Biodiversiteetti on seuraava iso haaste rakennusalalle

Kun rakennusalan yritykset ovat saaneet ilmastotoimensa eteenpäin, keskitytään seuraavaksi biodiversiteettiin. Hyvä niin, sillä luonnon monimuotoisuus on köyhtymässä, ja sillä on vakavia vaikutuksia niin luontoon kuin ihmisten hyvinvointiin.

Biodiversiteetin heikkenemisen ja luontokadon suurimpia syitä ovat luontotyyppien pysyvätkin muutokset. Niitä aiheutuu muun muassa maatalouden tehotuotantojärjestelmistä, rakentamisesta, louhinnasta sekä metsien, vesistöjen ja maaperän liiallisesta hyväksikäytöstä.

– Suomalainen rakentaminen on isossa kuvassa vielä varsin lähtökuopissa sen suhteen, miten hyvin toiminnassa otetaan huomioon luonnon ekosysteemit ja biodiversiteetin säilyminen. EU-tason ja kansallinen lainsäädäntö on yksi vaikuttamisen keino siihen, millaisia päätöksiä ja toimia Suomessa tehdään luonnon hyväksi tai haitaksi. Rakennusalan näkökulmasta merkittäviä instrumentteja ovat muun muassa rakentamislaki, luonnonsuojelulaki, ympäristönsuojelulaki sekä laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA). Myös EU:n ylikansallinen sääntely vaikuttaa, erityisesti voimaanastuneen taksonomialuokittelun ja valmistelussa olevan ennallistamisasetuksen kautta. Lainsäädännön kautta tapahtuva luonnon monimuotoisuuden suojelu on kuitenkin lähtökohtaisesti toimintaa rajaavaa, eikä kilpailukykyä kehittävää, huomauttaa ympäristö- ja energiajohtaja Pekka Vuorinen Rakennustuoteteollisuus RTT ry:stä.

Suomen oma biodiversiteettipolitiikka pohjaa kansalliseen biodiversiteettistrategiaan ja toimintaohjelmaan. Strategiassa huomioidaan kansallisten tavoitteiden lisäksi YK:n luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteet sekä EU:n biodiversiteettistrategia. Parhaillaan valmistellaan uutta kansallista luonnon monimuotoisuusstrategiaa sekä siihen liittyvää toimintaohjelmaa vuoteen 2035. Lisäksi Rakennusteollisuus RT ry työstää parhaillaan alan omaa rakennusalan biodiversiteettitiekarttaa, joka valmistuu syksyllä 2023.

– Tavoitteena on saada tavoitteellisten toimenpiteiden laaja-alainen tiekartta, joka auttaa rakennusteollisuuden jäsenyrityksiä ja eri toimialoja tunnistamaan niitä keskeisiä biodiversiteettiä tukevia tekijöitä, joita he voivat toiminnassaan huomioida, Vuorinen sanoo.

Hiilijalanjäljen pienentäminen on tärkeä luontokadon ehkäisijä

Kun katsotaan biodiversiteettiä betonirakentamisen näkökulmasta, tarttuu haaviin yhtä ja toista. Betoniteollisuus ry:n toimitusjohtaja Jussi Mattilan mukaan vaikutuksia luontokatoon tulee tarkastella koko arvoketjun osalta, aina sementtiin tarvittavan kalkkikiven louhinnasta rakennusten käyttöön ja purkamiseen saakka.

– Ilmastonmuutos itsessään on kaikkien järein luontokatoa aikaansaava ajuri. Siksi betonin ilmastovaikutusten vähentäminen eli hiilijalanjäljen pienentäminen on ylivoimaisesti tärkein luontokatoa ehkäisevä toimi. Seuraavaksi eniten vaikutusta on maankäytöllä, koska kiviainespohjainen rakennustuoteteollisuus perustuu kiviainesvarojen jalostamiseen. Kiviaineksen ottoalueilla luonto lähes katoaa ottotoiminnan ajaksi, mutta alan yritykset ovat myös onnistuneet osoittamaan, miten alue voidaan palauttaa ottotoiminnan päätyttyä parempaan lajikirjoon kuin se oli ennen toiminnan aloittamista, Mattila miettii.

Mattila muistuttaa myös, että kivipohjaisilla rakennustuotteilla on mahdollista rakentaa tiiviimmin ja korkeammalle, mikä säästää luonnonympäristöjä. Samoin voidaan toteuttaa esimerkiksi pihakansirakenteita, jotka mahdollistavat monimuotoisten luonnonympäristöjen tuomisen tiiviin kaupunkirakenteen sisään. Kolmas merkittävä vaikutus Mattilan mukaan on tuotteiden ominaisuuksilla.

– Betonituotteilla on pitkä elinkaari ja niillä on erinomainen kierrätettävyys. Ne mahdollistavat myös hyvän tilatehokkuuden ja muuntojoustavuuden. Kaikki nämä ominaisuudet tukevat luontokadon torjumista, sillä näin vältetään kertakäyttörakentamista ja pidetään materiaalit kierrossa kestävästi.

Rudus laajentaa LUMO-ohjelmaa koko arvoketjuun

Rakentamisen ja alan tuoteteollisuuden yritykset voivat toiminnallaan edistää luonnon monimuotoisuutta monin keinoin.

Rudus on malliesimerkki toiminnasta, jossa yhdistyvät niin liiketoiminta kuin paikallisen luonnon monimuotoisuus. Kun Rudus käynnisti LUMO-ohjelman vuonna 2012, sitä lähdettiin kehittämään yhteistyössä luontoasiantuntijoiden kanssa. Sen myötä on selvinnyt, etteivät kiviainestoiminta ja luonnon etu ole vastakkain. Ohjelmassa on perustettu kivenoton päätyttyä kymmeniä luontoalueita, joiden luonto- ja virkistysarvot ovat suuremmat kuin alkuperäisen metsän.

– Tavoitteena on, että luonto on toimipisteissämme monimuotoisuuden kannalta arvokkaampaa toiminnan päättyessä kuin sen alkaessa, Ruduksen laatu- ja ympäristöpäällikkö Terhi Rauhamäki summaa.

Rauhamäki iloitsee siitä, että LUMO kehittyy ajan vaatimusten mukaisesti ja on nyt laajenemassa koko arvoketjuun.

– Olemme pitkällä suoran toimintamme vaikutusten mittaamisessa ja toimenpiteiden toteutuksessa ja seurannassa. Seuraava askel vaatii tuotteidemme elinkaariarviointia luontovaikutusten näkökulmasta ja pohdintaa siitä, mikä on oleellista hankintaketjujemme toiminnoissa, hän toteaa.

Rudus osallistui FIBSin ja Sitran järjestämään pilottiohjelmaan, jossa testattiin ensimmäisten joukossa maailmassa kansainvälisen Science Based Target Network (SBTN) -verkoston kehitteillä olevaa uutta tiedeperusteisten luontotavoitteiden ohjeistoa. Työn kohteeksi valittiin valmisbetonin tuotanto, jota lähdettiin ”kulkemaan läpi” sen hankintaketjua raaka-ainehankinnoista aina merkittävien materiaalivirtojen toimittajiin ja heidän tuotteiden materiaalivirtoihin saakka niin pitkälle kuin se vain oli mahdollista Ruduksen hankinta-asiantuntijoiden tukemana sekä julkisen tiedon ja tähän kehitettyjen työkalujen avulla.

– Näin pystyttiin havaitsemaan alustavia globaaleja ”hot spotteja”, joissa voidaan aiheuttaa merkittäviä haitallisia vaikutuksia paikalliseen luontoon, Rauhamäki sanoo.

Pilottiohjelman jälkeen Rudus on liittynyt varsinaiseen SBTN-ohjelmaan vuoden 2022 syksyllä. Ruduksen oman hankintaan sekä luontovaikutusten arviointiin liittyvän osaamisen ja kokemuksen lisäksi tarvitaan jatkossa todennäköisesti ulkopuolista asiantuntija-apua luontovaikutusten merkittävyyksien arviointiin sekä oikeanlaisten ja tehokkaiden työtapojen tunnistamiseen.

– Työssä onnistumiseksi käynnistetään hankintaketjujen merkittävien toimijoiden kanssa tietojenvaihtoa ja yhteistyötä. Yhteistä pohdintaa eri osapuolten kanssa tarvittaisiin siihen, mitä tietoa mitataan ja miten haitallisia luontovaikutuksia voidaan vähentää yhteistyössä koko arvoketjussa.

Yrityksillä on iso vastuu – mutta myös tahtotila suojella ja tehdä hyvää

Kaikki luontokatoon vaikuttavat tekijät eivät ole globaaleja, vaan monimuotoisuutta voidaan ja pitää vahvistaa paikallisesti. Esimerkiksi Leca Finlandin savenottoaltaat Kuusankoskella Kouvolassa ovat muuttuneet tärkeäksi luontokohteeksi. Leca Finlandin kevytsoratehdas on nostanut savea Keltistä yli 70 vuoden ajan ja määrällisesti yhteensä noin 2,7 miljoonaa kuutiota. Sittemmin rikas savi loppui aivan tehtaan vierestä Keltin alueelta ja Lecan kevytsoratehtaan entiset savenottoaltaat ovat täyttyneet vedellä. Nyt lammet houkuttelevat harvinaisiakin lintuja levähtämään ja pesimään niiden rannoille. Nykyisin altaat omistaa Kouvolan kaupunki, joka haluaa tehdä alueesta virallisen luontokohteen, sillä alueen merkitys monipuolisena luontokohteena ja virkistysalueena on tunnistettu. Alueelle suunnitellaan opastuskylttejä ja lintutorneja, joista voi bongata vaikkapa tukkasotkan tai mustakurkku-uikun.

Saint-Gobain Finland käyttää puolestaan muun muassa Weberin laastien, tasoitteiden ja Kahi-harkkojen raaka-aineena hiekkaa, joka on peräisin tehtaiden läheisiltä hiekanottoalueilta. Kiikalan Härjänvatsan harjun hiekanottoalueella on luonnon monimuotoisuutta tukeva hanke, jossa perinteisen maisemoinnin sijaan maisemoitavaan rinteeseen pyritään luomaan Etelä-Suomessa uhanalaiseksi luokiteltu paahdeympäristö. Kiikalan paahderinteeseen istutettiin vuosien 2015–2019 aikana noin 1800 tainta hietaneilikkaa ja kangasraunikkia. Molemmat avointen hiekkakankaiden kasvilajit ovat erittäin uhanalaisia ja rauhoitettuja koko Suomessa. Istutukset ovat viihtyneet paahderinteellä hyvin ja levinneet rinteessä myös omista siemenistä. Hanke on toteutettu yhteistyössä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kanssa ja paahderinnettä on tarkoitus laajentaa sitä mukaa, kuin uutta rintausta tulee maisemoitavaksi. Kukkivat kasvit houkuttelevat myös harvinaisia perhosia puoleensa ja kesän 2023 aikana perhoslajeja ja perhosten määrää tullaan kartoittamaan perhostutkimuksessa.

Ympäristön ja luonnon välillä on vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia

Suurimmat paineet Suomen luonnolle aiheutuvat asutusta ja teollisuutta varten rakennettavan taajamarakenteen laajenemisesta, liikenneväylien rakentamisesta ja ylläpidosta sekä energiantuotannon infrastruktuurista. Samaan aikaan nähdään, että rakennetun ympäristön ja luonnon välillä on hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Nämä mahdollisuudet liittyvät sekä negatiivisten luontovaikutusten vähentämiseen että positiivisten luontovaikutusten lisäämiseen erilaisten rakentamisen ratkaisujen kautta. Lisäksi voidaan vaikuttaa esimerkiksi ihmisten luontosuhteeseen ja -tietoisuuteen sekä terveyteen.

Valtioneuvoston tekemän arvioinnin mukaan rakentamisesta aiheutuvien haittojen pienentämiseksi on kuitenkin olemassa ratkaisuja, jotka voidaan ottaa entistä tehokkaammin käyttöön. Tällaisia ovat muun muassa luontopohjaiset rakentamisratkaisut, viherkaistojen ja ekologisten käytävien varmistaminen rakennetun ympäristön yhteydessä sekä rakennusten viherkatot.

– Samalla kun kaupunkirakentaminen tiivistyy, piha-alueet ovat yhä pienempiä ja ahtaampia. Yksi ratkaisu on siirtää autot ja parkkipaikat maan alle, jolloin viheralueet voidaan toteuttaa kansipihoina. On kuitenkin ymmärrettävä, millaisia rakenteita tarvitaan, jotta puut ja pensaat voidaan istuttaa betonikannen päälle, toteaa Betoniteollisuus ry:n Mattila.