Kulma21 on hyvin pienipäästöinen – Moderni toimistorakennus toteutettiin vanhan rakennuksen runkoon

Uusi kerros

Asemakaavassa rakennuksen kerroslukuna oli kuusi kerrosta + ullakkokerros. Vuosien mittaan alkuperäinen seitsemäs ullakkokerros oli jo otettu käyttöön toimistotiloina. Nyt kattokerros käytännössä rakennettiin uudelleen, ja sinne sijoitettiin toimisto- ja työntekijöiden oleskelu- ja saunatiloja.

Seitsemännen kerroksen rakenteet tuli uusia lähes kauttaaltaan. Alun perin puurakenteinen kattokerros oli rakennettu kylmäksi ullakoksi, ja näitäkin rakenteita oli vuosien mittaan muutettu. Uusi seitsemäs kerros on kantavilta osiltaan teräsrakenteinen, sekundäärisiltä osiltaan puurakenteinen.

Pelkkä seitsemännen kerroksen rakenteiden uusiminen ei riittänyt, myös sen alla olevan kerroksen rakenteita tuli vahvistaa. Vahvistukset olivat onneksi yksittäisiä, eikä laajaa kauttaaltaan tehtävää rungon vahvistamista tarvittu.

Kohteen rakennesuunnittelun projektipäällikkönä työskennellyt Paulus Hedenstam kertoo, että ullakkokerroksen teräsrungon tukemiseksi betonipalkistoon jouduttiin käyttämään paikoin luovaa ajattelua. Teräsrunko jouduttiin tukemaan vahvistusten sekä kuormansiirtorakenteiden varaan, sillä palkkien kantokyky ei vanhan ullakkokerroksen lattiassa ollut riittävä.

Suunnittelussa piti huomioida myös lumikuormien nykyvaatimukset.

Julkisivun ulkohahmoon oli mahdollista tehdä vain hyvin pieniä muutoksia. Myös voimassa oleva kaava asetti vaatimuksia mm. räystäskorkoon. Ratkaisuksi keksittiin muuttaa katto alkuperäisistä suunnitelmista poiketen sisäpihan puolella mansardikatoksi, joka edellytti tavanomaista monimuotoisempia teräsrakenteita.

Mansardikatto näyttää ulospäin yhtenäiseltä kattopinnalta ja näin seinärakenteet ovat yhtenäisiä kattorakenteen kanssa. Vesikaton tuuletuksen toteutukseen jouduttiin kiinnittämään erityishuomioita, jotta vaikea kattomuoto lukuisine ikkunoineen saatiin rakennusfysikaalisesti toimivaksi, Hedenstam kertoo.

Vesikaton ja sen rungon toteutuksessa jouduttiin tekemään runsaasti yhteensovitusta arkkitehdin ja LVISA-suunnittelijoiden kanssa, jotta kerroksen rakenteista saatiin toimivia ja tekniikalle löydettiin tarvittava tila. Tarkan tietomallinnuksen avulla työmaalle toimitetut teräsosat istuivat hyvin niille suunnitelluille paikoille ja asennus kävi vaivattomasti.

Alkuperäinen ilme

Julkisivun peruskorjauksessa rakennus haluttiin tuoda mahdollisimman lähelle alkuperäistä ilmettä. Kadun puolella asuntojen ikkunoina palvelleet ikkunat uusittiin täyspuisina vanhaa mallia mukaillen.

Julkisivumateriaalit uusittiin vastaamaan paremmin alkuperäisiä 1940-luvun materiaaleja. Pilasterien pintoihin palautettiin vuolukivi, jonka mitoitus pääteltiin vanhojen valokuvien pohjalta. Julkisivun arvokas kupari oli aikaisemmin puuta. Rakennuksen ilmeen viimeistelee ylimmän kerroksen terassille avautuva lasiseinä. Uusi julkisivu saatiin suunnitella hieman vapaammin, koska se oli sisäänvedetty räystäslinjasta.

Rakennuksen arkkitehtuuri on alun perin kilpailuvoitto ja julkisivu on ollut tarkoitus toteuttaa isoilla julkisivulaatoilla. Julkisivu toteutettiin kuitenkin rapattuna. Materiaalimuutokseen on saattanut vaikuttaa sota-ajan raha- tai materiaalipula.

Koskela kertoo, että peruskorjauksen suunnitteluvaiheessa mietittiin myös mahdollisuutta toteuttaa julkisivu kivellä tai puristelaatalla, mutta viranomaiset halusivat kuitenkin toistaa alkuperäisen ratkaisun. Näin aiemmissa korjauksissa piiloon pellitetty rappaus purettiin ja uusittiin kolmikerrosrappauksena Fesconin tuotteilla.

Kadun puolella rappaukseen toteutettiin myös alkuperäisen KY-talon tapaan jakourat, jotka aikanaan tehtiin imitoimaan kivilaatoitusta.

Sisätiloissa rakennuksen alkuperäisestä tunnelmasta on säilytetty se, mitä siellä vielä oli jäljellä peruskorjausta aloitettaessa. Ne näkyy porrashuoneissa, ja avotoimistotilassa siitä muistuttavat julkisivua rytmittävät alkuperäiset ikkuna-aukot syvine ikkunapenkkeineen.

Tekniikan haasteet

Modernien toimistotilojen rakentaminen vanhaan runkoon osoittautui vähintään yhtä haastavaksi, kuin ennalta oli ajateltu. Uudet talotekniset ratkaisut ja ilmanvaihto oli pystyttävä toteuttamaan niin, että tiloista tulisi nykypäivän vaatimuksia vastaavat.

– Suunnittelu on uudiskohteeseen verrattuna huomattavasti vaikeampaa. Ratkaisut ovat uniikkeja ja vieläpä erilaisia eri puolella rakennusta, Laankoski huomauttaa.

– Alakattokorkeus oli käytävävyöhykkeillä 2200 mm ja vapaa holvikorkeus yleisesti 2700 mm, josta akustiikkarakenteet nappaavat jo 100 mm pois. Matalimmat yksittäiset holvikorkeudet olivat luokkaa 2300 mm, mutta näitä paikkoja ei onneksi kovin laajasti ollut. Noin mataliin tiloihin ei esimerkiksi voi sijoittaa ollenkaan neuvotteluhuoneita. Suunnittelun aluksi tehdä on tärkeää tehdä kerroksittain kaaviot, joissa määritetään mihin minkäkinlaisia tiloja voidaan sijoittaa, Laankoski jatkaa.

Nykytekniikan ja ilmanvaihdon vaatimusten sovittaminen olemassa olevaan kerroskorkeuteen edellytti tiivistä yhteistyötä hankeosapuolten kesken, rakenteiden tarkkaa mitoittamista ja niiden yhteensovittamista, tietomallinnuksen ja muiden digitaalisten ratkaisujen hyödyntämistä.

– Oli otettava huomioon sekä hyödynnettävä kaikki vanhan rungon ominaisuudet, kolot ja reitit. Erityisen kinkkistä se oli tilaa vievän ilmanvaihdon toteuttamisessa, Laankoski sanoo.

Kanaviston reititys palkkien väliin ja uusien kuilujen suunnittelu vaativat jatkuvaa dialogia kohteen talotekniikkasuunnittelijoiden kanssa, sillä ilmanvaihdon kanavakoko lähes kolminkertaistui alkuperäiseen tekniikkaan verrattuna. Alkuperäiset palkit pyrittiin säilyttämään mahdollisuuksien mukaan ja uusien palkkien valaminen minimoimaan, Hedenstam sanoo.

Uusilta palkeilta ja vahvistuksilta ei voitu kuitenkaan täysin välttyä, mutta niiden määrä saatiin pidettyä aisoissa.

Toimistotiloissa on keskitetty poistoilmanvaihto. – Toimistovyöhykkeelle tuodaan pelkkä tuloilma ja poistot on keskitetty matalammalle käytävävyöhykkeelle. Se mahdollisti riittävän vapaan korkeuden toimistotiloissa, Laankoski
kertoo.

Rakennuksen vanha IV-konehuone sijaitsi rakennuksen katolla, mutta peruskorjauksessa osa tekniikasta siirrettiin tilanpuutteen takia kellarikerrokseen. Lisäksi ylimmän kerroksen konehuoneen rakenteita muutettiin ja ahtaisiin väleihin tehtiin paikallavaluja.

Tietomalli ratkaisee

WSP Finlandissa rakennuksesta laadittiin kohteen alkuperäisten piirustusten avulla rungon tietomalli, jota täydennettiin ja korjattiin purun jälkeen tehdyn laserkeilatun pistepilven avulla. Tietomallin varassa vaativaa suunnittelua vietiin tehokkaasti eteenpäin. Myös yhteensovitettavat tekniikkaosat mallinnettiin. NCC yhdisti tietomallit ja pääsuunnittelija Koskela toimi tietomallikoordinaattorina – ensimmäisen kerran urallaan.

– Mallinnus helpotti suunnittelua todella paljon. Lisäsimme rakenteen mallista viitteen suoraan omaan suunnitteluohjelmaamme. Näin näimme suunnitellessa koko ajan, missä palkit ovat, joten teimme samaa taloa, Koskela sanoo.

Hedestamin mukaan tietomallintaminen alkaa olla korjausrakentamisessakin enemmän sääntö kuin poikkeus, kun vielä kymmenen vuotta sitten oli toisin päin. Parhaassa tapauksessa kohteesta on olemassa tarkat alkuperäiset piirustukset, joiden pohjalta lähtötilannemalli voidaan tuottaa. Silti mallia joudutaan purettaessa ja laserkeilauksen jälkeen korjaamaan, sillä vanhoista piirustuksista ei kaikkea detaljitietoa välttämättä nähdä, eikä niistä tietenkään ilmene myöhemmin ilman dokumentteja toteutetut remontit ja muutokset.

Jos piirustuksia ei ole, ennen purkua tehdään karkea, vain suuntaa antava inventointimalli, sillä alakattorakenteiden, verhojen ja kalusteiden läpi rakenteita on vaikea havaita.

Kulma21:n Tekla-mallinnusta tehtiin koronan takia ”hajautetusti”, eli suunnittelijat eivät olleet toimistolla vaan kotonaan ja käyttivät Tekla Model Sharingia.

Hyvin vähäpäästöinen

Hankkeelle asetettiin kunnianhimoiset tavoitteet alusta pitäen. Sille haluttiin BREEAM Excellent-tason ympäristösertifiointi ja sen se on myös saanut. Tai itse asiassa kaksi, sillä rakennuksen toimisto-osalla ja liiketiloilla on omansa.

Tietomallinnus mahdollisti elinkaariajattelun, ympäristötavoitteiden tarkastelun ja BREEAM-sertifiointiin pyrkimisen tavoitteiden toteutumisen seuraamisen haastavassa hankkeessa.

– Sertifiointi asettaa vaatimuksia mm. luonnonvalovyöhykkeiden määrälle, näkymille ja energiatehokkuudelle, joita vanhassa rungossa on haastavaa saavuttaa. Kun palettiin lisätään esimerkiksi käyttäjän ja kiinteistön omistajan tavoitteet, muuntojoustavuus ja yleinen ympäristönäkökulma, kaiken yhteensovittaminen on aikamoinen palapeli, Koskela myöntää. – Toisaalta se tekee tehtävästä mielenkiintoisen.

Hankkeessa pyrittiin ottamaan huomioon rakennuksen koko elinkaari ja saavuttamaan ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä rakennus. Materiaalivalinnoissa kiinnitettiin huomiota erityisesti hiilijalanjälkeen. Lisäksi panostettiin veden säästämiseen, jätehuoltoon ja kestävään energiaan muun muassa asentamalla aurinkopaneelit katolle.

Rakennukselle saatiin uusi elämä ilman turhaa purkamista. Olemassa olevan rungon säilyttäminen asetti sen päästöt lähes nollatasolle.

Hiilijalanjälkilaskennassa koko Kulma21:n korjauksen päästövaikutukset olivat 44 prosenttia pienemmät kuin uuden vastaavan rakentamisen.

Yhteen hitsattu

Haastavissa korjauskohteissa projektin noin kymmenen hengen ydinryhmä hitsautuu toimimaan yhdessä. Onkin tärkeää, että kemiat toimivat. – Tässä hankkeessa olimme todella onnekkaita, varsinkin kun ajattelee, miten monimutkaisesta talosta on kysymys, Laankoski kiittää.

Niin Laankoski, Hedenstam kuin Koskelakin kertovat nauttivansa erityisesti korjausrakentamiskohteiden eteen tuomista haasteista. Jokainen kohde kun on uniikki ja yllätyksiä piisaa.

Laankosken mukaan vanhan rakennuksen historiaan on mielenkiintoista tutustua mm. rakennushistoriaselvityksen muodossa. –Sitä kautta saa oivalluksia, miksi jokin asia toteutuneessa kohteessa on juuri niin, kuin se on. Itse sitä toimii samanlaisena palikkana rakennuksen elinkaaressa ja seuraavat korjaajapolvet varmaan miettivät ja kokevat samoja oivalluksia nyt tehdyn korjauksen ratkaisujen osalta.

Arkkitehdillekin korjauskohteet ovat palkitsevia, sillä niissä työmaalla tulee vierailtua usein ja monia ratkaisuja pohditaan yhdessä myös työn toteuttajien kanssa.

Lopputuloksesta hankeosapuolet ovat ylpeitä.