Betoni suojaa tehokkaasti säteilyltä

sateily-ja-radon_musiikkitaKaikki rakennusmateriaalit sisältävät luonnon radioaktiivisia aineita. Materiaalien radioaktiivisuus ilmoitetaan bequerelleinä (Bq). Uraanin U238 yleisesti tunnetuin välivaiheen hajoamistuote on radiumista syntyvä radonkaasu. Radon on hajuton, mauton ja näkymätön jalokaasu.

Radioaktiivisen säteilyn lähteitä asunnoissa ovat rakennusmateriaalien ja maaperän (mukaanlukien pohjavesi) radioaktiivisuus sekä kosminen säteily. Kivitaloissa rakennus absorboi lähes täysin maaperästä tulevan gammasäteilyn, joten niissä radonpitoisuudella on keskeinen rooli.

Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saa ylittää arvoa 400 Bq/m3. Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylitä arvoa 200 Bq/m3.

Merkittävin huoneilman radonpitoisuutta kohottava tekijä on maaperästä sisäilmaan pääsevä radonpitoinen ilma. Huoneilman radonpitoisuuteen voidaan siten vaikuttaa ennen kaikkea alapohjan rakenne- ja tuuletusratkaisuilla.

Kun tavanomaisen asuinhuonetilan lattia, seinät ja katto ovat betonia, ja tilassa on normaali ilmanvaihto, betonin kiviaines tuottaa huonetilaan noin 70 Bq/m3 radonpitoisuuden. Sosiaali- ja terveysministeriön raja-arvojen ylittyminen on mahdollista vain, jos maaperän radon pääsee asuntoon.

Betonia käytetään mm. sairaaloissa säteilysuojarakenteina. Tähän tarkoitukseen on olemassa erityisiä raskaita betonilaatuja, joista tehdyt rakenteet ovat tehokkaita esteitä säteilyn etenemiselle.

Rakennusmateriaalina betoni on hyvä radioaktiivisen säteilyn vaimentajana, koska säteilyn vaimentuminen tapahtuu eksponentiaalisesti massan suhteessa. Tästä ominaisuudesta on hyötyä sellaisilla alueilla, jossa maaperän oma säteilytaso on korkea.

Radonturvallisia perustapoja- vaikuta sisäilman radonpitoisuuteen
• tuulettuva betoninen alapohja (ryömintätilainen perustus)
• yhtenäinen saumaton betonilaattaperustus
• maanvarainen betonilaatta perusmuurin sisällä– laatan ja sokkelin liitokset tiivistetty

Rakennuksen alapohja on aina pyrittävä rakentamaan mahdollisimman tiiviiksi. Betonin tiiviys on paras tae radonia vastaan, kunhan vain rakenteiden liitokset ja saumat tiivistetään huolella.

Maanvastaisessa alapohjassa betonilaatan paksuuden tulee olla vähintään 80 mm. Maanvarainen alapohja tehdään alipaineiseksi ja radon tuuletetaan pois alapohjasta putkistojen ja tarvittaessa poistoimurin avulla. Liitossaumat tiivistetään bitumikermein tai tiivistysmassalla.

Maanvastaisissa rakenteissa paras ratkaisu on mahdollisimman yhtenäinen ja tiivis alapohja- ja perustusrakenne, jossa on vähän tiivistystä vaativia kohtia. Ryömintätilaisessa alapohjassa radon tuulettuu pois luonnostaan. Siitä huolimatta myös ryömintätilainen alapohja tulee tehdä ilmatiiviiksi.

Kevytsorabetoniharkkorakenne läpäisee radonia ja rakenteita on tiivistettävä mm. bitumikermikaistoin.