Näyttävä toiminta- ja oppimiskeskus Berliinin Neuköllnissä – SPORE

Berliinin Neuköllnin kaupunginosaa halkoo pohjois-eteläsuunnassa yksi merkittävä pääkatu Hermannstrasse. Sen mukaan nimetyn paikallisjunan ja metron eli S- ja U-Bahnien yhdistetyn aseman pohjoispuolella on suuria vanhoja hautausmaita.

Pyhän Tuomaan hautausmaa II:n kyljestä kadun viereltä on luterilainen seurakunta myynyt tontin vauraalle filantroopille nimeltään Hans Schöpflin sekä tämän nimeä kantavalle säätiölle. Paikalle on säätiön toimesta rakennettu arkkitehtuurinsa ansiosta paljon kiitosta saaneet kaksi rakennusta.

Toisessa niistä toimii Spore Initiative -niminen organisaatio ja toinen rakennus on viimeistelyvaiheessa. Yhdessä ne muodostavat arkkitehtonisen kokonaisuuden, jossa on jopa viitteitä Alvar Aallon toimiston arkkitehtuuriin. Sen havaitsee parhaiten lännen puolella sijaitsevalta puistomaiselta hautausmaalta käsin.

Spore-talon taustalla oleva säätiö omistautuu taiteelle ja ihmisten kasvattamiselle ja kouluttamiselle ymmärtämään nykyistä paremmin sitä, miten elää luonnon kanssa paremmassa tasapainossa ja kuinka oppia erityisesti alkuperäiskansoilta. Kokonaisuuden etelänpuoleinen rakennus tulee omistautumaan uhanalaiseksi koetulle riippumattomalle journalismille ja sananvapaudelle. Niiden väliin tullaan sijoittamaan ja toteuttamaan entinen hautausmaan porttirakennelma.

Lasia, betonia ja kierrätettyjä tiiliä – ja loistavaa puusepäntyötä

Kadun puolella rakennukset erottuvat muusta ympäristöstä ja rakennuskannasta sekä olemuksensa että julkisivujensa puolesta. Spore-rakennuksen katutason julkisivut ovat lasia sekä punertavaa puhtaaksi valettua betonia. Ylempänä seinämuurin julkisivun pinta on kierrätettyä tiiltä. Tiilet ovat peräisin mm. paikalta puretusta hautausmaan muuriaidasta.

Rakennukset on suunnitellut sekä Saksassa että Sveitsissä toimiva arkkitehtitoimisto AFF Architekten, joka voitti niistä vuonna 2018 järjestetyn kutsukilpailun. Toimisto on ehtinyt saada jo valmiista ja keskeneräisestä rakennuksesta paljon kiitoksia ja tunnustusta. Myös Neuköllnin asukkaat ja satunnaiset ohikulkijat noteeraavat hyväksyvin nyökkäyksin nuo molemmat nykyarkkitehtuuria edustavat rakennukset. Joku ehti toki käyttää niistä ohimennen ja tarkoitushakuisesti myös sanaa ”gentrifikaatio”. Se määritelmä menee kuitenkin siinä mielessä metsään, että talojen toiminnalla ja olemuksella ei ole mitään tekemistä Berliinissä joka puolella eteen tulevien uusien ja kalliiden asuintalojen sekä entisten hyvin tavallisten ja jopa työväenluokkaisten ihmisten kaupunginosien vähittäisen aivan liian kalliiksi muuttumisen kanssa.

Arkkitehtitoimistolle tilaaja on sikäli ollut unelma-asiakas ja toimeksiantaja, että säätiön tarkoitus ja toimintaperiaatteet ovat suorastaan kannustaneet hyvin kekseliäisiin ja ympäristön kannalta tavanomaista parempiin ratkaisuihin. Ajatuksena oli jopa sekin, että kalustustakaan ei hankittu vaikkapa Vitran tai vastaavien tyylisiltä saati halvempaa tavaraa myyviltä huonekaluyrityksiltä. Sen sijaan rakennukset päätettiin kalustaa sekä korkeatasoisin kiintein kalustein että valitsemalla jossain muualla aikaisemmin käytettyjä ja huolella kunnostetuilla tekstiilejä, mattoja ja huonekaluja. Niiden etsimisessä ja valikoimisessa mukana on ollut näistä asioista vastannut ammattilainen. Hän on hankkinut myös pari käytöstä poistettua suomalaisen muotoilija Eero Aarnion ”Pastilli” -tuolia. Lännen suuntaan avautuvan suuren ikkunan tuntumassa ja suoraan sisäänkäyntiä vastapäätä ne toimivat värikkäinä aulatiloja piristävinä katseenvangitsijoina.

Kun tulee sisälle katutason aulakerrokseen, on betoni vahvasti läsnä. Toinen merkittävä asia ovat näkymät sekä kadulle että puutarhan ja suuren hautausmaan suuntaan. Kalustus on ilmavaa ja miellyttävää ja aulan takaosassa sijaitseva kahvila on kookkaine hyvin hoidettuine viherkasveineen harvinaisen viehättävä. Sisääntulokerroksessa on myös pienempi suoraan kadulle avautuva näyttelygalleria sekä puutarhan ja hautausmaan puolella alaspäin portaittain laskeutuva auditorio kierrätettyine vanerisine kuppimaisine istuimineen –nekin kierrätystavaraa – ja kauniine terrazzo -lattioineen. Auditorio on erotettavissa aulatiloista metallisen taitteisen taustaseinän avulla.

Näyttelyjä ja näköalaikkunoita

Toisessa kerroksessa on myös suuri näyttelygalleria. Sillä on tietenkin laajoja yhtenäisiä seinäpintoja, mutta myös suuria sekä yllättäviä näkymiä ympäristöön avaavia ikkunoita: tiedämme koko ajan, missä olemme eli Berliinissä. Ylimmässä kerroksessa kadun puolella on upeata puusepäntyötä käsittävä korkealaatuisella tammella verhoiltu lämmintunnelmainen kirjasto sekä neuvottelutila sekä puiston suuntaan avautuva avara kokoontumistila, josta on pääsy kauniille kattoterassille. Sieltä johtaa suoraan puutarhan puolelle tiilisen muurin taakse kätketty ulkoporras. Rakennuksessa on myös taiteilijaresidenssiasuntoja ihmisille, jotka tekevät Sporen kanssa yhteityössä projekteja tai näyttelyitä.

Käsittelemätön betoni on sisätiloissa paljolti läsnä, seinissä, portaikoissa, kasetoidussa katossa, lattiassa jne. Siitä huolimatta rakennuksen kokonaistunnelma on kutsuva ja lämmin. Huolimatta siitä, että ulospäin rakennus saattaa kadun puolella antaa muurimaisen vaikutelman, on se – kiitos taitavan arkkitehtisuunnittelun – myös sisältä todella hienolla tavalla ympäristöön avautuva.

Varsinaisena erikoisuutena on aulatilan aitoa insinööriosaamista vaatinut ulokekatto, jonka lujuuslaskelmiin ja hahmottamiseen löytyi taitava konstruktööri Sveitsistä. Kunnianhimoiseen ratkaisuun päädyttiin, koska kadulle avautuvia lasipintoja ei haluttu rikkoa vertikaalisilla pilareilla tai muurirakenteilla.

Paikan olemusta ja betonia on sikälikin kunnioitettu, että historiastaan kuuluisan Tempelhofin lentokentän kiitorataa jatkavat betoniset valkoisiksi maalatut valopylväät on jätetty sijoillensa.

Yksi niistä onkin katutilan katseenvangitsija, jota rakennuksen sisäänvedetyt maksimaalisen läpinäkyvien seinäpintojen linjat sekä betoniset ja tiilipintaiset seinät ylempänä ympäröivät. Valopylväiden lentokentän suuntaan vähittäin madaltuva rivistö jatkuu tietenkin myös puutarhan ja hautausmaan puolella.

Erikoinen ulokekatto, hauskoja yksityiskohtia

Sisääntulokerroksen betonisen katon kasetointi on jännittävän ja eloisan muotoinen. Myös akustiikka toimii hyvin. Alakaton kasettikuvio ei ole tarkan säännöllinen. Se onkin tarkkaan mitoitettu myös sen ulokefunktiota ajatellen.