Portukseen rakennettiin vaativia ja vesitiiviitä rakenteita

Perustaminen paaluille

Merenpohjan maaperäominaisuudet osoittautuivat vaativammiksi kuin alustavien tutkimusten perusteella oli ollut odotettavissa. Liejuisen savikerroksen paksuus oli enimmillään 30 metriä, ja toisessa päässä tonttia vain muutamia metrejä. Kallionpinnan asema vaihteli näin olleen voimakkaasti.

Rakennus on perustettu kokonaisuudessaan paaluille pääasiassa teräsporapaaluja käyttäen, joiden dimensiot vaihtelevat D220– D600 välillä. Korroosiovaraksi on jätetty neljä millimetriä. Ulkoiset vaakavoimat, joihin kuuluvat tuuli ja jään laajenemisesta aiheutuvat voimat, on viety kallioon vinopaalutuksella. Vedetyt paalut on ankkuroitu kallioon korroosiosuojatuilla tanko- ja punosankkureilla. Vesialueen perustukset on mitoitettu jääkuormat huomioiden, ja rakenteet on lisäksi toteutettu vesitiiviinä tulvakorkeuteen. Meriveden pinnan odotettu nousu on huomioitu N2000-korkeusjärjestelmässä tasoon +2 850, aaltoiluvara 0,3 metriä mukaan lukien.

Kaksi ponttiseinää ja niiden välinen savitäyttö riittivät perustuskaivannon kuivana pitoon ilman, että ponttien liitoksia piti erikseen tiivistää.

Vaativa työ oli pisimmillään 30 metrin pituisten ponttien ankkurointi kallioon merenpohjan alapuolelle. Merirakenteista ja geoteknisestä suunnittelusta vastuullisen Sipti Oy:n Teemu Rahikaisen mukaan mietintää tuotti muun muassa se, miten saada tiheään asennetut ankkurit mahtumaan järeiden, halkaisijaltaan 600 millimetristen porapaalujen lomaan.

Moninkertainen varmistus vesitiiveydelle

Alapohjarakenteiden vesitiiveys on varmistettu moninkertaisella järjestelmällä seuraavasti:

1. Betonireseptien suunnittelulla on vältetty lämpötilan nopeat muutokset jäähtymisvaiheessa, koska lämpötilan pudotus ei saanut ylittää kolmen ensimmäisen vuorokauden aikana 15 °C-astetta.
2. Raudoitukset on suunniteltu siten, että voitiin välttää alkuvaiheen halkeamat.
3. Alapohjien vesitiiviys on varmistettu käyttämällä työsaumoissa bitumipintaisia tiivistysnauhoja ja bentoniittinauhoja.
4. Liikuntasumoissa on käytetty bitumin kestäviä PVC-nauhoja, jotka on liitetty toisiinsa hitsaamalla. Varmistuksena saumoissa on vielä injektointiputket.
5. Vesitiiviin pohjalaatan alle on asennettu bentoniittimatto, jonka tehtävänä on hidastaa veden tunkeutumista betoniin. Sen päälle on asennettu salaojitettu sorakerros, josta mahdolliset tihkuvedet ohjataan vesien poistojärjestelmään.

Kellarien seinien vesitiiviys on lisäksi varmistettu bitumieristein ja saumoissa on käytetty nauhoja, kuten alapohjissa. Rakennus on kokonaan teräsbetonirunkoinen ja pääosin elementtirakenteinen, mutta esimerkiksi korkeammissa massoissa on myös paikallavalettuja rakennusosia. Huoneistojen väliset seinät ovat pääasiassa teräsbetonia.

Myös kaikki vesitiiviyttä edellyttävät rakenteet on valettu paikalla, minkä lisäksi kahden portaikon välipohjat tehtiin paikallavaluna. Beonin seosaineina käytettiin masuunikuonaa ja silikaa. Masuunikuonan tehtävänä oli pienentää sitoutumisvaiheen lämmöntuottoa ja silikan parantaa betonin vedenpitävyyttä. Betonin lujuusluokka on vesitiiviissä rakenteissa C35/45 ja sementtinä on käytetty SR-sementtiä.

Betonirunkojen laskettu käyttöikä on 100 vuotta ja valkobetonisten julkisivujen 50 vuotta. Kohde kuuluu suunnittelun luokkiin vaativa ja poikkeuksellisen vaativa riippuen rakennuksen korkeudesta. Osa rakennuksesta kuuluu erityismenettelyn piiriin korkeutensa vuoksi.