Kolumni | NRO 3/2021

Terveisiä betonihelvetistä

Auli Lastunen, Eurokoodiasiantuntija, Rakennustuoteteollisuus RTT

Terveisiä betonihelvetistä

On mahtavaa asua yhteiskunnassa, jossa kaikki toimii. Meillä on jätevedenpuhdistamoita, siltoja ja alikulkukäytäviä. Sähköä tuotetaan ydin-, vesi- ja tuulivoimalla. Töihin kuljemme autolla, junalla, bussilla tai raitiovaunulla niitä varten rakennettuja väyliä pitkin.

Osa meistä asuu betonielementeistä rakennetuissa taloissa. Monille meistä on paikka, kriisiajan varalle, betonista rakennetuissa väestönsuojissa. Lähes kaikki asumme taloissa, joiden perustukset ovat betonista. Jokaisen tuulivoimalan perustuksissa on satoja kuutioita betonia, vesivoimaloiden padoissa lienee tuhansia kuutioita, puhumattakaan ydinvoimaloista. Jokaisen sillan perustukset ovat betonia reunapalkeista puhumattakaan.

Onko se silloin betonihelvetti? Vai toimiva yhteiskunta?

Betonihelvetillä tarkoitetaan yleensä tylsää, monotonista, harmaata kaupunkikuvaa, jossa betonin harmaus on pääsyy sosiaalisiin ongelmiin. Betoni näkyy kaupungeissa niin paljon, että se yhdistetään kaupungeissa esiintyviin ongelmiin. En usko, että kaupunkien sosiaaliset ongelmat vähenevät puukerrostalojen tai paikallamuurattujen julkisivujen myötä.

Betonin käyttäminen kaupunkirakentamisessa on väistämätöntä. Yhteiskunnan rakentamisessa on lukematon määrä kohteita, joissa betonin käytölle ei ole realistista vaihtoehtoa.

Suomessa käytetään betonia vuositasolla vajaan kuution verran per asukas. Voitaisiinko tuo viitisen miljoonaa kuutioita betonia korvata puulla? Puuta tarvittaisiin merkittävästi enemmän jo heikompien lujuusominaisuuksien takia. Samalla rakenteiden käyttöikä lyhenisi heikomman pitkäaikaiskestävyyden takia. Lisäksi yhdestä kaadetusta puukuutiosta saadaan merkittävästi vähemmän rakennepuutavaraa. Suomessa hakataan tällä hetkellä n. 70 miljoonaa kuutiota metsää vuodessa. Betonin korvaaminen puulla kasvattaisi sitä useilla kymmenillä prosenteilla. Lisäksi olisi tärkeää kehittää purettaville puurakenteille sellaisia loppukäyttökohteita, ettei hiilipäästö tuprahda savuna ilmaan kuitenkin loppujen lopuksi.

Ihan konkreettisiakin ongelmia puunkäytöstä syntyy. Puun tiheys on parhaimmillaankin vain noin neljännes betonin tiheydestä ja siitä seuraa ongelmia rakennusten kokonaisjäykistyksen suhteen. Puurunko on vain yksinkertaisesti liian kevyt verrattuna betoniin kun kerroksia alkaa olla paljon. Nimittäin tuulikuorman suuruus ja sijainti on kutakuinkin sama, on rakennus sitten puusta tai betonista.

Toinen ongelma on säilyvyys. Mitä tiukemmaksi kemikaalilainsäädäntö muuttuu, sitä hankalammaksi puun suojaus sää- ja kloridirasitukselle alttiina muuttuu.

Betonirakentamisen hiilineutraaliutta voidaan edistää monin keinoin. Sementin määrän vähentäminen betonissa ja taloudellisemmin suunnitellut rakenteet tulevat mieleen ensimmäisenä. Laskentatarkkuuttakin voidaan parantaa: Suomessa tuotettu sementti tuprauttaa merkittävästi vähemmän hiilidioksidia ilmakehään kuin kiinalainen vastaava.

Tulevaisuudessa kalsinoitumisreaktiossa muodostunut hiilidioksidi saadaan talteen ja voidaan käyttää nestemäisen polttoaineen valmistukseen. Silloin betoni alkaa olla jälleen ihan lyömätön materiaali muotoiltavuutensa, kestävyytensä ja hiilidioksidin sitomiskykynsä takia!