Pääkonttorista ainutlaatuiseksi asuintaloksi – Töölön Kesäkatu

Haastavat lähtökohdat ja tavoitteet

Kohde sijaitsee Helsingin Töölön kaupunginosassa Merikannontien ja Mechelininkadun välissä entisen Autopataljoonan pohjoispuolella. Autopataljoonan korttelin pohjoisosa lohkaistiin vuoden 1966 asemakaavassa yleisten rakennusten korttelialueeksi Yleisradion toimitiloja varten. Tontista on edelleen erotettu pohjoisosasta 1990-luvulla suurehko alue asuntorakentamiseen. Vuonna 2013 jäljelle jäänyt autopataljoonan alue kaavoitettiin ja kunnostettiin asuin- ja liiketilakäyttöön. Asemakaavan mukaisesti Autopataljoonan alueelle on rakenteilla vielä yksi uusi asuinrakennus kohteen naapuriin, arkkitehti Steven Hollin suunnittelema Meander, joka valmistunee loppuvuonna 2024.

Kohteena oleva rakennus kaavoitettiin vuonna 2017 asuinkäyttöön ja toteutunut suunnitelma on tämän asemakaavan mukainen. Kaavamuutoksen teetti muutoksen rakennuttanut Auratum Asunnot Helsinki Oy. Hankesuunnitelman kaavamuutosta varten laati arkkitehti Timo Vormala, ja tässä vaiheessa tehtiin tärkeimmät päätökset muutosten sisällöstä. Olemassa ollut toimistorakennus suojeltiin sr-2 -merkinnällä. Suojelumääräykset koskivat rakennuksen ulkohahmon lisäksi kolmea pääporrashuonetta sekä 1. kerroksen tärkeimpiä sisätiloja ja julkisivuja. Mechelininkadun päätyyn katutasoon sai kuitenkin avata uusia ikkunoita liiketiloja varten. Rakennuksen pitkille sivuille sai rakentaa ulokeparvekkeita, mikä oli rakennuksen ulkoasua eniten muuttanut toimenpide. Tämä oli kuitenkin rakennuttajan esittämä asuntojen houkuttelevuuden kannalta välttämätön muutos, jotta hankkeeseen ryhdyttäisiin. Entisen ullakon tilalle sai rakentaa massoittelultaan alkuperäisen kaltaisen, päämassasta sisään vedetyn asuinkerroksen. Sen sijaan ensimmäiseen kerrokseen ei saanut sijoittaa asuntoja. Rakennuksen vesikaton yläpuolelle ei saanut sijoittaa teknisiä laitteita tai laitetiloja.

Toimistorakennuksessa oli seitsemän kerrosta, sisään vedetty ullakkokerros, kellarikerros ja pihakannen alainen autohalli sekä koko kannen kattanut asfaltoitu pysäköintialue. Rakennuksen on alkujaan suunnitellut arkkitehti Kurt Simberg ja se valmistui vuonna 1968 Yleisradion toimitaloksi. Yleisradion muutettua Pasilaan rakennus toimi vielä Suomen Ympäristökeskuksen käytössä vuoteen 2018, jonka jälkeen aloitettiin kohteen muutos asuinrakennukseksi.

Auratumin esittämä tavoite oli tehdä rakennuksesta Suomen hienoin asuntokohde. Toimistotalon syvän rungon vuoksi tavoitteena eivät olleet tietyt huonemäärät pinta-alaa kohden. Pääasiana oli, että asunnoista saataisiin hyviä, asuttavia ja edustavia. Asuntojen pinta-alojen vaihtelu haluttiin melko suureksi.

Suunnittelusta toteutukseen

Kohteen muutostyön toiminnallinen rakenne lähti kolmesta suojellusta porrashuoneesta. Näiden mukaan rakennus jaettiin kolmeksi erilliseksi, suurehkoksi lamelliksi. Reunimmaiset portaat olivat toimistotalon osastoituja poistumistieportaita. Keskimmäinen, ikoninen kierreporras oli sen sijaan aulatilaan liittyvä avoporras, joka osastoitiin aulasta palolasiseinällä siten, että aulan alkuperäinen hahmo säilyi näkyvänä. Porrashuoneisiin liitettiin kerroksittain osastoidut käytävät, joiden avulla saatiin muodostettua halutun kokoisia asuntoja. Syvän rungon vuoksi suurin osa asunnoista avautuu vain yhteen suuntaan. Molemmin puolin rakennuksesta avautuvat avarat näkymät ympäröivään kortteliin ja sen puistomaisille pihoille. Itäpäädystä näkyvät Hesperian sairaalan puistoalue ja lännessä Seurasaarenselkä.

Katolla sijainnut puolilämmin ja osin kylmä ilmanvaihtokonehuone, tekniset tilat ja niiden jatkeena ollut sauna- ja kokoustila purettiin. Tilalle rakennettiin massoittelultaan samaan tapaan muusta rakennuksesta sisään vedetty uusi asuinkerros, johon tehtiin rakennuksen suurimmat kattoterassein varustetut asunnot. Säilytettävistä portaista C-porras jatkettiin 8. kerrokseen ja muidenkin portaiden yläosia korotettiin, jotta kattoterassiasunnot saatiin esteettömiksi.

Näyttävien portaiden paikalla valettuja mosaiikkibetonipintoja toteutettiin vanhojen portaiden mukaisesti. Mahonkiset kaiteiden yläpinnat ja käsijohteet kunnostettiin ja käsijohteiden alapintoihin piilotettiin uudet led-valonauhat. Porrasaukkojen kohdalla betonisiin umpikaiteisiin lisättiin messinkiset käsijohteet, jotta nykyiset turvamääräykset täyttyisivät.

Porrashuoneiden suojelun vuoksi porrashuoneiden korkeusasemat pysyivät ennallaan. Muilta osin kerrostasoilta purettiin 50 mm paksu pintalaatta ja tämän jälkeen lattiaa korotettiin 100 mm, jotta tarvittavat kylpyhuoneiden kaadot ja vesikiertoinen lattialämmitysjärjestelmä saatiin asennettua. Esteetön kulku asuntoihin hoidettiin siten, että osastoidusta porrashuoneesta porraskäytävään tehtiin 25 mm kynnys ja porraskäytävästä asuntoon toinen 25 mm kynnys.

Reunimmaisissa porrashuoneissa oli kummassakin kaksi hissiä, joista isompien tavarahissien paikalle rakennettiin tekniikkakuilut. Aulan neljästä hissistä yksi jätettiin keskimmäisen lamellin käyttöön ja kolmen tilat liitettiin asuntoihin.

Koska rakennus jaettiin erillisiksi lamelleiksi aiemmin yhtenäisten kahden poistumisportaan toimiston sijaan, jouduttiin rakennuksen pelastusjärjestelyt muuttamaan. Rakennuksen pitkille sivuille tarvittiin pelastustiet ja nostopaikat, joiden avulla asuntojen uusia parvekkeita voitiin käyttää varapoistumisteinä. Tämän vuoksi rakennuksen eteläpuolisen pysäköintihallin rakenteet jouduttiin uusimaan tontin rajalla sijainnutta autohallin tukimuuriseinää lukuun ottamatta, ja sitäkin vahvistettiin. Pelastustien ja nostopaikkojen vaatimaa järeämpää kansirakennetta voitiin samalla käyttää hyväksi kannen autopaikkojen tilalle tehtyjen istutusalueiden aiheuttaman lisäpainon kantamiseen. Autohallin lattian alle louhittiin tilaa hulevesien viivytysputkistolle ja muulle tekniikalle. Länsipäädyn alkuperäinen kansirakenne säilytettiin, koska sinne asti ei tarvittu nostopaikkoja. Merikannontien puoleisen autohallin julkisivun betonielementit uusittiin alkuperäisten elementtien huonon kunnon vuoksi.

Mittatarkkaa rakennesuunnittelua

Rakennusrungon kantavuus tarkasteltiin nykyisen rakennuksen rakennesuunnitelmien avulla, joten tämän vuoksi runkoa ei tarvinnut juurikaan vahvistaa. Alkuperäisiä rakennesuunnitelmia oli kattavasti saatavilla rakennusvalvonnan arkistosta. Suuren osan suunnitteluajasta rakennus oli toimistokäytössä, joten sitä ei päästy sisältä päin mittaamaan, mutta alkuperäiset suunnitelmat osoittautuivat hyvinkin tarkkaan toteutuksen mukaisiksi. Suurena apuna olivat myös alkuperäiset arkkitehtisuunnitelmat ja valokuvat vasta valmistuneesta rakennuksesta sekä huolella tehty rakennushistoriaselvitys (Mona Schalin ja Kati Salonen).

Uudet huoneistojen väliset seinät tehtiin lisäpainon minimoimiseksi kevytrakenteisina kipsilevyseininä, jolloin myös niiden sijainti oli vapaasti valittavissa. Välipohjien palonkesto- ja ääneneristysominaisuuksia parannettiin ylä- ja alapuolisin lisärakentein.

Ensimmäisen kerroksen yläpuolella olevat, ulkopuolelle lasiseinän läpi jatkuvat kaksoispalkistot ovat keskeinen osa talon rakennetta korostavaa ulkonäköä niin ulkopuolella kuin 1. kerroksen aula- ja muissa tiloissa. Ulkopuolella varsinaiset kantavat palkit oli eristetty 20 mm korkkilevyllä, jonka päällä oli 50 mm paksu betonikuori. Kuoria avatessa huomattiin, että palkin ja ulkokuoren väliin oli päässyt kosteutta ja palkin päiden raudat olivat pahasti ruostuneita. Palkkien päitä raudoitettiin uudelleen ja uudet ulkokuoret korvattiin rapatuilla levyillä, jolloin lämpöeristeitä saatiin kasvatettua. Palkkien yläpuoliset vesieristeet korjattiin ja päällystettiin alkuperäisten suunnitelmien mukaisilla messinkisillä vesipelleillä.

Nämä ulokepalkit kantavat julkisivua, joka koostuu julkisivussa näkyvistä, kantavista betonipilastereista ja niiden välisistä välipohjaa kantavista betonipalkeista sekä ikkunanauhoista.

Ulkoseinien paikalla valetut betonipilasterit ja palkit oli verhoiltu klinkkeripintaisilla betonisilla kuorielementeillä. Ulkoseinien kantaviin palkkeihin tehtävien uusien parvekeovien loveusten takia ulkoseinien palkkeja täytyi vahvistaa järeillä teräspalkeilla, jotka jäivät kantavan sisäkuoren ja uusien ulkokuorielementtien väliin piiloon. Rakennesuunnittelijan mukaan parvekkeen oviaukosta voitiin kuitenkin tehdä yhtä hyvin kaksi metriä leveät, jolloin syvään runkoon saatiin olennaisesti lisää valoa parvekkeen ja huoneiston välisen liukulasiseinän avulla. Parvekkeiden rakenteet tehtiin mahdollisimman kevyiksi, pääosin teräsrakenteisiksi riippurakenteiksi ja niiden koko rajoittui painovaatimusten mukaan, kuitenkin käytettävyyden kannalta mahdollisimman suuriksi. Parvekkeet toteutettiin asemakaavan vaatimusten mukaisesti mahdollisimman ilmavina ja läpinäkyvinä, lasiset parvekekaiteet ovat tolpattomia. Näin parvekkeiden läpi näkyy alkuperäisen julkisivun hahmo.

Ulkoseinien klinkkeriverhoukset olivat vaurioituneita, osa klinkkereistä oli pudonnut ja osa oli poistettu turvallisuussyistä, osa klinkkereistä oli halkeillut. Jäljelle jääneet klinkkeriosat oli suojattu teräsverkoin putoamisen varalta. Alkuperäiset klinkkerit oli tehty Helsingin Arabian tehtaalla, eikä samanlaisia enää ollut saatavilla. Klinkkereitä jäi kuitenkin rakennuksen sisätiloihin 1. kerroksen aulaan ja kahteen porrashuoneeseen.

Julkisivun laatoitetut kuorielementit uusittiin alkuperäisen profiloinnin mukaisilla kuitubetonielementeillä. Samalla julkisivun lämpöeristystä voitiin parantaa ohuemman kuorirakenteen ansiosta. Kuorielementtien muottien tekemiseen käytettiin alkuperäisiä klinkkereitä, jolloin erityinen, kaarevapintainen klinkkerien muoto säilyi. Elementeistä tehtiin useita värimalleja, joista valittiin rakennukseen sopiva yhdessä rakennusvalvonnan ja kaupunginmuseon edustajien kanssa. 2.–7. kerrosten ikkunat uusittiin vastaamaan nykyisiä lämmön- ja äänieristysmääräyksiä.

Ensimmäisen kerroksen länsipäässä purettiin alkuperäinen, puoli kerrosta aulatiloja ylempänä ollut välipohja, jonka alapuolella oli ollut Yleisradion studiotiloja ja yläpuolella hyvin matalassa kerroksessa huoltohenkilökunnan asuntoja. Nämä olivat myöhemmin muutettu Ympäristökeskuksen kirjastotiloiksi. Näin saatiin tehtyä esteettömästi aulaan liittyvä kylpyläosasto, jossa ovat uima-altaan ja saunojen lisäksi mm. kylmäallas ja höyrysauna. Samalla saatiin riittävä alatila uima-allasta varten. Allashuoneen päätyyn avattiin uusi ikkunaseinä ja uusi kulkuyhteys pihan oleskeluterassille ja näkymä merelle.