Paaluinfo 1 2022: Betonipaalutus kehittyy yhteistyön voimalla

Betonipaalutus alkoi vähitellen yleistyä Suomessa toisen maailmansodan jälkeen, ja 1960-luvulla betonisista lyöntipaaluista tuli yleisin paalutusratkaisu kaikessa rakentamisessa. Tämä johti tarpeeseen yhdenmukaistaa suunnittelua ja työmenetelmiä, ja vuonna 1972 Suomen geoteknillisen yhdistyksen eli SGY:n paalutustoimikunta julkaisi ensimmäiset lyöntipaalutusohjeet. Tämä on varhainen esimerkki organisaatiorajat ylittävästä, koko alan etuja ajavasta yhteistyöstä, joka on saanut yhä uusia muotoja sen jälkeen, kun Betoniteollisuus ry perusti vuonna 1998 erityisen paaluvaliokunnan. Jo seuraavana
vuonna julkaistiin ensimmäinen lyöntipaalujen Tuotelehti. Mainitut julkaisut ovat edelleen aktiivisessa käytössä, sillä niitä on päivitetty ajan tasalle useita kertoja vuosien mittaan.

SGY:n paalutustoimikunnassa ovat tasapuolisesti edustettuina niin rakennuttajien ja suunnittelijoiden kuin myös alan teollisuuden edustajat. Betoniteollisuus ry:n paaluvaliokunta puolestaan koostuu teräsbetonipaaluvalmistajien ja paaluvarusteiden valmistajien edustajista.

”On koko alalle hyväksi, että olemme löytäneet yhteisiä tavoitteita ja toimineet niiden hyväksi. Toisaalta on ollut alusta lähtien tehdä selvä raja koko alaa hyödyttävien ja yrityskohtaisten tavoitteiden välille”, Reijo Mustonen HTM-Yhtiöt Oy:stä toteaa.

Suomen geoteknillisen yhdistyksen rooli kokoavana riippumattomana organisaationa on ollut olennainen alusta alkaen. Betoniteollisuus ry on tuonut oman tärkeän panoksensa alalle kehittämällä paalutuotteita. Se toimii aktiivisessa yhteistyössä SGY:n paalutustoimikunnan kanssa samalla, kun kyseinen SGY:n toimikunta on jatkanut myös itsenäisesti paalutusalaa koskevaa kehittämistyötään. Laatimansa ohjeistukset SGY julkaisee nykyisin Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry:n kautta.

”Viimeisin lyöntipaalutusohje ilmestyi vuonna 2016. Näkisin, että ohjeistus on tältä osin ajan tasalla”, arvioi Teemu Riihimäki, joka toimii tällä hetkellä SGY:n paalutustoimikunnan puheenjohtajana.

Turvallisuus keskeinen aihealue

Paalutustöiden turvallisuus on kohentunut huomattavasti, kuten työturvallisuus rakennusalalla muutoinkin. Tämä on paljolti rakennusalan urakoinnin kansainvälistymisen ansiota. Ruotsalaisomisteisten konsernien ja paalutustöissä erityisesti Skanska Infran panos on tässä asiassa merkittävä. Kansainvälisellä toiminnalla on se etu, että tieto kulkee organisaatioiden sisällä ja myös koko alalle.
Esimerkiksi paalutuskoneen kaatuminen Englannissa johti turman tarkkaan analysointiin, jonka sisältämät opit ovat auttaneet parantamaan turvallisuutta myös suomalaisilla paalutustyömailla.

Suomessa paalutustöiden turvallisuuden kehittämiseen on panostanut erityisesti Väylävirasto, joka on Infra ry:n ja SGY:n kanssa laatinut ohjeet turvallisen paalutustyön suorittamiseen. Väylävirasto on julkaissut myös oppaan ”Paalutusturvallisuuden huomioiminen suunnitteluvaiheessa”.

”Tekemistä turvallisuuden parantamiseksi riittää silti edelleen. Paalutustyön prosessissa on vielä ratkaisuaan odottavia ongelmia, jotka johtuvat siitä, ettei paalutustyötä aina suunnitella ja valvota riittävästi ja pätevästi. Esimerkiksi Ruotsissa paalutusprosessi vaiheistetaan huolellisemmin, eivätkä muut henkilöt, kuten esimerkiksi anturoiden raudoitusporukka, joudu yleensä työskentelemään paalutuskoneen välittömässä läheisyydessä”, Betoniteollisuus ry:n Ari Mantila pohtii.

Vireillä onkin paalutustyönjohtajien koulutuksen järjestäminen lähivuosina. Paalutuskoneenkuljettajien koulutusta on jo järjestetty, ja siinä yhteydessä turvallisuus on ollut keskeisenä aihealueena. Tämä on luonnollisesti edistysaskel, jonka tuloksena kuljettajat entistä paremmin tiedostavat esimerkiksi huonosti valmistellun paalutusalustan tuottaman vaaratekijän. Sen minimoimiseksi tarvitaan kuitenkin myös pääurakoitsijan ja suunnittelijan panosta.

”Tässä asiassa on paikallaan parantaa laadunvarmistusta. On tärkeää muodostaa alalla yhteinen kanta ja kehittää ohjeistusta”, Teemu Riihimäki toteaa.

Veli-Matti Uotinen Väylävirastosta puolestaan kertoo havainneensa, ettei paalutustöitä välttämättä ole aina otettu riittävällä tavalla huomioon työmaan kokonaisaikataulussa varsinkin, jos toimijoita työmaalla on paljon. Tämä johtaa herkästi siihen, että paalutustyön suunnittelukin jää vähälle huomiolle, mikä voi lisätä turvallisuusriskejä.

Päästövaatimukset ohjaavat kehitystä

Työturvallisuuskysymykset ja koulutus vastausten löytämiseksi ja iskostamiseksi ovat paalutuksen ammattilaisia yhdistävä aihealue, jolla SGY:n paalutustoimikunnalla, tilaajilla ja Betoniteollisuus ry:n paaluvaliokunnalla riittää jatkuvaa tekemistä vuosiksi eteenpäin. Viime vuosina yhtä tärkeäksi on noussut tarve vähentää oman toiminnan ympäristövaikutuksia. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen näkökulma tuo kokonaisuuteen entistä vaativampia piirteitä, sillä enää ei riitä energiankulutuksen ja materiaalihävikin minimointi työmailla, vaan on puututtava koko arvoketjun aiheuttamaan ilmastorasitukseen.

Betoniteollisuus ja erityisesti sementtiteollisuus on isojen haasteiden edessä, kun on tarvetta hillitä maapallon ilmaston lämpenemistä. Ala onkin tarttunut näihin haasteisiin varsin ripeästi. Sementtiteollisuus on kehittänyt uusia sementtilaatuja, ja ottanut entistä aktiivisemman otteen kiertotalouden edistämisessä. Jo aiemmin kehitetty masuunikuonasementti on ollut tärkeässä osassa kehitettäessä vihreää betonia. Paalujen valmistuksessa masuunikuonasementin hyödyntäminen on kuitenkin astetta vaikeampaa.

”Paaluja ei aina valmisteta hallien sisätiloissa, mikä johtaa siihen, että lujuudenkehitys tulee olla varsin nopeaa. Masuunikuonabetonissa lujuudenkehitys on normaalia hitaampaa, mikä ei tuotantotalouden kannalta ole myönteinen seikka”, Reijo Mustonen toteaa.

Hän pitää joka tapauksessa erittäin tärkeänä, että ilmastopäästöjä on kaikin mahdollisin keinoin vähennettävä myös paaluteollisuudessa. Nykytilanteessakin betonipaalun ilmastopäästöt sen ovat Mustosen mukaan oleellisesti pienemmät kuin vaikkapa teräspaalulla.

”Tämä ei kuitenkaan riitä. Kun uudet, paalujen valmistukseen soveltuvat seossementit otetaan kattavasti käyttöön, CO₂-päästöt paalun elinkaaren aikana pienenevät useita kymmeniä prosentteja”, hän arvioi.
Betoniteräkset ovat paaluissa erityistä laatua, jota ei ole saatavilla kuin muutamalta tehtaalta. Nykyisin johtava paalujen betoniteräksiä toimittava tehdas on Norjassa.

Yhteistyötä kansainvälisesti ja rakennusalan sisällä

SGY:n ja Betoniteollisuus ry:n tahoillaan ja yhdessä käynnistämä yhteistyö on arvokasta parannettaessa työmaiden turvallisuutta sekä töiden laatua ja ympäristökuormitusta. Yhteistyö on koko ajan ollut myös kansainvälistä, ja siinä on korostunut geologialtaan ja geotekniikaltaan läheisten maiden, kuten Ruotsin ja Norjan paalutusammattilaisten kanssa käytävä tiedonvaihto.

Suunnittelussa kansainvälinen yhteistyö, erityisesti standardointiyhteistyö EU-maiden kesken, on luontevaa sitä kautta, että mitoitus on samanlaista eri maissa. Kansalliset erityispiirteet liittyvät lähinnä maaperäolosuhteisiin. Ne selittävät esimerkiksi sen, että Suomessa lyöntipaalutus on aina ollut vahvoilla: kallionpinta ei ole yleensä syvällä, joten on mielekästä lyödä paalu kovaan pohjaan asti.

Yhteistyötä on tärkeää tehdä kotimaassa paitsi paalutusalan sisällä, myös rakennusalan sisällä laajemminkin.

”Vaatimukset talogeotekniikassa ja infrageotekniikassa ovat erilaiset. Infrakohteissa paalutusten osuus on suhteellisesti suuremmat, ja ne suunnitellaan siksi usein tarkemmin”, Teemu Riihimäki A-Insinöörit
Civil Oy:stä arvioi.

Eri osapuolten edustajat korostavatkin sen tärkeyttä, että paalutustöille saataisiin yhteiset ohjeet ja käytännöt riippumatta siitä, tehdäänkö paalutustöitä talo- vai infratyömaalla.