Rakennukset | NRO 3/2024
Helsingin Mannerheimintie 76 ja vihreä piha
Kun seisoo Helsingin Mannerheimintie 76:n vehreän pihan suuntaan avautuvalla…
Maailmalta, Rakennukset | NRO 2/2024
Tarja Nurmi, arkkitehti SAFA
Yhteisötilana ja kulttuurikeskuksena toimiva monitoimirakennus avautuu näyttävästi ympäristöönsä. Spore-rakennuksen katutason julkisivut ovat lasia ja muurattu kierrätystiilistä sekä punertavasta puhtaaksi valetusta betonista.
Berliinin Neuköllnin kaupunginosaa halkoo pohjois-eteläsuunnassa yksi merkittävä pääkatu Hermannstrasse. Sen mukaan nimetyn paikallisjunan ja metron eli S- ja U-Bahnien yhdistetyn aseman pohjoispuolella on suuria vanhoja hautausmaita.
Pyhän Tuomaan hautausmaa II:n kyljestä kadun viereltä on luterilainen seurakunta myynyt tontin vauraalle filantroopille nimeltään Hans Schöpflin sekä tämän nimeä kantavalle säätiölle. Paikalle on säätiön toimesta rakennettu arkkitehtuurinsa ansiosta paljon kiitosta saaneet kaksi rakennusta.
Toisessa niistä toimii Spore Initiative -niminen organisaatio ja toinen rakennus on viimeistelyvaiheessa. Yhdessä ne muodostavat arkkitehtonisen kokonaisuuden, jossa on jopa viitteitä Alvar Aallon toimiston arkkitehtuuriin. Sen havaitsee parhaiten lännen puolella sijaitsevalta puistomaiselta hautausmaalta käsin.
Spore-talon taustalla oleva säätiö omistautuu taiteelle ja ihmisten kasvattamiselle ja kouluttamiselle ymmärtämään nykyistä paremmin sitä, miten elää luonnon kanssa paremmassa tasapainossa ja kuinka oppia erityisesti alkuperäiskansoilta. Kokonaisuuden etelänpuoleinen rakennus tulee omistautumaan uhanalaiseksi koetulle riippumattomalle journalismille ja sananvapaudelle. Niiden väliin tullaan sijoittamaan ja toteuttamaan entinen hautausmaan porttirakennelma.
Kadun puolella rakennukset erottuvat muusta ympäristöstä ja rakennuskannasta sekä olemuksensa että julkisivujensa puolesta. Spore-rakennuksen katutason julkisivut ovat lasia sekä punertavaa puhtaaksi valettua betonia. Ylempänä seinämuurin julkisivun pinta on kierrätettyä tiiltä. Tiilet ovat peräisin mm. paikalta puretusta hautausmaan muuriaidasta.
Rakennukset on suunnitellut sekä Saksassa että Sveitsissä toimiva arkkitehtitoimisto AFF Architekten, joka voitti niistä vuonna 2018 järjestetyn kutsukilpailun. Toimisto on ehtinyt saada jo valmiista ja keskeneräisestä rakennuksesta paljon kiitoksia ja tunnustusta. Myös Neuköllnin asukkaat ja satunnaiset ohikulkijat noteeraavat hyväksyvin nyökkäyksin nuo molemmat nykyarkkitehtuuria edustavat rakennukset. Joku ehti toki käyttää niistä ohimennen ja tarkoitushakuisesti myös sanaa ”gentrifikaatio”. Se määritelmä menee kuitenkin siinä mielessä metsään, että talojen toiminnalla ja olemuksella ei ole mitään tekemistä Berliinissä joka puolella eteen tulevien uusien ja kalliiden asuintalojen sekä entisten hyvin tavallisten ja jopa työväenluokkaisten ihmisten kaupunginosien vähittäisen aivan liian kalliiksi muuttumisen kanssa.
Arkkitehtitoimistolle tilaaja on sikäli ollut unelma-asiakas ja toimeksiantaja, että säätiön tarkoitus ja toimintaperiaatteet ovat suorastaan kannustaneet hyvin kekseliäisiin ja ympäristön kannalta tavanomaista parempiin ratkaisuihin. Ajatuksena oli jopa sekin, että kalustustakaan ei hankittu vaikkapa Vitran tai vastaavien tyylisiltä saati halvempaa tavaraa myyviltä huonekaluyrityksiltä. Sen sijaan rakennukset päätettiin kalustaa sekä korkeatasoisin kiintein kalustein että valitsemalla jossain muualla aikaisemmin käytettyjä ja huolella kunnostetuilla tekstiilejä, mattoja ja huonekaluja. Niiden etsimisessä ja valikoimisessa mukana on ollut näistä asioista vastannut ammattilainen. Hän on hankkinut myös pari käytöstä poistettua suomalaisen muotoilija Eero Aarnion ”Pastilli” -tuolia. Lännen suuntaan avautuvan suuren ikkunan tuntumassa ja suoraan sisäänkäyntiä vastapäätä ne toimivat värikkäinä aulatiloja piristävinä katseenvangitsijoina.
Kun tulee sisälle katutason aulakerrokseen, on betoni vahvasti läsnä. Toinen merkittävä asia ovat näkymät sekä kadulle että puutarhan ja suuren hautausmaan suuntaan. Kalustus on ilmavaa ja miellyttävää ja aulan takaosassa sijaitseva kahvila on kookkaine hyvin hoidettuine viherkasveineen harvinaisen viehättävä. Sisääntulokerroksessa on myös pienempi suoraan kadulle avautuva näyttelygalleria sekä puutarhan ja hautausmaan puolella alaspäin portaittain laskeutuva auditorio kierrätettyine vanerisine kuppimaisine istuimineen –nekin kierrätystavaraa – ja kauniine terrazzo -lattioineen. Auditorio on erotettavissa aulatiloista metallisen taitteisen taustaseinän avulla.
Toisessa kerroksessa on myös suuri näyttelygalleria. Sillä on tietenkin laajoja yhtenäisiä seinäpintoja, mutta myös suuria sekä yllättäviä näkymiä ympäristöön avaavia ikkunoita: tiedämme koko ajan, missä olemme eli Berliinissä. Ylimmässä kerroksessa kadun puolella on upeata puusepäntyötä käsittävä korkealaatuisella tammella verhoiltu lämmintunnelmainen kirjasto sekä neuvottelutila sekä puiston suuntaan avautuva avara kokoontumistila, josta on pääsy kauniille kattoterassille. Sieltä johtaa suoraan puutarhan puolelle tiilisen muurin taakse kätketty ulkoporras. Rakennuksessa on myös taiteilijaresidenssiasuntoja ihmisille, jotka tekevät Sporen kanssa yhteityössä projekteja tai näyttelyitä.
Käsittelemätön betoni on sisätiloissa paljolti läsnä, seinissä, portaikoissa, kasetoidussa katossa, lattiassa jne. Siitä huolimatta rakennuksen kokonaistunnelma on kutsuva ja lämmin. Huolimatta siitä, että ulospäin rakennus saattaa kadun puolella antaa muurimaisen vaikutelman, on se – kiitos taitavan arkkitehtisuunnittelun – myös sisältä todella hienolla tavalla ympäristöön avautuva.
Varsinaisena erikoisuutena on aulatilan aitoa insinööriosaamista vaatinut ulokekatto, jonka lujuuslaskelmiin ja hahmottamiseen löytyi taitava konstruktööri Sveitsistä. Kunnianhimoiseen ratkaisuun päädyttiin, koska kadulle avautuvia lasipintoja ei haluttu rikkoa vertikaalisilla pilareilla tai muurirakenteilla.
Paikan olemusta ja betonia on sikälikin kunnioitettu, että historiastaan kuuluisan Tempelhofin lentokentän kiitorataa jatkavat betoniset valkoisiksi maalatut valopylväät on jätetty sijoillensa.
Yksi niistä onkin katutilan katseenvangitsija, jota rakennuksen sisäänvedetyt maksimaalisen läpinäkyvien seinäpintojen linjat sekä betoniset ja tiilipintaiset seinät ylempänä ympäröivät. Valopylväiden lentokentän suuntaan vähittäin madaltuva rivistö jatkuu tietenkin myös puutarhan ja hautausmaan puolella.
Sisääntulokerroksen betonisen katon kasetointi on jännittävän ja eloisan muotoinen. Myös akustiikka toimii hyvin. Alakaton kasettikuvio ei ole tarkan säännöllinen. Se onkin tarkkaan mitoitettu myös sen ulokefunktiota ajatellen.
Kuvagalleria
Betoninen hunajakennomainen kasettikatto. Kuva: Tjark Spille
Pohjakerroksessa yleisön saniteettitiloissa on eläinsairaalan ja -vastaanottotilojen entisiä posliinialtaita, joita on arkkitehtitoimiston ideoimina korotettu betonisina 3D-tulosteiden avulla. Wc-osastojen metalliset ovet ja väliseinäkkeet ovat nekin kierrätystavaraa.
Samanlaisia uudelleenkäyttö- ja kierrätysratkaisuja löytyy talosta muualtakin sekä ideoita käyttää hyvinkin tavanomaisia teollisia ratkaisuja oivaltavalla tavalla. Tällainen on esimerkiksi betonisten portaikkojen porrassyöksyjen väliin taiteiltu tanakka muutaman sentin paksuinen metalliverkko.
Kokonaisuus on erinomaisesti viimeistelty, aina kasveja varten valittuja suuria lasitettuja terrakottaruukkuja myöten. Kahvilan kalusteet ovat kunnostettuja perinteisiä ja korkeatasoisia eurooppalaisen kahvilakulttuurin klassikkoja. Viihtyisäksi kahvilan tekevät näkymät sekä viherkasvien taakse puistoon ja puutarhaan että ulos kadulle ja aulaan. Kahvilan keittiökin avautuu yrttejä ja hyötykasveja kasvavaan puutarhaan, jonka hoidosta ja opetuskäytöstäkin vastaavat samat puutarhataiteen ja kaupunkiviljelyn ammattilaiset, jotka olivat luomassa Berliinin Moritzplatziin kuuluisaa Prinzessinengartenia.
Yksi arkkitehtitoimiston keksintö on ns. ”betonivoi”. Betonipumppuihin työmaavaiheen aikana jäänyt ylimääräinen punertava betoni keksittiin kaataa paksusta muovista tehtyihin säkkimäisiin muotteihin.
Näin syntyikin kuin vahingossa möhkälemäisiä esineitä, jotka hämmästyttivät muodollaan ja olemuksellaan. Samoin kuin voipaperi tekee pehmeälle voille, paksut mustat ja sileät kalvot jättivät ryppyjä ja jälkiä betoniin. Tämä antoi erittäin yksilöllisen ulkonäön jokaiselle kappaleelle. Kiinnostavan näköisistä tuotteista keksittiin tehdä tammipuisiin jalustoihin tukeutuvia rakennelmia, jotka toimivat mainiosti istuimina Spore-rakennuksen ympäristössä.
Suuren näyttelyhallin päällä sijaitsevan katon ja kattoterassin betonivaluissa käytettiin muoteissa puuosia ja -palkkeja. Auditorion betonikaton valujen kovettumisen jälkeen puuosat poistettiin, puhdistettiin ja varastoitiin kuivumaan. Sen jälkeen puutavara tarkastettiin, lajiteltiin ja numeroitiin huolellisesti. Palkkien erilaisista pituuksista johtuen niitä yhdistettiin puusepänliitoksella, jotta saavutettaisiin terassille rakennettavaan katokseen tarvittavat mitat. Lopuksi jatkokäsitellyt palkit asennettiin terassin ulkokatoksen rakenteeksi.
Kierrätetyt pesuallaskalusteet olivat uutta käyttöä ja erkonomiaa ajatellen liian matalat, vaikka muuten moitteettomat. Arkkitehti keksi valmistaa niille eräänlaiset proteesit eli lisäjalat. Ne on digitaalisesti mallinnettu, 3D-tulostettu ja valmistettu betonista. Näin on voitu käyttää alkuperäisiä tuotteita niiden omiin mittoihin kajoamatta.
Berliinissäon jo aiemmin käytetty poltettuja tiiliä uudelleen. Kierrätetyt tiilet ovat houkuttelevia paitsi ekologiselta, kiertotalouden, mutta myös esteettiseltä kannalta. Julkisivuissa on leikitelty vanhan eli kertaalleen käytetyn ja uuden sekä samalla karkean ja sileän pinnan välillä ja näin saatu aikaiseksi mielenkiintoinen kontrasti.
Spore-rakennuksen julkisivua koristavat sekä uudet että toisaalla aiemmin käytetyt Rheinbrohlin tiilet. Ne pelaavat hyvin yhteen myös paikalla valetun betonisen maantasokerroksen värityksen kanssa.
Betoninen hunajakennomainen kasettikatto pylväsvapaiden aulatilojen poikki pohjakerroksessa optimoi materiaalin käytön ja muodostaa samalla osan rakennuksen identiteettiä.
”Spore-katto” on paikallavalettu uritettu laatta, jonka jänneväli on jopa 12 m. Laatan keskipaksuus on 14 cm (18/10) ja ohuet rivat ovat 15 cm leveitä ja 38 cm korkeita. Monoliittiset, betoniset porras- ja sisätilojen seinärakenteet tukevat samalla kattorakenteita.
Kuvagalleria:
Auditorion istuimet ovat kierrätettyjä ja ne voidaan siirtää uudelleen. Kuva: Tjark Spille
Location: Berlin, Germany
Year completed: 2023 (Year began 2019)
Studios: AFF Architekten
Collaborators:
Building technology: W33 Ingenieurgesellschaft mbH
Structural engineering: Schnetzer Puskas
International Landscape architect: POLA Landschaftsarchitekten GmbH
Construction manager: Sedeño Bauplanung GmbH
Interiors: Ilja Oelschlägel
Lighting: Licht Kunst Licht AG
Others: Heike Laser
Project management: SMV Bauprojektsteuerung
Fire consulting: Peter Stanek
Building physics: BBS INGENIEURBÜRO
Total area: 1.156 m2
Usable floor area: 4.116,57 m2
Client: Schöpflin Stiftung
More information:
www.aff-architekten.com
Artikkeliin liittyviä aiheita
Sivusto käyttää evästeitä käyttökokemuksen parantamiseksi. Keräämme myös anonyymiä tietoa sivuston käytöstä, jotta voimme tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Voit kuitenkin estää tietojen keräämisen Kävijämittaus ja analytiikka -painikkeesta.
Toiminnalliset evästeet ovat verkkosivuston toimivuuden ja kehityksen kannalta tarpeellisia. Toiminnalliset evästeet eivät tallenna tietoja, joista sinut voitaisiin välittömästi tunnistaa.
If you disable this cookie, we will not be able to save your preferences. This means that every time you visit this website you will need to enable or disable cookies again.
Please enable Strictly Necessary Cookies first so that we can save your preferences!