosta yhdistävä keskustila muodostaa rakennuksen sydämen, valopihan, jonka äärelle rakennuksen vilkkaimpiin kohtiin sijoittuvat avoimet kohtaamisen tilat. Monipuoliseen tilaohjelmaan kuuluvat muun muassa sisääntuloaula, viisikerroksinen portaikko sekä kattoon asti ulottuva valopiha; näyttelytiloja katutasossa ja kattoterassilla sekä maailmanluokan studiotiloja; taidegrafiikan, kuvanveiston, maalauksen ja tila-aika-taiteiden opetustiloja; yhteisiä ja yksityisiä työtiloja; siilo-osassa sijaitseva galleriatila ja oppilaskunnan tila.

Kampuksen rakenteen ja talotekniikan perusratkaisuilla haluttiin tukea toimivuutta, muunneltavuutta sekä kestävää kehitystä. Mylly-rakennuksen periaateratkaisut ja innovatiivinen tekniikka mahdollistavat energiatehokkuuden, ja sen elinkaari haluttiin tehdä mahdollisimman pitkäksi suunnittelemalla siitä arkkitehtonisesti ja rakennusteknisesti laadukas sekä toiminnallisesti muuntojoustava. Runkomitoitus, kerroskorkeudet ja tilarakenne on suunniteltu niin, että tiloja ja toimintoja julkisesta yksityiseen jäsentävä vyöhykkeisyys on mahdollista. Kantavat julkisivut sekä vähäinen kantavien rakenteiden määrä helpottavat muutosten tekemistä.

Halusimme luoda ison mittakaavan joustavuutta, vapauttaa käyttäjät toimimaan esteettä ja muokkaamaan tilasta omaansa. Paikallavaletut betonirunko ja -pinnat on suunniteltu kestämään kovaa käyttöä ja muokkausta. Verhoilemattomat betonipinnat, käsittelemättömät teräspinnat ja sisustuksen rouhea yleisote sopii hyvin yhteen alueen teollisen perinteen kanssa”, kuvailee Toivio.

Tarkoituksenmukaista tyhjää tilaa taiteen täytettäväksi

Myllyn sisustuskonseptin fokuksessa on yhteisöllisyys ja taiteen tekeminen. Sisustus toistaa samaa vyöhykkeisyysajattelua kuin arkkitehtuuri: tiloja on moneen tarpeeseen keskittymistä mahdollistavista yksityisistä tiloista aina julkisiin kohtaamistiloihin. Työskentely- ja projektitilat sekä monitilatyöympäristöt on suunniteltu tiiviissä yhteistyössä taideyliopistolaisten kanssa.

”Ympäristöstä haluttiin tehdä oppimiseen ja työskentelyyn inspiroiva – elämä ja taide saavat näkyä”, kertoo sisustusarkkitehti Päivi Meuronen.

Opiskelijoiden työtiloihin suunniteltiin muuntojoustavat modulaariset tilanjakajakalusteet. Valopihaan avautuvista kerrosauloista eli Kohtaamoista löytyy pienoiskeittiöt ja avointa työskentely- ja oleskelutilaa.

“Sisätiloihin valittiin materiaaleja, jotka sopivat vanhaan teollisuusympäristöön ja sallivat kovan työkäytön. Kalustuksen pääosassa on puu, joka kestää ja patinoituu kauniisti. Samalla se toimii kontrastina tilojen koville betoni- ja teräspinnoille”, kuvailee Meuronen.

Sisustussuunnittelutiimi vastasi myös Teatterikorkeakoulun rakennuksen Torin uudistuksesta: Kookoksen sisäpiha toimii nyt monipuolisemmin kohtaamiseen houkuttelevana, avoimena tapahtuma- ja toimintatilana. Lavastuksen opiskelijat suunnittelivat sisäpihalle taidetta, joka aktivoi tilaa ja sen käyttöä. Torin yhteydessä palvelevia kirjastoa ja ravintolaa uudistettiin ja laajennettiin, ja samalla jalkautettiin niiden toiminta näkyvämmin sisäpihalle.

Rakenteiltaan vaativa suunnittelukohde

Ennen kuin runkorakennetyöt voitiin aloittaa, tontilla oli tehtävä runsaan puolen vuoden kestoiset purkutyöt. Ennen purkamisen aloittamista edellinen tontinhaltija oli puhdistanut maaperästä vanhan teollisuuskäytön jäljiltä pilaantuneita maamassoja. Rakennuksen alapuolisen maaperän pilaantuneet maat poistettiin kuitenkin vasta purkutöiden jälkeen.

Koska uusi perustamistaso ulotettiin huomattavasti purettujen talojen perustamistasoja alemmas, työmaalla oli myös louhittava runsaasti. Tämä oli turvallista tehdä vasta, kun rakenneteknisesti kriittisimmät purkutyöt oli tehty oikeassa järjestyksessä ja rakennesuunnittelijan ohjeiden mukaisesti.

”Oikeastaan vanhimmissa rakennuksissa ei ollut perustuksia sanan nykyisessä merkityksessä lainkaan. Ei siis varsinaisia betonianturoita, minkä johdosta perustuksia vahvistettiin suihkupaalutuksella”, Lujatalon työpäällikkö Mika Marttila kertoo.

”Siilot tuettiin väliaikaisesti. Niitä vahvistettiin noin 80 millimetrin vahvuisella mantteloinnilla. Kun päälle vielä asennettiin yhtä paksu lämpöeristetty levyrappauskerros, kokonaispaksuus lähes tuplaantui. Sellaisella rakenteella pitäisi pärjätä seuraavat 50 vuotta”, Lujatalon vastaava mestari Jouni Pessala kertoo.

Pessala piti työmaansa rakenneteknisiä ratkaisuja muutenkin vaativina. Paikallavaletut välipohjat olivat epätavallisen paksut, mikä johtuu tiukasta askeläänten eristävyysvaatimuksesta. Vaatimus on seurausta käyttötarkoitusten kirjosta, johon sisältyy sekä kovaa ääntä aiheuttavaa että hiljaisuutta vaativaa toimintaa.

Rakennesuunnittelun suurimpana haasteena oli suhteellisen pitkillä jänneväleillä tehty massiivinen paikalla valettu pilari-laattarakenne, jonka kuivuminen vei aikaa, kertoo projektipäällikkö Harri Autio Vahanen Suunnittelupalvelut Oy:stä. Lopuksi lattiapinnat hiottiin ja käsiteltiin pölynsidonta-aineella. Kosteudenhallintaan ja sisäilman laatuun oli kiinnitettävä erityisesti huomiota, mikä toi haasteita aikatauluun. Haasteisiin vastattiin työmaaorganisaation kanssa valujärjestyksien, työnaikaisen suojauksen, jälkihoitojen ja betonikoostumuksen hyvällä suunnitelulla.

Rakennuksen rungon tekemisen haasteita olivat erityisesti seinien puhdasvalupinnat, korkeat holvituennat sekä isot ikkuna- ja oviaukot. Lisähaastetta toivat itsetiivistyvällä IT-betonilla valetut seinät ja kuilut. Lisäksi suuri aulaporras ja kierreporras tehtiin paikallavaluna valmiille pinnoille, tarkentaa KSBR:n työpäällikkö Janne Ikonen. Kaikki betonipinnat ovat puhdasvalupintoja, joissa muottikuviot saumoineen ja muottipulttauksineen piti olla säännöllisiä.

Vanhan ja uuden rakennuksen välinen 27 metriä korkea seinä tehtiin Lammin KK 400 Kuorikivi-harkoilla. Se on valmiiksi eristetty, ulkokuorellinen harkko, joka täytti myös kohteessa olevat palomääräykset. Suuren kerroskorkeuden takia seinän paikallavalaminen olisi ollut lähes mahdotonta muun muassa valupaineiden vuoksi.

Osa työ- ja opiskelutiloista vaati tavallista perusteellisempaa äänieristystä. Oman haasteensa suunnitteluun toi myös olemassa olevien rakenteiden lähellä louhiminen uudisrakennuksen perustuksia varten. Rakennuksen runkoon tehtiin myös jonkin verran muutoksia: lisättiin pilareita ja muokattiin kantavia seiniä viereisten rakennusten suojaamiseksi.

Oleellinen osa Taideyliopiston uudisrakennuksen estetiikkaa on lasin hallitseva osuus. Rungon keskelle asennettiin pisimmältä sivumitaltaan 27-metrinen, kolmion muotoinen lasikate. Sen ja betonirakenteen liitokseen oli kiinnitettävä erityistä huomiota ennen kaikkea rakennusfysikaalisen toimivuuden varmistamiseksi.

Lasikatetta tukee teräsrunko, mutta yhtenäinen lasipinta limittyy ympäröivän betonirakenteen puolelle. Tällä toimenpiteellä kosteustekniset ongelmat tulivat eliminoiduiksi mahdollisimman tehokkaasti.

Julkisivuissa ja tekniikassa tarkkana

Meren läheisyyden takia rakennuksen julkisivu oli erityisen huomion kohteena. Työmaan kosteudenhallintakoordinaattori Harri Jansalo Tornando Oy:stä piti kaikkein tärkeimpänä tehtävänään huolehtia siitä, että merenpuoleisiin julkisivurakenteisiin ei päässyt vettä äärimmäisilläkään keleillä.

”Ikkunanpielet ovat luonnollisesti kriittisiä kohtia. Niiden tiivistäminen huolella oli itsestään selvä vaatimus. Toinen perusvaatimus oli julkisivun riittävä tuuletus. Emme tyytyneet normien mukaiseen minimituuletusrakoon vaan kasvatimme sen 20 millimetristä 50:een”, hän sanoo.

Rakennuksen suunnitteluikä on 50 vuotta, joka on merenrantasijainnin vuoksi tiukka tavoite. Talotekniikan käyttöiäksi se on epärealistisen korkea, koska tekniikka ikääntyy ja kehittyy nopeasti. Joka tapauksessa kohteen tekniikassa on otettu huomioon käyttötarkoituksen mukaiset erityistarpeet, kuten esimerkiksi tehokas kohdepoistoilmanvaihto maalaamiseen tarkoitetuissa tiloissa.