Vuoden 1970 betonirakenne: Tampereen Näsinneula

Yleisölle vasta 28.huhtikuuta 1971 avattu Näsinneula valittiin vuoden 1970 betonirakenteeksi yksimielisesti. Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestön hallitusvaliokunnan nimeämä tuomaristo, diplomi-insinöörit Lauri Jämsä, Eero Soini, ja Veikko Kauppila perustelivat valintaa näin: ”Näsinneulan rakentaminen on ollut betonitekniikan ja rakennustekniikan mittava suoritus. Lisäksi torni sopeutuu rakennuspaikan ympäristöön hyvin. Vuoden 1970 aikana toteutetussa betonirakentamisessa Näsin(n)eula on vertaansa vailla oleva saavutus.”

Tarvitaan uusi torni

Tampere on pitkään tunnettu ikonisista torneistaan. Pispalan teräsrakenteinen, 55 metriä korkea haulitorni on peräisin vuodelta 1908 ja Pyynikin 26 metrinen, punagraniittinen näkötorni vuodelta 1928.

Uudelle näkötornille alettiin etsiä paikkaa Kuopioon vuonna 1962 avatun Puijon tornin ja Seattlen maailmannäyttelyyn vuonna 1963 avatun Space Needlen innoittamana. Pyynikin näkötornin korottamista harkittiin, mutta lopulta päätettiin kuitenkin rakentaa kokonaan uusi näkötorni Särkänniemeen.

Vastaaviin näkötorneihin käytiin tutustumassa maailmalla ja tietenkin Kuopiossa. Näsinneulaankin haluttiin pyörivä näköalaravintoja, mutta ei samalla tavalla kuin Puijon tornissa. Siellä nimittäin saattoi kadottaa ikkunalaudalle laskemansa laukkunsa aterian kuluessa. Ikkuna lautoineen pysyi paikoillaan, mutta ruokailijat olivat pyörähtäneet matkoihinsa. Näsinneulassa ikkunat onneksi pyörivät ravintolan mukana.

Kertoman mukaan sopivaa korkeutta Näsinneulalle mallattiin helikopterista käsin. Kun helikopteri oli noussut 110 metriin, todettiin yhteen ääneen: ”se on siinä”. Tuohon korkeuteen yltää tornin ulkotasanne, näköalatasanne 120 metrin ja ravintola 124 metrin korkeudessa.

Näsinneulaan kehitettiin upouutta tekniikkaa. Vuonna 1970 hissin suurin sallittu nopeus oli Suomessa 1,5 metriä sekunnissa. Torniin haluttiin toki huomattavasti nopeampi hissi ja Näsinneula sai siihen erivapauden. Valmetilta tilatut, tuolloin Pohjoismaiden nopeimmat hissit kulkivat jopa kuusi metriä sekunnissa. Hissit nousivat 120 metrin korkeuteen 32 sekunnissa ja kuljettivat 800 henkilöä tunnissa. Nämä hissit eivät enää häkellytä vierailijoita, sillä ne on uusittu vieläkin hienommilla vuonna 2000.

Ylös johtaa yli 700 porrasta. Nopeimmin ne on kivuttu vuonna 1989 ajassa 3 minuuttia ja 4 sekuntia. Nykyisin portaisiin ei enää päästetä yleisöä ja ne toimivat vain hätäpoistumistienä.

Näköalatasanteella asiakkaita palvelee Neula Sky Cafe ja tasanteen yläkerrassa Ravintola Näsinneula. Ulkoilmatasanne on toistaiseksi poissa käytöstä.

Särkänniemestä suunniteltiin hieno kokonaisuus

Hienostuneesta betoniarkkitehtuuristaan tunnettu arkkitehti Pekka Ilveskoski suunnitteli Näsinneulan osaksi yhtenäistä Särkänniemen alueen rakennusten kokonaisuutta. Akvaario-planetaarion hän suunnitteli 1966, huvipuiston sekä Sara Hilden taidemuseon 1978 ja Delfinaarion 1984.

Pekka Ilveskosken poika, arkkitehti Olli Ilveskoski vetää nykyisin isänsä perustamaa toimistoa.

–Näsinneula ja muut Särkänniemen alueen kohteet olivat tärkeitä virstanpylväitä isälleni ja tietenkin meille muille arkkitehtitoimiston työntekijöille ja työn jatkajille, Olli Ilveskoski sanoo.

–Näsinneula valmistui lukioaikanani, joten seurasin hanketta perhepiirissä. Muistikuviini jäi mm. isäni esittelemässä Näsinneulan suunnitelmia silloisessa TES-TV:ssä sekä ennustaja Aino Kassisen ennustus, että Näsinneula tulee kaatumaan!

Näsinneula oli hieno referenssikohde ja toimisto osallistui mm. Dubain näkötornikilpailuun, Helsingin näkötornikilpailuun ja konsultoi Osloon suunnitteilla ollutta tornihanketta.

Olli Ilveskoski sanoo, etteivät Särkänniemen rakennukset aina ole saaneet arkkitehtuurin osalta ansaitsemaansa arvostusta. Hän harmittelee, että harkitsemattomat muutokset ja sirkusmainen ympäristö ovat pilanneet alkuperäistä ideaa laadukkaasta kulttuuri- ja vapaa-ajan kohteesta.

Haastava suunnitella ja rakentaa

Olli Ilveskoski muistaa, että pyörivä näköalatasanne tuotti suunnittelijoille päänvaivaa. Pekka Ilveskoski oli pyytänyt apua mm. Tampereen teknillisen yliopiston lujuustekniikan professori Hannu Outiselta. Tornin värähtelystä valmistuikin ennen rakentamista diplomityö.

Tornin rakennussuunnittelijana ja Särkänniemi Oy:n rakennuttajakonsulttina toimi Insinööritoimisto Ahonen–Ilveskoski Ky, A-Insinöörien edeltäjä. Näsinneulan rakennussuunnittelusta vastasi pääasiassa DI Esko Ahrio.

Kohteen suunnittelu kesti noin kolme vuotta ja rakennustyöt ajoittuivat pääosin vuoteen 1970. Pääurakoitsijaksi Särkänniemi Oy valitsi Asuntokeskuskunta Tampereen Hakan.

Suomessa ei aikaisemmin ollut toteutettu rakenteeltaan mitään Näsinneulan kaltaista. Ylöspäin kapenevan tornin seinämä ohenee vastaavasti. Maanpinnalla halkaisija on 12,5 m ja seinämäpaksuus 1,5 m. Sisähalkaisija pienenee 2 cm/m aina 70 metrin korkeuteen, josta ylöspäin paksuus pysyy vakiona 20 cm:nä.

Näsinneulan alaosa valmistettiin massiivista rakenteista. Tornin vahvuuden lisäämiseksi ja ominaisheilahdusajan pienentämiseksi betoni oli kaksi kertaa kovempaa kuin asuinrakennuksissa. Yläosa sen sijaan tehtiin mahdollisimman kevyeksi ja pieneksi sekä tuulipinnaltaan että tuulenvastuskertoimeltaan. Tornin suurin tuulensuuntainen taipuma on noin 15 cm perusasemasta.

Rakennusmateriaali ja rakentajat nostettiin työtasoille kahdella ALIMAK-hammastankohissillä, joka kuljetti tornin huipulle myös 15 tonnin painoisen nosturin. Rakennustyömaan torninosturia ei aikaisemmin ollutkaan Suomessa pystytetty yhtä korkealle.

Valujärjestelmään kuului eräänlainen kellokojeisto, jota voitiin säätää ilman lämmöntilavaihtelujen mukaan ja joka sitten huoleti sopivasta nousunopeudesta ja muotin tarvittavasta kapenemisesta. Voimanlähteenä käytettiin nestepumppuja.

Ruotsalais-unkarilainen yhtiö oli valmistanut lisenssillä Itävallassa kehitetyn ja patentoidun muottisysteemin, jossa nousunopeus ja sisä- ja ulkohalkaisijan muuttamista ohjattiin hydraulisesti, mutta seinäpaksuutta ohjattiin mekaanisesti. Rakennuttaja vuokrasi liukumuotin asentajineen Näsinneulan varren liukuvaluun Betoni Oy:n välityksellä.

Valu nousi suunnitelmien mukaisesti 33 vuorokaudessa n 130 metriä, joten nousunopeus oli 4 m/vrk. Liukuvaletun betonin määrä oli 900 m³ AK 400.

Liukuvalun päätyttyä valettiin varren katto, 50 cm paksu teräsbetonilaatta. Katon jälkeen oli vuorossa avoin näköalatasanne, kolme metriä leveä rengaslaatta, jonka paksuus on 10–27 cm.

Tornin kahvion ja ravintolan rakenteet tukeutuvat teräsbetoniseen kartiokuoreen, jonka halkaisija on 20,5 m ja paksuus 10–15 cm. Kartion ulkoreunassa on esijännitetty rengaspalkki. Ravintolan yläpohja muodostuu ylöspäin kapenevasta kartiokuoresta, jonka halkaisija on 25,3 m ja paksuus 6–10 cm. Tornin rakenteiden betonimenekki oli noin 2000 m³ ja teräsmenekki n. 2000 tonnia.

Tornin laajennusosan ulkoseinät ja pyörivä lattia ovat teräsrakenteisia. Ulkopintaverhouksena on mustaksi eloksoitu alumiinilevy ja ikkunat ovat kolminkertaisia Solarpanel-eristyslaseja.

Ennätysnopeasti hyvässä kesäsäässä sujuneiden valujen lisäksi muukin rakentaminen sujui mainiosti. Näsinneulan harjakaisia juhlittiin lokakuussa 1970 ja jo tammikuussa 1971 päästiin tekemään koepyörityksiä.

Erinomaisessa kunnossa

Ainakaan toistaiseksi Aino Kassisen ennustus ei ole toteutunut ja tamperelaisten silmäterän kunnosta pidetään hyvää huolta. Sen betonirakenteita on huollettu ja kunnostettu säännöllisesti vuosikymmenten aikana. Betoniosille on tehty teräskorroosiovaurioiden korjauksia, paikallisia vaurioita on laastipaikattu ja verhouselementtien saumauksia uusittu.

Suunnittelujohtajana A-insinööreillä työskentelevä RI Kari Lehtola kertoo, että Näsinneulan rakenteiden kuntoa havainnoidaan vuosittain sekä silmämääräisesti että dronea apuna käyttäen.

Noin kymmenen vuoden välein tehdään laajempi kuntotutkimus, jossa varsi ja muut betonirakenteet tutkitaan pintaa syvemmältä ottamalla betoninäytteitä.

Vastikään tehdyssä kuntotutkimuksessa tarkastettiin betonivarren kunto. Tutkimus tehtiin nostolava-autosta noin sadan metrin korkeuteen saakka. Varresta otetut betoninäytteet analysoitiin laboratoriossa. Näytteistä tutkittiin mm. betonin laatua, mahdollisia vaurioita sekä rapautumista. Samassa yhteydessä tutkittiin ja arvioitiin raudoitteiden korroosiota sekä havainnoitiin yleisesti betonirakenteiden kuntoa; halkeilua sekä muodonmuutoksia.

–Alustavien tutkimustulosten mukaan varsi on hyvässä kunnossa. Tutkimukset täydentyvät vielä keväällä, jolloin tutkitaan muut Näsinneulan betonirakenteet, Kari Lehtola kertoo.

Tulevien vuosien aikana Näsinneulaan tehdään normaaleja huolto- ja kunnossapitokorjauksia. Se tarkoittaa paikallisten vaurioiden korjaamista, elastisten saumauksien uusimista ja pinnoituskorjauksia.

–Näsinneulalla on ikää reilut 50 vuotta. Rakenteet ovat hyvässä kunnossa. Hyvällä ja suunnitelmallisella kunnossapidolla Näsinneula ilahduttaa Tampereen kaupunkikuvaa vielä monen vuosikymmenen ajan, Kari Lehtola vakuuttaa.

Tornin rakennussuunnittelusta vastanneet DI Esko Ahrion kommentti Aino Kassisen ennustukseen muuten oli aikanaan: ”Ei varmasti kaadu ”

Seuraavana sarjassa esitellään vuoden 1982 vuoden betonirakenne: Lahden kaupunginteatteri.