Rakennusalan tiekartta näyttää suuntaa luontokadon vähentämiseen

– Jos emme puutu luonnon köyhtymiseen, olemme tulevina vuosina suurissa ongelmissa, johtaja Juha Laurila painottaa. Laurila koordinoi syksyllä 2023 valmistunutta Rakennusteollisuus RT:n biodiversiteettitiekarttatyötä. Lokakuussa julkaistu tiekartta näyttää suuntaa rakennusalan luontopositiiviselle siirtymälle.

Tiekarttojen tavoitteena on selvittää keinot luontovaikutusten vähentämiseen rakennetussa ympäristössä. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena on luontopositiivisuus, joka tarkoittaa paitsi haittojen välttämistä, myös luonnon tukemista ja elvyttämistä.

Esimerkkinä luontokadon ajureista voidaan tarkastella kasvihuonekaasupäästöjä. Rakennetun ympäristön osuus koko Suomen päästöistä on noin kolmannes. Jotta Suomen hiilineutraalisuustavoitteet voitaisiin saavuttaa vuonna 2035 – ja hiilinegatiivisuus pian sen jälkeen – rakennusalalla on pantava töpinäksi.

Tiekartta on valmisteltu toimialakohtaisesti, yhdessä, jotta alan yritykset kokevat ne omikseen ja voivat niihin aidosti sitoutua. Valmistelu lisäsi samalla tietoisuutta luontovaikutuksista ja mahdollisuuksista.

Rakennusalan tiekartan valmistelutyö toi esiin tarpeen alan systeemiselle muutokselle.

Alueidenkäyttö syyniin

Rakennettu ympäristö aiheuttaa osaltaan luontokatoa. Rakentamisen osalta korostuvat rakentamisen käyttöön otettu maa, luonnonvarat ja rakentamisesta aiheutuvat päästöt.

Tuntuvista luontovaikutuksista huolimatta rakennusalan yrityksillä yksinään on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, missä ja miten Suomessa rakennetaan. Alueiden käyttöä koskevista päätöksistä vastaavat valtio, maakunnat ja kunnat.

Tulisi löytää keinoja ohjata rakentamista siten, että luontokatoa aiheutuisi vähemmän ja ohjata maankäyttöä oikeille alueille. Tällaiset keinot voivat Laurilan mukaan liittyä kaavoitukseen tai olla esimerkiksi hinnoitteluun perustuvia taloudellisia ohjauskeinoja.

Rakennetussakin ympäristössä voidaan lisätä luonnon monimuotoisuutta. – Rakennetun ympäristön sisällä olevat viheralueet ovat luonnon näkökulmasta todella suurella alikäytöllä, Laurila huomauttaa.

Piha-alueet ja puistot on perinteisesti katettu nurmella ja tuontikasveilla, mutta ne voitaisiin toteuttaa lähiluontoa tukien. Näin lähiluonto voisi laajentua myös kaupunkien sisällä.

Materiaalitehokkuus kunniaan

Rakentamisessa tulee hyödyntää paremmin olemassa olevia resursseja ja käyttää luonnonvaroja vähemmän. Laurila peräänkuuluttaa materiaalitehokkuuden parantamista kaikilla mahdollisilla tavoilla. Jos rakennusta ei voida muuntaa uuteen käyttöön, sen rakenteet tulisi kierrättää ja jos sekään ei ole mahdollista, hyödyntää ne korvaamaan neitseellistä kivimateriaalia.

– Kivirakenteiden pitkä elinkaari on suuri etu, joka meidän on opittava hyödyntämään vieläkin paremmin. Rakennusten ja rakenteiden käyttötavan muutokset, vanhojen rakenteiden ja rakennusosien hyödyntäminen uusissa hankkeissa ovat ehdottomasti yksi kivirakentamisen vahvuus, Laurila painottaa.

Päästöt kuriin

Kivirakentamisen tuotteiden valmistamisesta syntyvien päästöjen vähentämisessä on päästy hyvään vauhtiin, mutta työtä on toki edessä. Sementti- ja betoniteollisuuden aiheuttamiin CO₂-päästöihin on jo voimakkaasti tartuttu ja hiilijalanjälkeä voimakkaasti leikattu. Markkinoille tulee yhä uusia vähähiilisiä tuotteita.

Tuotteet on kuitenkin saatava myös kohteisiin. Laurila sanoo, että nyt tarvitaan rohkeita suunnannäyttäjiä, merkittäviä tilaajia, kuten vaikkapa infrarakentamisen puolella Väylävirasto. Sellaiset voisivat lähteä rohkeasti miettimään omia hankintojaan ja vähentämään luontokuormitusta.

–Kun merkittävät tilaajat lähtevät liikkeelle, teollisuus pystyy kyllä vastaamaan huutoon ja syntyy positiivinen kierre ja kysyntä lisääntyy.

Myös valtionhallinnolla on hänen mukaansa paljon mahdollisuuksia vaikuttaa. Muutokselle voidaan luoda kannusteita tai kehittää jäteverotusta siihen suuntaan, että yhä suurempi osa purkujätteistä päätyisi kiertoon, minne se kuuluu.

Laurila uskoo, että näemme muutoksen piankin. –Tuoteteollisuudesta se ei ole ainakaan kiinni. Meillä on muutamia alan edelläkävijäyrityksiä. Luontotyötä on kiviaineteollisuudessa tehty jo pitkään. Elinkeinoelämässä ja yrityskentässä on tapahtunut merkittävää heräämistä ja aktivoitumista. Nyt on vain ryhdyttävä aktiivisesti toimimaan ja konkreettisesti tekemään työtä sen eteen, suunnannäyttäjät etunenässä.

– Toimintamalleja uudistamaan tarvitaankin kaikki sidosryhmät: kaavoittajat, rahoittajat, tilaajat ja käyttäjät.

Lue lisää RT:n tiekartasta:
www.rt.fi/2023/10/tiekartta-rohkaisee-kohti-rakennusalan-luontopositiivista-siirtymaa/

Suomiehen luontopolku sijaitsee Hyvinkäällä, Ruduksen entisellä soranottoalueella. Soranotto alkoi jo ennen 1960-lukua, ja päättyi vuonna 2014. Nyt alue kuuluu Ruduksen LUMO-ohjelmaan, jossa tehdään ennallistamistoimia luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Suomiehen vanhan soramontun luonnon monimuotoisuutta on kohennettu paikallisesti kehittämällä kasvien ja eläinten elinympäristöjä muotoilemalla paahderinteitä ja sommittelemalla rinteisiin lahopuuta. Rinteille sommitellut lahopuut ja hyönteishotellit tarjoavat hyönteisille pesintä- ja talvehtimispaikkoja. Kuva: Rudus Oy

Luontokato aiheena Betonipäivien paneelikeskustelussa

Luontokatoa käsiteltiin myös Betonipäivillä ”Carbon-free Concrete in new future” -seminaarissa 25. tammikuussa 2024 Dipolissa järjestetyssä paneelikeskustelussa.

Ruduksen vastuullisuusjohtaja Terhi Rauhamäki, ympäristöministeriön ympäristöneuvos Tuomo Kalliokoski, Luonnonsuojeluyhdistys Villi vyöhyke ry:n puheenjohtaja Jere Nieminen ja kansanedustaja (vihr) Jenni Pitkonen pohtivat, miten rakennamme niin, ettei luonto katoa.

Rakentamisen ja luontokadon yhteydestä puhuttaessa on tärkeä tarkastella koko rakentamisen ketjua ja ymmärtää eri tekijöiden vaikutus kokonaisuudessa. Ylivoimaisesti tärkein asia, johon rakennustuoteteollisuus voi vaikuttaa, on ilmastonmuutoksen torjunta. Tässä on viime vuosina tapahtunut huomattavaa edistystä yritysten kehittäessä tuotteitaan ja prosessejaan vähäpäästöisemmiksi. Merkittävässä roolissa ovat myös raaka-aineiden uusiokäyttö sekä se, että kiviaineenottopaikat palautetaan ottovaiheen jälkeen parempaan kuntoon ja lajikirjoon kuin missä ne lähtötilanteessa olivat.

Terhi Rauhamäki sanoi, että luontokatoa voidaan vähentää binääristä luonnonvarojen käyttöönottoa vähentämällä ja kiertotaloutta edistämällä. – Joskus vain tuntuu, että siitä on tehty turhalla säätelyllä kovin vaikeaa. Yritykset ovat hyvinkin valmiita edistämään kiertotaloutta nopeamminkin, mutta yhteiskunnan tukea tarvitaan enemmän. Erityisesti lupien saamisessa on edelleen ongelmia.

Tuomo Kalliokoski myönsi, ettei valtionhallinto ole kaikkein ketterin organisaatio, mutta kiertotalousajattelu on tulossa. – Kiertotalouden helpottaminen ei kuitenkaan vielä ratkaise primääriongelmaa, käytettävän materiaalin määrä on niin suuri, hän huomautti. – On hyvä, että betonirakentamisessa keskustellaan vakavasti ja asiat etenevät, hän kiitti.

Jenni Pitko nosti esiin betonin hyvät puolet kestävänä, pitkäikäisenä ja kierrätettävänä rakennusmateriaalina. –Ne jäävät kuitenkin jalkoihin, jos rakennukset puretaan aivan liian nuorina. Rakennusmateriaalivirtaa saataisiin paljon vähennettyä, jos rakennusten elinkaari olisi pidempi.

Uusia alueita joudutaan ottamaan käyttöön rakentamiselle tulevaisuudessa paitsi kaupungistumisen myös vihreän siirtymän vuoksi. Tuulivoima, aurinkopaneelit ja uudenlainen teollisuus aiheuttavat valitettavasti metsäkatoa.

– Rakennettuun ympäristöönkin voidaan kuitenkin tuoda luontoa ja siten jopa lisätä luonnon monimuotoisuutta. Kansirakenteista voidaan tehdä vihreitä ja samalla edistetään hulevesien hallintaa. Voidaan toteuttaa kattopaahdealueita, suojella olemassa olevia kaupunkimetsiä ja yhdistää luontoa suuremmiksi kokonaisuuksiksi tonteilla, Terhi Rauhamäki korosti.

Pienilläkin teoilla voi olla luonnon monimuotoisuutta lisäävää vaikutusta. – Luontoa voi auttaa jättämällä ja tuomalla lahopuuta ja lisäämällä niittyjä ympäristöön, mahdollisuuksia on paljon, Jere Nieminen lisäsi. Suomessa osataan kehittää luonnonmukaisempia rakennusratkaisuja.