Lyyra valettiin ahtaasti ja tarkasti paikalleen

Helsingin kaupunki järjesti viitisen vuotta sitten arkkitehtikilpailun, jonka tavoitteena oli tuottaa toteuttamiskelpoinen ehdotus Toisen linjan, Siltasaarenkadun ja Porthaninkadun risteyksen tuntumaan rakennettavasta asumis-, majoitus- ja toimistokorttelista. Kaksivaiheisen kilpailun voitti arkkitehti Tom Cederqvist työryhmineen. Ensin valittiin avoimesta kilpailusta jatkoon kolme suunnitelmaa ja niiden välisen kisan voitti Cederqvist & Jäntti Arkkitehdit. Toimisto on sittemmin ollut yksi Arco Architecture Companyn perustajista.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Ylva-konsernin rakennuttama Lyyra-kortteli on sikäli erityinen hanke, että näin mittavaa uudisrakennuskohdetta Helsingin kantakaupunginosien keskelle ei ole toteutettu pitkään aikaan. Sen sijainti mahdollistaa avarat näkymät eri puolille Helsingin keskustaa. Voitokas kilpailuehdotus hyödyntää tätä mahdollisuutta: joistakin kohdin näkee aina Tähtitorninmäelle asti. Rakennuksen räystäslinjat on mitoitettu tarkasti esimerkiksi niin, että toimistorakennuksen ja hotellin terävät kulmat toimivat ”kehyksenä” Kallion kirkolle. Lisäksi kulmien terävyys luo vastapainoa Ympyrätalon ja Arena-korttelin kaareville muodoille.

Lyyran rakentaminen käynnistyi tammikuussa 2020. Toteutusmalliksi rakennuttaja oli valinnut projektinjohtopalvelumallin. Malli osoittautui tähän kohteeseen erityisen sopivaksi, koska koronan aiheuttaman majoituskysyntäromahduksen takia kakkosvaihetta oli tarkoituksenmukaista siirtää. Sinä aikana, kun hanke oli tauolla, kuluja ei kertynyt tilaajan solmittua osaurakat omissa nimissään.

Hankkeen työmaavaihe ehti kuitenkin käynnistyä ennen kuin koronaa ja sen vaikutuksia osattiin aavistaa. Aluksi purettiin kaksi vanhaa virastotaloa, minkä jälkeen – koronan jo haitatessa rakennusalaa ja koko yhteiskuntaa – päästiin valamaan yhdeksänkerroksisen toimistorakennuksen ja viereisen, yhdistetyn hotellin ja asuinkerrostalon perustuksia.

Vanhoja rakenteita vahvistettiin. Perustukset ja runko ovat tavallista järeämmin raudoitettuja, koska niihin on lisätty raskaita kuormansiirtorakenteita, joiden avulla pystykuormat välittyvät muun muassa sähkönsyöttöaseman läpi kallioon asti. Kuormansiirtorakenteita tarvittiin, koska kallion todellinen sijainti osoittautui toiseksi kuin vanhojen suunnitelmien perusteella olisi voinut olettaa. Ahtaimmissa paikoissa kalliohyllyn reunalla käytettiin myös noin viisimetrisiä porapaaluja.

Naapuripihat tuettiin porapaalu-settiseinän avulla. Tukiseinä koostui porapaaluista ja niiden väliin hitsattavista teräslevyistä.

Vaativaa betonitekniikkaa

Jo perustuksia valettaessa oli työmaateknisenä haasteena se, miten saada sijoitetuksi betonipumput tarkoituksenmukaiseen paikkaan ahtaassa kaupunkirakenteessa raitiovaunulinjojen välissä. Parhaaksi paikaksi valikoitui maanalaisen sähkönsyöttöaseman katto Lyyran kahden tontin välissä kulkevan Siltasaarenkadun kohdalla.

Toinen haaste oli uusien maanalaisten paikallavalurakenteiden liittyminen alapuolisen metroaseman rakenteisiin. Ennen kuin uudet rakenteet olivat mitoitettavissa ja valettavissa, oli tarkistettava vanhojen rakenteiden sijainti laserkeilauksella. Näin selvitettyjä mittoja hyödyntämällä laaditun tietomallin tuloksena saatiin selville metron rakenteiden todellinen sijainti. Suunnitelmien yksityiskohdat ja sitä kautta betonirakenteiden mitat muuttuivat merkittävästi, mutta tieto näistä muutoksista saatiin jatkuvasti päivitettävän tietomallin ansiosta välittymään ajantasaisena niin betoninvalmistajille kuin -urakoitsijoillekin.

Lyyran molempien rakennusten runko on liittorakenteinen, myös paikallavalettuja rakenteita on runsaasti. Kaikki kellariseinät sekä hissi- ja porraskuilut on valettu paikalla. Kaikista niistä on laadittu 3D-tietomallit.

Kymmenen metrin syvyyteen ulottuvat, 300-500 millimetrin paksuiset kellariseinät ovat jo itsessään kohtuullisen vesitiiviitä. Lisäksi vesitiiviyttä on parannettu seinän ulkopintaan asennetulla vedeneristyskankaalla. Tämä ratkaisu valikoitui ykkösvaihtoehdoksi erityisesti työteknisen helppouden ansiosta. Tässä asiassa oli oleellista työmaan ja rakennesuunnittelijan tiivis yhteydenpito ja yhteistyö. Hyvän yhteistyön ansiosta suunnittelija sai käyttöönsä kaikki tarvitsemansa, todellisia rakenteita mittoja ja sijainteja koskevat lähtötiedot. Vastaavasti työmaa sai osallistua suunnitelmien toteutettavuuden arviointiin.

Pilarit ovat pääsääntöisesti liittopilareita; vanhojen ja uusien rakenteiden liitosalueille tehtiin muutamia paikallavalupilareita. Osa pilareista on viety rakennusten alapuolisen metro- ja raitioliikenteen kolmikerroksisen sähkönsyöttöaseman läpi kallioon asti.

Hotellin rakenteissa on myös se erikoisuus, että kaikki rakenteet on tärinäeristetty eräänlaisina jousina toimivien kumimattojen avulla sekä alhaalta että sivuilta metro- ja raideliikenteen tärinän ehkäisemiseksi.

Laaja ja haastava betoni- ja elementtikohde

Betonitekniikan lisäksi osaamista tarvittiin myös projektinhallinnassa myös siksi, että raudoitteiden hinnat nousivat ja toimitusajat kasvoivat ennakoimattomalla tavalla hankkeen aikana. Ensin teräksen ja näin ollen myös betoniterästen hinta nousi 500 eurosta tonnilta tuplaksi ja sitten kolminkertaiseksi. Lisäksi tarkat toimitusajat olivat vaikeasti ennakoitavissa. Nämä vaikeudet heijastuivat koko työmaan toimintaan, sillä kohteessa pyrittiin mahdollisimman tarkkaan ja huolellisesti suunniteltuun etenemistahtiin. Kun logistiikka oli muutoin suunniteltu jopa tunnin tarkkuudella, on ymmärrettävää, että muutamankin päivän viivytykset kriittisissä materiaalitoimituksissa johtivat tarpeeseen miettiä töiden järjestys uudelleen. Suuria viivytyksiä ei koronan aikana sattunut, mutta sota Ukrainassa toi epävarmuutta hankintoihin ja niiden aikatauluun.

Betonielementtien aikataulut kuitenkin pitivät kutinsa hyvin. Se oli erittäin tärkeää, sillä työmaalla ei ollut juuri minkäänlaista välivarastointitilaa. Kunnollista elementtien purkupaikkaakaan ei luontaisesti työmaalta löytynyt, sillä purkupaikaksi muutoin sopiva Siltasaarenkatu on työmaan kohdalla jyrkkä. Tämän vuoksi purkupaikalle piti valaa kiilan muotoinen taso, johon siihenkin tarvittiin betonia noin sata kuutiometriä.

Yhteensä paikallavalettuja kuutioita työmaalla asennettiin noin 4500 kuutiometriä, mistä suuri osa järeästi raudoitettuja perustusja kellarinseinärakenteita. Betonielementtejä kohteeseen toimitettiin yhteensä noin 3100 kappaletta: seinäelementtejä, ontelolaattoja sekä porras- ja hormielementtejä.

Kohteen elementtitoimituksissa hiilipäästöjen vähentämiseksi on huomioitava myös se, että toimitettavien pihakivien valmistuksessa sementti on korvattu geopolymeereilla. Tässä on taustalla se, että työmaalla on erittäin korkeat tavoitteet vastuullisuudessa ja vähähiilisyydessä. Kierrätysperiaatteet olivat keskeisessä osassa jo työmaan alussa, sillä kalliolouhe murskattiin työmaalla uudelleen käytettäväksi murskeeksi. Purkujätteen kierrätysasteeksi saatiin 97 prosenttia, ja rakennusvaiheen kierrätysprosentti on 86.

Tontilta louhittiin kaikkiaan noin 20 000 kuutiometriä kalliota. Louhe uusiokäytettiin osin muilla työmailla, esimerkiksi Kalasataman maatäytössä. Osa louheesta rammeroitiin jo Lyyra-hankkeen tontilla pienempään raekokoon ja käytettiin raakatäyttömateriaalina paikan päällä.