GRAFT teki talon itselleen

Talo on siitä erikoinen, että arkkitehdit ostivat tontin vuonna 2013 ja suunnittelivat rakennuksen sekä itselleen, noin sadan hengen toimistolle ja muillekin mahdollisille käyttäjille. Riski on tietenkin ollut melkoinen ja erilaisia valintoja onkin jouduttu pohtimaan hartaudella.

Uutenakin talo on vanhaan berliiniläiseen kaupunkitaloperiaatteeseen sopiva, sillä siinä on sekä katutason liiketiloja, työskentelytiloja että kolme suurempaa ja kaksi pienempää asuntoa. Katutasossa se avautuu suoraan jalkakäytävälle.

Ulkoa rakennus on melko läpinäkyvä ja varustettu suurin ikkunoin. Sisätilojen vallitseva materiaali on suurelta osin puhtaaksi valettu betoni. Katutason pohjakuva näyttää, kuinka rakennuksen pihajulkisivu tunkeutuu hauskasti kaareutuen suuren korttelin puutarhamaisten sisäosien suuntaan.

Viereinen rakentamaton tontti komeine lehtevine puineen odottelee vielä uudisrakennusta. Graftin rakennus on toiselta puoleltaan kiinni berliiniläisseurakunnan omistaman suojellun kaupunkikivitalon palomuurissa. Sen naapurissa on arkkitehti Karl Friedrich Schinkelin suunnittelema kaunis kirkko, Elisabethkirche 1830-luvulta. Pohjoisreunalla osin puistomaista korttelia rajaava Elisabethkirchstraße käsittää eri-ikäistä rakennuskantaa
ja talojen arkkitehtuurin tyyli vaihtelee.

Graftin omiin tiloihin pääsee suoraan kadulta, mutta varsinainen toimiston sisääntuloaula on taaempana. Eteistilasta pääsee suoraan myös tilavaan hissiin sekä käytävän kautta talon ainoaan porraskäytävään. Portaikko on jätetty kokonaan betoniseksi ja sitä kautta on kulku sekä toimisto- että asuintiloihin.

Sisäänkäynti Graftlab-tunnuksineen erottuu hyvin lasisessa ja metallisessa julkisivussa, mutta arkkitehdit ovat halunneet toteuttaa sen molemmille puolille myös liiketilaa. Pääsisäänkäynnistä oikealla on kaksikerroksinen taidegalleria ja vasemmalla liiketila, jossa voi olla melkein mitä vaan, vaikkapa kahvila.

Kadulta katsoen julkisivun oikeassa reunassa on kellarikerrokseen johtava ajoluiska. Julkisivun toisessa päässä on portilla suljettu kapeampi porttikäytävä pihalle, jossa ovat kierrätystä varten tarvittava jätekatos, polkupyörien säilytystilat sekä betonisen muurin takana hieman ylempänä omat pihatilat sekä puutarha. Ne ovat sekä toimiston, talon muiden käyttäjien, että asukkaiden käytössä.

Toimistotilat ovat kolmessa tasossa. Niiden yläpuolella on kokonaan kananmunankuoren väriseksi käsitelty kokous- ja neuvottelutilaosasto. Asunnoista kolme suurinta sijaitsee kahdessa ylimmässä kerroksessa siten, että asuntojen oleskelutilat terasseineen saavat nauttia upeista näkymistä Berliinin kattopanoraamaan. Yksityisemmät eli makuuhuonetilat ja muut ovat asunnoissa kerrosta alempana. Suuremmat asunnot ovatkin kuin kolme taloa talossa; terassit ovat väljiä ja seinälinjat reippaasti vedettynä sisään varsinaisesta julkisivusta.

Toimistotiloissa betoni on selkeästi läsnä. Sisääntuloaula vastaanottoineen on ylikorkea ja sieltä nousevat portaat sekä porrasmainen katsomo toisen kerroksen kadun puoleiseen osaan sekä siihen pihan suuntaan puskevaan osaan, joka sivuseinänsä osalta tukeutuu naapuritaloon. Komeat halkaisijaltaan ympyrän muotoiset pilarit näyttävät, miten rakennuksen runko on toteutettu.

Katsomoportailta käsin voidaan toimistokokousten aikana katsella projekteihin liittyviä kuvallisia esityksiä ja valkokankaalle voidaan projisoida jopa elokuvia. Myös kolmannessa kerroksessa on arkkitehtien työtiloja, jonne johtavassa avoimessa portaikossa on käytetty heleää sinistä huomioväriä. Työpöytien ja tietokoneiden lomassa on väljästi sijoitettuja mukavia nojatuoleja, joista on mukava seurata Invalidenstraßen ja Ackerstraßen vilkasta elämää. Toimiston tiedotuksesta vastaava henkilö sanoikin, että ikkunan ääressä istuessa on välillä kuin elokuvaa katsoisi. Myöskään ei ole ollut suurempia vaikeuksia saada arkkitehteja pandemian jälkeen takaisin töihin; tilat ja ympäristö ovat kutsuvia ja toimistolle on helppo tulla niin kävellen, julkisilla, pyöräillen kuin taksilla tai autolla.

Saksassakin on toivottua ja trendikästä rakentaa kerrostaloja puusta. Tässä ympäristössä Graftin valinnan kohdistuminen betoniin tuntuu kuitenkin luontevalta: ollaan vanhassa mutta toki sodan tuhoistakin kärsineessä kivikaupungissa. Uudisrakennuksen ”kivisyyden” vastapainona on kuitenkin suurkorttelin puistomaisten sisäosien mutkaton vehreys – berliiniläiset arvostavat sitä ja antavat köynnöskasvienkin vapaasti kiipeillä palo- ja seinämuureja pitkin. Toimiston jokaisen kerroksen tiloista avautuukin pihapuistomaisia näkymiä ja pihalla voi oleskella, pelata pingistä ja grillata ruokaa. Vastaanottotilojen takana pihan puolella ovat myös keittiö ja suurilla ikkunoilla varustettu ruokasali. Keväästä pitkälle syksyyn voidaan syödä myös ulkona. Vastaanottotiloissa on lennokas kirpakan keltainen hyllykkö arkkitehtuuritoksisille ja julkaisuille. Seinällä sohvaryhmän takana on toimistolle myönnettyjä lukuisia diplomeja ja kunniakirjoja.

Tekniset ratkaisut

Talotekniikka on sekoitus low- ja high-techia. Koneellisen ilmastointilaitteiston sijaan toimistotilat raitista ilmaa maanalaisten kerrosten kautta. Kesäaikana välttämätöntä on öiseen aikaan tapahtuva viilennys: tuulettimet imevät pohjoisen suunnalta viileämpää yöilmaa, ja todella lämpiminä päiviä viilennystä tehostetaan koneellisin järjestelmin. Polttoaineena käytetään biokaasua. Ylimääräistä sähköenergiaa käytetään kellaritilojen latauspisteisiin; energiatehokkuuteen tähtäävä kokonaisratkaisu tukee päästöjen puolesta totuttua vähäisempää kaupunkiliikennettä. Pihalle on ollut pystytettynä myös toimiston ideoima mm. Afrikan oloja varten suunnittelema Solar Kiosk.

Betoniin liittyvät ratkaisut

Tontin erikoinen muoto ja topografia edellytti omanlaistaan runkorakennetta. Koska kerrokset ovat pohjamuodoltaan epäsäännöllisiä ja rakennus on osittain syvärunkoinen, tarvittiin myös epätyypillisisä kantavia vertikaali- ja horisontaalirakenteita. Sekä näistä että kustannuksiin liittyvistä syistä päädyttiin betoniseen runkoon.

Rakennuksessa on mahdollisimman vähän kiinteitä kantavia seiniä. Tämä mahdollistaa vuorostaan sen, että tilojen käyttömahdollisuus ja muuntelu on tulevaisuudessa hyvin joustavaa. Ratkaisussa tukeuduttiin Le Corbusierin “Casa Dominon” periaatteisiin ja luonnosvaiheessa tutkittiin rakennuksen sietokykyä suhteessa muuntuviin tarpeisiin.

Rakennuksen vaippa on vuorostaan mahdollisimman keveä ja läpinäkyvä, mitä varten valittiin lattiasta kattoon yltävä julkisivujärjestelmän. Tietynlainen transparenssi sekä rakennuksen eri tilojen suuntaaminen vähentää turhaa energian sekä keinovalon tarvetta ja muulloin kuin kesällä koituvia lämmityskustannuksia. Selektiiviset ulkopuoliset aurinkosuojat sekä heijastavat anti-glare -verhojärjestelmät ovat talon oma low-tech järjestelmä kesän lämpökausina.

Suurimmaksi osaksi käsittelemättömät puhtaaksi valetut betonipinnat (katot, lattiat, suurin osa seinistä) palvelevat myös viilennysjärjestelmää. Mahdollisimman vähän energiaa kuluttavat viilentävät putkistot työntävät öiseen aikaan viileämpää ilmaa kohti ulkoseiniä. Koska katumelu on päivisin melkoista, avataan julkisivupintoja ja aktivoidaan järjestelmiä vain öisin. Rakennus pystyy pimeän ja hämärän aikaan varastoimaan noin viiden celsiusasteen verran viilennystä.

Rakennus tuottaa myös omaa energiaa pienen voimalansa avulla. Se käyttää biometaania, jota saadaan Berliiniä ympäröiviltä maatalousalueilta. Ylimääräistä energiaa voidaan myydä kaupungin omaan verkkoon.

Lars Krückeberg vieraili Betonipäivässä

Toimiston yksi omistajista esittteli toimiston laajaa ja monipuolista tuotantoa.

Lue lisää: https://graftlab.com