Jyväskylän yliopiston kirjasto peruskorjattiin vanhaa kunnioittaen

Jyväskylän yliopiston kirjasto on 1970-luvun julkisen käyttöarkkitehtuurin merkkiteos

Arkkitehti Arto Sipisen 1970-luvun alussa suunnittelema ja vuonna 1974 valmistunut Jyväskylän yliopiston kirjasto, ’Keltaisena kirjastona’ tunnettu rakennus keräsi aikanaan huomiota sekä arkkitehtuurinsa että toiminnallisen konseptinsa takia.

Avoimesti saavutettavat kirjakokoelmat ja opiskelijoiden yhteisölliset oleskelutilat olivat jo aikanaan kiitettyjä uutuuksia. Jyväskylän yliopiston kirjasto oli lukusalipaikoilla mitaten Pohjoismaiden suurin tieteellinen kirjasto.

Modulaarinen pilari-palkkirakenne, kerrosten avoin liittyminen toisiinsa, valokatosta ja suurista ikkunoista lankeava luonnonvalo sekä julkisivujen ja sisustuksen harkittu väripaletti tiilenpunaisine, sinisine, keltaisine ja mustavalkoisine aiheineen olivat ja ovat edelleen Jyväskylän kirjaston arkkitehtuurille ominaisia piirteitä.

Kirjastorakennuksen arvoista kertoo se, että se sisältyy sekä Jyväskylän Seminaarinmäen valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön että Docomomo-järjestön Suomen modernin arkkitehtuurin merkkiteosten luetteloon.

Peruskorjauksessa näitä arvoja on vaalittu ja Jyväskylän ’Keltainen kirjasto’, 1970-luvun julkisen käyttöarkkitehtuurin merkkiteos, on saanut edelleen lähtökohtansa ideoita ja jatkaa uutta elämää.

Tilallinen idea ja värimaailma säilytettiin

Rakennuksen peruskorjaus- ja pääsuunnittelusta vastasi Arto Sipisen poika, arkkitehti Ari Sipinen ja tila- ja sisustussuunnittelusta arkkitehti Merja Kiviranta BST Arkkitehdit Oy:stä.

Peruskorjauksessa rakennuksen tilat muutettiin vastaamaan yliopiston tulevia tarpeita, samalla kun kirjaston alkuperäinen tilallinen idea, värimaailma ja sisääntuloaulan tunnelma pyrittiin säilyttämään.

”Kirjaston uudistushankkeen tieltä aineistoja kuljetettiin väistötiloihin kaikkiaan 22 hyllykilometrin verran. Kirjasto oli hankkeen aikana kokonaan suljettuna. Hankkeessa tavoitteena oli rakennuksen ympäristötehokkuuden merkittävä parantaminen, mikä tarkoitti niin rakennuksen tekniikan, rakenteiden kuin pintojen uusimista”, kertoo Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen.

”Nyt muodonmuutoksen kokenut uusi ”Lähde”-kirjastomme avaa oven kampukselle ja tieteen maailmaan suoraan Jyväskylän Kauppakadulta. Peruskorjattu Lähde on osoittautunut toiveidemme veroiseksi vilkkaaksi kohtaamispaikaksi ja matalan kynnyksen oppimiskeskukseksi opiskelijoille, henkilöstölle ja kaupunkilaisille. Arkkitehtuuriltaan ja sisustukseltaan ainutlaatuinen rakennus tukee opiskelua, tutkimusta, kansalaistiedettä ja eri-ikäisten vuorovaikutusta. Iloamme ja ylpeyttämme Lähteestä lisää sen noteeraaminen valtakunnallisen tunnustuksen arvoiseksi. Toivomme, että tunnustus houkuttelee uusia tieteen ystäviä kaikille avoimeen, valoisaan, aisteja ja ajattelua inspiroivaan Lähteeseen”, Keijo Hämäläinen toteaa.

Lähde-rakennuksessa näkyy rakennusajalleen tyypillinen tavoite tehdä yliopistorakennuksista monikäyttöisiä ja muunneltavia. Se on tyyliltään konstruktivismia, jossa rakenteet näkyvät julkisivujen ruudukkomaisessa jäsentelyssä.

Nyt tehdyssä peruskorjauksessa näkyvimpiä muutoksia ovat alempien kirjavarastokerrosten uusi käyttö ja niiden liittäminen tilallisesti ylempiin kerroksiin avaamalla uusia aukkoja kerrosten väliin.

Kirjaston uusi pääsisäänkäyntiporras kutsuu nyt kävijät suoraan rakennuksen sisääntulohallia kohti.

Pilarirungon sallimissa puitteissa on avattu julkisivuun uusia suuria ikkunoita kampusalueen suuntaan.

’Keltaisena kirjastona’ aiemmin tunnetun, nykyisin Lähde-nimisen kirjaston värimaailma säilytettiin: perusvärit keltainen, musta valkoinen, sininen ja punainen toistuvat tiloissa sekä irtokalusteissa. Myös uusissa kalusteissa ja pinnoissa pyrittiin samoihin väreihin.

Alkuperäisiä kalusteita on kunnostettu ja niiden päällysteenä on alkuperäisen mallin mukaan kudottu tunnusomainen, ´Jyväskylän kesä´ -niminen sisustuskangas. Toteutusta leimaa alkuperäisiä arkkitehtuuri- ja sisustusratkaisuja kunnioittava lähestymistapa.

Lopputuloksena on valoisa, helposti lähestyttävä ja käyttäjien yhteisöllisyyttä tukeva, uudistunut oppimisympäristö.

Paljon purettiin ja rakennettiin uudelleen

”1970-luvun peruskorjausiässä olevia rakennuksia ei missään nimessä kannata purkaa. Hyvällä suunnittelulla ja tiloja muokkaamalla ne taipuvat mainiosti nykyaikaisiin tarpeisiin”, Ari Sipinen painottaa.

”Yli 45-vuotiaan rakennuksen talotekniikka oli auttamatta vanhentunutta. Myös rakennuksen käyttäjän, Jyväskylän yliopiston, tarpeet olivat muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Kaikki uudistettiin betonirunkoa ja joitakin suojeltuja valaisimia, sisälasiseiniä ja tiiliseiniä lukuun ottamatta”, Sipinen kertoo.

Opiskelijoille ja henkilökunnalle rakennettiin uusia kohtaamis- ja työskentelytiloja. Aiemmin kirjavarastona palvelleet kellarikerrokset liitettiin tilallisesti ylempiin kerroksiin uudella avoportaikolla sekä avaamalla uusia suuria valoaukkoja ja yhteys keskusaulaan.

Myös kaikki ulko- ja kattoikkunat uudistettiin kokonaan. Ensimmäisen kerroksen kahvila-ravintolan uudet, suuret ulkoikkunat avautuvat Seminaarinmäen kauniiseen puistoon. Pääsisäänkäynnin eteen rakennettiin uudet ulkoportaat Seminaarinkadun suuntaan.