Betonin arvo säilyy kiertotaloudessa

Betoni on erinomainen ja jopa välttämätön materiaali monenlaiseen rakentamiseen. Suuren käyttömäärän takia myös sen ympäristövaikutukset ovat erityisen merkittäviä.

Kiertotalous ymmärretään edelleen usein vain jätteen kierrätyksenä, betonin tapauksessa useimmiten puretun betonin murskaamisena ja kierrätyksenä. Maapallollemme suotuisammat kiertotalousnäkökulmat liittyvät kuitenkin betonin käytön vähentämiseen, rakennusten ja rakennusosien uudelleenkäyttöön sekä viime kädessä kierrätysmateriaalien hyödyntämiseen ja tuottamiseen.

Esimerkkinä rakennuksen pitkäikäisyydestä voidaan nostaa esiin vuonna 1981 valmistunut Oulun keskustakirjasto. Oman aikansa arkkitehtonista kokonaisuutta voidaan pitää betonibrutalismin mestariteoksena. Rakennus on korkeatasoisesti suunniteltu ja huolellisesti toteutettu – betonityön laatu on ollut hyvää, rakennuksen ylläpito on ollut pitkäjänteistä ja peruskorjaus on tehty hiljattain, alkuperäistä henkeä kunnioittaen. Tällainen toiminta tukee myös kiertotalouden tavoitteita, vaikka tätä ei rakentamisen aikana vielä osattu ajatellakaan. Oulun keskustakirjasto on hyvä esimerkki betonirakentamisen pitkäikäisyydestä.

Betoni on liian hyvää tuhlattavaksi

Betonia käytetään sen hyvien teknisten ominaisuuksien (mm. lujuus, säilyvyys ja muotoiltavuus) ja raaka-aineiden saatavuuden sekä valmistuksen kustannustehokkuuden takia rakentamisessa hyvin paljon. Betoni onkin ylivoimaisesti käytetyin rakennusaine maapallolla. Betonia käytetään maailmanlaajuisesti noin 10 miljardia m3 vuodessa.

Suomessa valmistetaan vuosittain noin 5 miljoonaa-m³ betonia. Vaikka betonin valmistuksen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on tehty paljon, näin suuret materiaalivirrat tarkoittavat myös merkittävää luonnonvarojen käyttöä. Siksi betonin kiertotaloudessa on tärkeää tarkastella materiaalin koko elinkaarta.

Suomessa on tehty pitkään ansiokasta työtä betonin ympäristövaikutusten hallitsemiseksi, ja vähähiilisen betonin tiekartta on erinomainen polku betonin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Tiekartan ydinviesti on, että betonin päästöt voidaan vähentää erittäin alas, mutta se edellyttää samanaikaisia toimia sementin valmistuksessa, betonin valmistuksessa ja rakenteiden suunnittelussa. Merkittävin yksittäinen keino pitkällä aikavälillä on sementtitehtaiden hiilidioksidin talteenotto (CCU), kun taas lyhyellä aikavälillä tärkein keino on seossementtien käytön lisääminen. Tiekartta ei kuitenkaan kata esimerkiksi luonnonvarojen käyttöä tai biodiversiteettiä. Ympäristövaikutusten kokonaisuuteen kuuluvat myös neitseellisten kiviainesten käyttö, kuljetukset, maa-alueet, jätteet ja rakennuskannan ennenaikainen purkaminen.

Rakentamisen ympäristöhaaste liittyy erityisesti materiaalien ylikulutukseen. Jos rakennuksia puretaan ennenaikaisesti, käytetään betonia enemmän kuin yhteiskunnan todelliset tarpeet edellyttäisivät. Kiertotalouden tavoitteena on vähentää haitallisia vaikutuksia pitämällä materiaalit, tuotteet ja rakenteet mahdollisimman arvokkaina ja käytössä mahdollisimman pitkään. Kiertotalouden huomioimiseen on käytössä useita erilaisia malleja.

AFRYllä on Suomessa käytössä kolme keskeistä periaatetta, joilla erityisesti betonin kiertotaloutta voidaan ja kannattaa edistää. Nämä periaatteet täydentävät toisiaan ja vastaavat kysymykseen: miten saamme betonista mahdollisimman suuren hyödyn mahdollisimman pitkällä aikavälillä?

Periaate 1: Vähennä betonin käyttöä elinkaarella

Materiaalien ylikulutuksen minimointiin tähtäävistä periaatteista tärkeintä on jo aivan alkumetreillä pohtia, kuinka paljon betonia rakennus alun perin tarvitsee ja miten rakennus pysyy mahdollisimman pitkään käytössä: kuinka montaa käyttötarkoitusta sen on mahdollista elinkaarensa aikana palvella?

Keinoja rakentamisen betonimäärän vähentämiseen haetaan usein rakennesuunnittelusta. Esimerkiksi kuormitusten tarkastelu ja rakenneratkaisujen sekä materiaalimenekkien optimointi ovat selviä keinoja, joilla voidaan saavuttaa määrä- ja kustannussäästöjä.

Haastavaa on, jos suunnittelun vastuut ja palkkio eivät kannusta tai ohjaa säästämään materiaalia. Laadukas, muuntojoustavan rungon suunnittelu voi tosiaan lisätä investointikustannuksia ja myös betonin määrää rakentamisessa, mutta samalla näin voidaan pidentää rakennuksen käyttöikää ja vähentää betonin kokonaiskäyttöä rakennuksen elinkaarella.

Kiertotalouden toteuttaminen suunnittelupöydällä ei tarkoita pelkästään rakenteiden pidempiä suunnittelukäyttöikiä, vaikka tämä usein nähdäänkin tarpeelliseksi kiertotalouskeinoksi. Rakennuksen käyttöikä itse asiassa harvoin päättyy siihen, että rakenteet olisi jo käytetty teknisesti loppuun, vaan useimmiten purun syynä on se, ettei rakennus enää vastaa käyttäjien tarpeita.

Kiertotalouden kannalta olennaista on mahdollistaa rakennuksen muuntuminen sen elinkaaren aikana käyttäjien tarpeiden mukaan ilman runsaasti resursseja, kuten raaka-aineita, energiaa ja työvoimaa, edellyttäviä purku- ja rakennustoimenpiteitä. Betonirakennuksissa muuntojoustavuutta voidaan tukea esimerkiksi riittävillä kerroskorkeuksilla, kantavien rakenteiden tarkoituksenmukaisella sijoittelulla sekä talotekniikan muutoksia tukevilla ratkaisuilla.

Betonin käytön vähentäminen ei siis tarkoita rakenteiden alimitoittamista tai laadusta tinkimistä. Tavoitteena on käyttää betonia siellä, missä sen ominaisuuksista saadaan suurin hyöty, ja varmistaa, että nämä rakenteet palvelevat mahdollisimman pitkään. Kun rakennus kestää useita käyttötarkoituksia ja useita käyttäjäsukupolvia, myös betonin valmistuksen ympäristövaikutukset jakautuvat pidemmälle ajalle.

Rakennuksen säilyttäminen on usein ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin purkaminen ja uuden rakentaminen, vaikka uusi rakennus olisi energiatehokkaampi. Rakennuksen runkoon ja perustuksiin sitoutunut materiaali, energia ja työ säilyvät käytössä, eikä niitä tarvitse korvata uusilla luonnonvaroilla. Tästä syystä rakennuksen kunto, korjausmahdollisuudet ja mahdollisuus käyttötarkoituksen muuttamiseen tulisi aina arvioida huolellisesti ennen purkamispäätöstä. Tähän meillä on Suomessa hyviä ohjeita ja toimintamalleja.

Kun uutta rakennushanketta suunnitellaan, lukitaan rakennuksen tulevat mahdollisuudet varsin pitkälle. Rakentamislain 39§:n mukaiset rakennuksen elinkaariominaisuudet eli säilyvyys, joustavuus ja uudelleenkäytettävyys, ovatkin kiertotalouden ytimessä. Mitä pidempään rakennus tai sen osat säilyvät käytössä, sitä harvemmin tarvitaan uusia materiaaleja niiden korvaamiseksi. Elinkaariominaisuuksia voidaan parantaa esimerkiksi suunnittelemalla rakennukset muuntojoustaviksi, teknisesti kestäviksi ja helposti ylläpidettäviksi. EKAT-hankkeessa (Elinkaariominaisuuksien Arviointi ja Toteuttaminen talonrakennushankkeessa) elinkaariominaisuudet tunnistettiin keskeiseksi keinoksi pidentää rakennusten käyttöikää ja vähentää rakentamisen ympäristövaikutuksia.

Ideaalitilanteessa rakennuksen elinkaariominaisuuksia pohditaan suunnittelun edetessä laaja-alaisesti erilaisissa tulevaisuusskenaarioissa ja tämän perusteella valitaan, miten elinkaariominaisuuksia hankkeessa toteutetaan. Käytännössä rakentamislain 39§:ssä olennaisena teknisenä vaatimuksena esitetty rakennuksen elinkaariominaisuuksien huomiointi hankkeissa ei kuitenkaan ole vielä muodostunut selkeäksi toimintatavaksi rakennusalalla.

Tulevaisuudessa saataviin hyötyihin liittyy aina epävarmuuksia. Elinkaaritarkastelulla voidaan vertailla eri rakentamisvaihtoehtoja erilaisissa tulevaisuusskenaarioissa ja tämän pohjalta tehdä päätöksiä, miten varautua tulevaisuuteen nyt päätettävillä rakentamisratkaisuilla. Elinkaaritarkastelun menetelmiä rakennuksen elinkaariominaisuuksiin liittyvän päätöksenteon pohjana on käsitelty muun muassa ”Elinkaariominaisuuksien arviointi ja toteuttaminen talonrakennushankkeessa” -julkaisussa.

Periaate 2: Hyödynnä olevia betonielementtejä ja -rakenteita

Tehokkain tapa on säilyttää rakennus ja rakenteet käytössä pitkään. Tavoitteena on ylläpitää koko rakennus käytössä ja tarvittaessa sen käyttötarkoitusta voidaan muuttaa.

Aina tämä ei olemassa olevan rakennuksen kohdalla ole mahdollista, sillä rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen tekniset edellytykset on määritetty pitkälti jo useita vuosikymmeniä aikaisemmin rakennuksen suunnitteluvaiheessa. Myös rakennuksen ympäristön kehitys ja sen vaikutus rakennuksen käytön jatkamisen taloudelliseen kannattavuuteen voi vaikuttaa päätöksentekoon merkittävästi.

Rakentamislain 57§:n poikkeamisluvan perusteella kunta voi antaa luvan poiketa rakentamista koskevasta laista tai määräyksestä, jos rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen muuttamisella voidaan tukea rakennetun ympäristön kiertotaloutta ja vähähiilisyyttä. Olisi toivottavaa, että tätä poikkeamislupaa hyödynnettäisiin enemmän! Kaavoituksella ja viranomaistoiminnalla ylipäätään on merkittävä vaikutus rakennusten käyttötarkoituksen muutosten mahdollistamiseen ja kannattavuuteen.

Jos rakennusta ei voida säästää, seuraava vaihtoehto on rakennustuotteiden uudelleenkäyttö. Uudelleenkäytössä, eli irrotettaessa esimerkiksi betonielementti ehjänä ja käyttämällä se aiempaa käyttöä vastaavasti uuden rakennuksen rakentamiseen, rakennustuotteeseen sitoutunut arvo säilyy tehokkaasti. Uudelleenkäyttö tulkittiin vielä pari vuotta sitten viranomaisten puolesta kielletyksi, mutta nyt tutkimushankkeista ja piloteista ollaan siirtymässä vähitellen uudelleenkäytettävien rakennusosien käyttöön jo käynnissä olevissa tai alkavissa rakennushankkeissa. Toimintamuutos on rakennushankkeissa käynnistynyt. Yhteiset toimintamallit ovat tärkeitä ja muun muassa UURAKET- (uudelleenkäytettävien rakennusosien käytön edistäminen talonrakentamisessa) ja ReCreate (betonielementtien irrottaminen ja uudelleenkäyttö) -hankkeet sekä keväällä 2026 julkaistu RT 103995 -kortti ”Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö” ovat tuottaneet ja koonneet paljon tietoa alan käyttöön.

Kiertotalousratkaisujen merkityksen arviointia vaikeuttaa purkumääriä koskevan tilastotiedon puutteellisuus. Suuntaa-antavasti betonia valmistetaan noin 5 milj. m³ ja sitä puretaan noin 0,3–0,4 milj. m³ Suomessa vuosittain. Pitkällä aikavälillä tarkastellen valmistetusta betonista noin 2/3 on ollut valmisbetonia ja 1/3 elementtejä sekä muita betonituotteita. Vuosittain betonielementtejä puretaan noin 0,1 milj. m³, ja jos oletetaan että näistä puolet voitaisiin uudelleenkäyttää, uudelleenkäyttö vähentäisi uuden betonin tarvetta 0,05 milj. m³ eli yhden prosentin. Edellä esitetyt luvut ovat karkeita ja suuntaa antavia, mutta kuvaavat hyvin sitä, että rakenneosien uudelleenkäyttö ei yksinään ratkaise betonin tai muidenkaan rakennusmateriaalien ympäristöongelmia.

Periaate 3: Kierrätä materiaaleja betoniksi ja kiviainekseksi

Kierrätys on välttämätön osa betonin kiertotaloutta. Silti se on vasta kolmas askel. Ennen materiaalin murskaamista kannattaa aina pohtia, voidaanko rakenne säilyttää tai rakennusosa käyttää uudelleen.

Suomea pidetään usein kierrätyksen mallimaana, mutta tosiasiassa olemme Euroopan hännänhuippuja kierrättämisessä ja erityisesti rakennusjätteen kierrättämisessä. Rakennusjätteen kierrättämisen merkittävin toimenpide Suomessa on metallien kierrätyksen ohella purkubetonin murskaus ja murskeen hyödyntäminen maanrakentamisessa. Tällöin purkubetonimurske vähentää tarvetta neitseellisen kiviaineksen käytölle. Toisaalta kuljetusmatkat saattavat olla pitkähköjä heikentäen kokonaishyötyä. Maantäyttönä betonin erinomaiset ominaisuudet menevät osin myös hukkaan.

Suomessa purkubetonimurskeen käyttö uuden betonin raaka-aineena ei ole vielä edennyt. Muutamia tutkimushankkeita ja pilotteja on vasta käynnissä. Esimerkiksi Keski-Euroopassa, missä hyvää ja kohtuuhintaista neitseellistä kiviaineista ei ole riittävästi saatavilla, purkubetonin käyttö betonin raaka-aineena on jo varsin yleistä.

Meillä Suomessa on erinomaista uusioraaka-ainetta myös betoninvalmistukseen. Betoninormien ja muiden alan yhteisten toimintatapojen kautta tunnemme rakentamiseen käytetyn betonin ominaisuudet hyvin yli viideltä vuosikymmeneltä. Jos erilaatuiset purkubetonit lajitellaan erikseen ja erotellaan ne muusta jätteestä huolellisemmin, avautuu paljon mahdollisuuksia hyödyntää purkubetonia uuden betonin raaka-aineena tai muissa korkeamman jalostusarvon käyttökohteissa kuin maanrakentamisessa kiviaineksen korvaajana.

Tässä tarvitaan vahvoja suunnannäyttäjiä. Toki tämä koskee kaikkea muutakin rakennusjätteen syntypaikkalajittelua, minkä taso vaihtelee merkittävästi. EU:n ja Suomen kansallinen säädöskehitys tullee jatkossa myös kiristämään kierrätysvelvoitteita entisestään monin tavoin.

Kiertotalouden edistämiseksi tarvitaan sekä kannusteita ja ohjeita että velvoitteiden tehokasta noudattamista ja valvontaa. Huolellisesti lajitellut materiaalivirrat mahdollistavat tehokkaamman uudelleenkäytettävien materiaalien hyödyntämisen sekä uusien kaupallisten arvoketjujen ja liiketoiminnan syntymisen.