Seinäjoen kaupunginkirjasto - Tuomas Uusheimo Kuva 1Betoni on raaka-aineiden hyvän saatavuuden ja yksinkertaisen valmistusteknologian ansiosta eniten käytetty rakennusmateriaali maailmassa. Betoni on ”ihmisen muokkaama luonnonkivi” , jonka osa-aineet, kiviaines, sementti ja vesi, värit ja pintakäsittelyt, muodostavat säädeltävän ja muunneltavan kokonaisuuden. Kivisyys, karheus, massiivisuus ja karuus ovat sille luonteenomaisia piirteitä. Betonilla ei kuitenkaan pidä jäljitellä sen yhtä osa-ainetta, luonnonkiveä. Kärjistetysti ilmaistuna betoni alkaa siitä, mihin luonnonkivi loppuu.

Betonirakenteiden ulkoasua pystytään vaihtelemaan betonin runkoaineen koostumuksella, erilaisilla pintakäsittelyillä ja väreillä sekä pinnoitteilla tai rappauksilla. Rakennuksen arkkitehtonista ja yksilöllistä identiteettiä voidaan korostaa betonipinnan kuvioinneilla ja laadukkailla yksityiskohdilla. Betonin pinta voi olla sileä, karhea, hierretty, kuvioitu, pesty, hakattu, rapattu jne. Kiviaineksena voidaan käyttää kivirouheita, värillistä lasi- ja tiilimurskaa tai muita lisäaineita. Betonia voidaan myös sävyttää kuultokäsittelyillä ja peittää maalilla tai pinnoitteilla.

ASSP7803Betonin oma perusväri on harmaa, mutta viime vuosina värit ovat tulleet suomalaiseen betoniarkkitehtuuriin. Väri tuo arkkitehtuuriin lisäelementin, värisävyillä saadaan aikaan mittakaavallista vaihtelua; väri korostaa muotoja ja ohjaa tai symboloi toimintaa. Värien tulee sopeutua rakennuksen funktionaalisiin ja esteettisiin ehtoihin.

Betonissa korostuvat lujuuden ja kestävyyden rinnalla sen monet muut hyvät ominaisuudet, kuten ääneneristävyys, kosteudenkestävyys, ympäristöystävällisyys, muunneltavat rakenneratkaisut ja ulkonäkö, taloudellisuutta unohtamatta. Betonin uusia kehityssuuntia ovat olleet mm. väribetonit, uuteen tekniikkaan ja ohjelmistoihin pohjautuva suunnitteluvapaus, erilaiset tuulettuvat sekä eriytetyt julkisivuratkaisut, jotka sallivat vapaan saumasommittelun ja suuretkin pinnat.

Kastellin monitoimitalo_photo by Kuvio 01Betoni on valettava materiaali, joka taipuu veistosten tapaan – antaa arkkitehtuurille ja tiloille muodon. Se on joko vuorovaikutuksessa muiden materiaalien kanssa tai toimii yksinään, yksiaineisena. Taitava suunnittelija kykenee kuvanveistäjän tavoin löytämään myös valettavan materiaalin herkät puolet – sen plastisuuden, vapaat muodot, graafisuuden ja sileät kuultavat pinnat.

Betoni vaatii käyttäjältään osaamista. Sen muotoilu edellyttää materiaalin luonteeseen ja valmistustapaan perehtymistä. Betoni on ympäristön kannalta sekä vaativa että kiitollinen rakennusaine. Oikea mittakaava, riittävä vaihtelevuus ja huolellisesti suunnitellut yksityiskohdat ovat hyvän ympäristön ja arkkitehtuurin perusedellytykset. Betonin kivisyys, massiivisuus tai karkeus voi toimia haluttuna kontrastina, kun siihen yhdistetään toisten materiaalien, kuten puun, teräksen tai lasin, ominaisuuksia.

Paikallavaletut betonirakenteet ovat käytössä teollisen elementtituotannon rinnalla. Rakennejärjestelmiä voidaan yhdistää tai käyttää ns. yhdistelmärakenteina runkorakenteissa. Paikallavalutekniikka mahdollistaa muotojen käytön, tuo enemmän esiin käsityön leimaa ja mahdollistaa juhlavien, veistoksellisten ja sirojen rakenteiden käytön staattisten ja monoliittisten rakenteiden ohella.

Suomalaista elementtitekniikkaa on kehitetty melkoisesti viime vuosikymmeninä. Erityisesti betonijulkisivujen ominaisuuksia, kuten kuoripaksuuksia, detaljeja ja saumoja, tuotteiden mittatarkkuutta, kestävyyttä ja säilyvyyttä sekä huollettavuutta on parannettu huomattavasti. Myös tuotteiden ympäristöominaisuuksia on parannettu.