Helsingin Mannerheimintie 76 ja vihreä piha

Rakennus on entinen, vuonna 1979 valmistunut toimistotalo, johon on sijoitettu nykyaikaisia toimivia asuntoja. Lasitetut parvekkeet asuntojen välisine umpinaisine seinineen eivät täällä olisi ollutkaan se kaikkein paras tapa tehdä asunnoille ulkotiloja. Metallisella kaiteella varustettu avoin parveke on muutenkin ratkaisu, jonka kaltaisia vanhemmissa helsinkiläisissä kivitaloissa on runsaasti.

Suurin osa parvekkeista on noin neljän neliömetrin kokoisia. Kaiteet on keveyden vaikutelman lisäämiseksi maalattu valkoisiksi. Tunnelma on täysin erilainen kuin mitä se olisi, jos kaikilla olisi oma lasinen parvekeakvaarionsa. Nyt näkymä kertoo mahdollisesti sosiaalisuudesta ja vie ajatuksia myös meitä eteläisemmille leveysasteille.

Vieressä Mannerheimintien varren toimistotaloon on saman aikakauden betonielementtirakentamista edustava kerrostalo omine asuntojen levyisine parvekkeineen, joten aivan yhtä syviä parvekkeita ei heti naapuritalon tuntumaan ole yksityisyyden vuoksi voitu tehdä.

Toinen parvekkeella huomion kiinnittävä asia on ulkoseinien julkisivupinta. Se näyttää yllättäen aivan uudelta, ja valkoiset kivirouheet kimaltavat betonissa kauniisti. Todellisuudessa betonielementtiseinät on vain puhdistettu vuosikymmenien aikana kertyneistä ilman epäpuhtauksien jäljistä. Parveke on aivan uusi, mutta itse talolla ja julkisivulla on oikeasti ikää jo 45 vuotta.

Tavanomaisen ja oman aikansa toimistotyön tarpeisiin rakennetun talon omistukseensa hankkinut Newil & Bau on suunnittelijaa valitessaan päättänyt kääntyä jo Hanasaaren 1970-luvulta peräisin olevan betonisen kulttuurikeskuksen uudistamisessa mainiosti onnistuneen helsinkiläisen arkkitehtitoimiston puoleen. Arkkitehdit Kirsi Korhonen ja Mika Penttinen Oy on onnistunut melko vaativassa työssä muuttaa aikansa modulaarista elementtirakentamista edustavan, vilkasliikenteisen pääkadun varressa sijaitsevan rakennuksen tilat kokonaan nykyaikaisia vaatimuksia edustaviksi asunnoiksi. Suunnittelusta vastanneen Mika Penttisen ideat uusittavan rakennuksen kokonaiskonseptiksi olivat myös tilaajan mieleen.

Useita erilaisia asuntotyyppejä

Modulaarinen rakentamisen tapa ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan johtanut ratkaisuun, jossa olisi keskenään samanlaisia ja saman kokoisia asuntoja. Määräysten mukaan mm. Mannerheimintien puolella ei asuntojen avautuminen pääkadulle ole ollut mahdollista toisessa kerroksessa. Se on syy miksi tässä kerroksessa on oman käytävänsä varrella vain pihan suuntaan avautuvia pienempiä asuntoja. Muuten asuntojen tilajakauma on monipuolinen ja huoneistoratkaisutkin vaihtelevat.

Asemakaavassa määritellään seuraavaa: ”Asuin, liike- ja toimistorakennusten korttelialue, jossa saa olla liike- toimisto- ja niihin verrattavia huoneistoja Mannerheimintien varrella enintään 4400 m² kerrosalaa.” Itse rakennuksen kohdalla ei ollut suojelumerkintää, mutta se katsottiin kelvolliseksi uuteenkäyttöönsä. Muutostenkin jälkeen rakennuksessa toimii edelleenkin myös katutasossa sijaitseva elintarvikemyymälä.

Suunnittelua ja muutoksia pihan puolella on rajoittanut se, että Humalistonkadun kerrostalon asunnoilla on parvekkeet pihan suuntaan. Uusien asuntojen parvekkeiden syvyydelle kahden rakennuksen liitoskulmassa oli rajoituksia. Ne vaativat suunnittelijalta nokkeluutta, ja niinpä kulmaan sijoitetulle huoneistolle on siltä osin tehty parveke kadun puolelle. Näiden asuntojen olohuoneella onkin pihan suuntaan vain suuri ikkuna.

Asuntokäyttöön sopiva rungon mitoitus

Alkuperäinen rakennus on elementtirunkoinen pilari-palkkirakennus, jossa betonipalkeissa on systeemireiät. Ontelolaattojen paksuus on 265 mm. Ulkoseinät ovat sandwich-elementtejä, moduuli 7.2 metriä ja runkosyvyys 16 metriä. Asuinrakennukselle se olisi aikanaan ollut paljon.

Tässäkin tapauksessa on läpi talon ulottuviin sekä muihinkin asuntoihin jouduttu järjestämään mahdollisimman paljon valoa erityisesti pihan puolelta. Sen vuoksi on myös päädytty valittuun mahdollisimman ilmavaan parvekeratkaisuun ja parvekkeiden takana oleviin suuriin valoa sisälle tulviviin ikkunaoviin.

Asuntojen ratkaisuun on erityisesti vaikuttanut se, että alkuperäiset portaikot ja hissikuilut on säilytetty sijoillansa. Koska kysymyksessä on entinen toimistorakennus, ovat porrashuoneet sen kummassakin päädyssä, eivät asuintalojen tapaan keskemmällä. Tämä on edellyttänyt taidokkuutta ja ns. plaanijumppaa itse asuntojen ratkaisemiseksi. Aikaa vienyt työstäminen on kuitenkin tuottanut luontevan kokonaisratkaisun:

A-portaan hissitasanteelta on pääsy suoraan yhteen kaksioon, ja seuraavan oven takana on Mannerheimintien puoleinen valoisa sivukäytävä. Siinä näkyy kaksi lasitiilistä vyöhykettä, joiden takana on kaksioiden poikkeuksellisella tavalla ratkaistut, mutta erinomaisesti äänieristetyt makuuhuoneet. Pienen käytävän päässä on myös kolmas sisäänkäynti, joka vie avaraan neljän huoneen ja avoimen keittiön käsittävään sekä samalla kokonaan kahteen suuntaan avautuvaan asuntoon. Makuuhuoneet ovat Mannerheimintien puolella, silti ikkunoiden äänieristys on hyvä.

Toisen eli B-porrashuoneen tasanteelta ei mennä suoraan asuntoihin, vaan lasioven kautta sivukäytävään. Mannerheimintien ja Humalistonkadun kulmassa sijaitsee kussakin kerroksessa yhteiskäyttöhuone, joista kukin on eri kerroksissa omistettu erilaisia käyttötarkoituksia varten. Samanlaisia huoneita on myös rakennuksen toisessa, A-portaan puoleisessa päässä. Niissä voi kuntoilla, katsoa yhdessä elokuvia, askarrella ja työskennellä rauhassa. Idea on peräisin arkkitehtitoimistolta, ja huoneita voi kukin varata käyttöönsä itselleen sopiviksi ajoiksi.

Tästä sivukäytävästä on vuorostaan pääsy yhteen suurempaan, kahden talon yhtymäkohtaan sijoittuvaan asuntoon. Sillä on yksi lasitiiliseinäinen huone, avoin tyylikäs keittiö rungon keskivyöhykkeellä sekä olohuone pihan suuntaan. Muut huoneet ovat Humalistonkadun suuntaan, jonne avautuu niiden leveydeltä oma parveke. Käytävän varrella on kaksi tilavaa asuntoa, joista toisella on kaksi lasitiiliseinäistä huonetta. Toinen niistä voi palvella esimerkiksi kirjasto- tai televisiotilana.

Rungon näkyminen antaa tilallista ryhtiä

Rakennuksen runkoa on asunnoissa näkyvillä, mutta pilarit ja kannattava palkki on käsitetty rappauksin. Muuten materiaalit ovat kauniita ja luonnonmukaisia: parkettilattiat, ovet, selkeät avokeittiöiden kalusteet, yhtenäisten periaatteiden mukaiset ikkuna-aukot ja valoa antavat ovet parvekkeille. Makuuhuoneissa on lasitiiliseinän lisäksi ilmarako ja kokonaan uusi kirkas lasikerros – ääniä makuuhuoneisiin ei pieneltä käytävältä kuulu. Lattioita on aiemmista korotettu ja ratkaistu myös niin, ettei käytäviltä kuulu ääniä. Tekniikkaa varten tarvittavien LVI-asennusten ja kattojen alaslaskujen kohdalla huonekorkeus rungon keskellä on 2300 mm. Muuten huonekorkeus on 2600 mm.

Asunnoista pienimmät on sijoitettu toisessa kerroksessa oman käytävänsä varaan eli ne avautuvat vain pihan suuntaan. Niiden parvekkeet muodostavat vuorostaan yhtenäisen rivistön, koska pakotie on ratkaistu seinämiin avattavien aukkojen kautta.

Tyylikkäästi kätketty tekniikka

Asuntojen eleganssiin vaikuttaa niiden tyylikkäästi kätketty tekniikka. Viemäröinti ja lämmitys on sijoitettu lattian korotuksen kätköihin ja pohjakuvasta näkyy myös pystyhormeja ja asennusseiniä. IV-konehuone on katolla ja talossa on käytössä myös kaukokylmä.

Paikoitustiloja on toimistokäytön vuoksi jo vanhastaan, ja niihin on sijoitettu myös tiloja polkupyörille. Sauna- ja ”kylpylätila” ovat pihan tasolla tontilla entuudestaan sijaitsevassa rakennuksessa. Vehreä piha on myös uusitun talon asukkaiden käytössä. Toimistorakennuksella ei ollut kunnon pihaa, mutta nyt on.

Tyylikkyys yhdistettynä ekologiseen järkevyyteen

Uudistetun rakennuksen arkkitehtoninen kokonaisote on hallittu ja ratkaisut tuntuvat vaivattomilta. Erikoiset on entinen, vuonna 1979 valmistunut toimistotalo jännittävää ”flairia”, koska niihin kuuluvat myös valmiiksi kokonaisuuteen sopivat paksut ja huoneet kokonaan pimentävät verhot. Tunnelma on kuin laatuhotelleissa.

Kylpyhuoneet ovat tilallisesti anteliaita joka asunnossa. Suuremmissa huoneistoissa on myös tilavat vaatehuoneet – sellaiset, joista englanniksi käytetään ilmaisua walk-in-closet. Rakennuksen asuntojen laatua lisäävät mm. sivukäytäville suunnitellut yksityiskohdat, asuntojen numeroita ja muita tunnuksia sekä väritystä ja ritiläkattoja myöten. Varsinkin pihan suuntaan avautuva vanha porrashuone on kaunis, ja sen seinillä on sekä kuvia tyylikkäistä töölöläisrakennuksista että kopioita arkkitehtien alkuperäisluonnoksista. Kaidetta on täydennetty vastaamaan nykymääräyksiä ja siten, että myös alkuperäinen, arkkitehti Martti Hakalan toimiston suunnittelema vuodelta 1979, on sinänsä jäljellä.

Kaikki tämä ylellisyydeltä jopa tuntuva on aikaansaatu siten, että uusitulla rakennuksella on 60 % pienempi hiilijalanjälki kuin siinä tapauksessa, että paikalle olisi toteutettu kokonaan uusi rakennus. Purkujäte on kierrätetty 90-% ja työmaajätteen hyötykäyttöaste on ollut 98.5 %. Työn aikana löytyi useita yllätyksiä, joiden vuoksi tarvittiin kärsivällisyyttä, luovaa sekä käytännönläheistä ongelmanratkaisukykyä. Alkuperäisen betonin laatu ei monin paikoin vastannut asiakirjoja ja parvekekannatus tuli tehdä alhaalta tuettuna. Reikien tekeminen ontelolaattoihin oli myös rajattua.

Kohde kuuluu hinnoittelultaan helsinkiläisittäin ns. yläpäähän. Pihoineen kaikkineen sekä töölöläisnäkymineen M76 on onnistunut esimerkki 1970-luvun toimistorakennuksen soveltuvuudesta sinänsä melko tavanomaiseen asuntokäyttöön.