Paikallavalubetoni

Paikallavalurakenteita käytetään yleisesti infra- ja ympäristörakentamisessa.

Päätyövaiheet perinteisessä paikallavalurakentamisessa ovat muotin rakentaminen, raudoitteiden asennus, betonin siirto muottiin ja tiivistys, jälkihoito sekä muottien purku, kun betonin riittävä lujuus on saavutettu. Infrarakentamisessa paikallavalurakenteisia ovat muun muassa sillat, muurit, tukimuurit, meluseinät, kevyen ja ajoneuvoliikenteen väylien päällysteet, vesitornit, tunnelit sekä rakenteiden ja rakennusten perustukset.

Erikoistekniikoita ovat maanvaraisten laattojen, liikenneväylien törmäysmuurien tai -kaiteiden, reunamuurien ja reunatukien valaminen liukuvalutekniikalla tähän tarkoitukseen kehitetyillä valukoneilla ja erikoisbetoneilla. Maanvaraista betonipäällystettä voidaan myös valaa asfaltin levityskoneella käyttäen jyräbetonia, joka tiivistetään täryjyrällä. Liukuvalua käytetään korkeiden pystyrakenteiden, kuten vesitornien ja vastaavien rakenteiden, pilareiden ja tukijalkojen valuissa. Tällöin käytetään tarkoitukseen soveltuvia erikoismuotteja, joita nostetaan ylöspäin betonivalun etenemisen mukana.

Ruiskubetonointia käytetään kallion lujitustöissä, luiskien verhouksissa sekä tukimuurien tai meluseinien rakentamisessa. Ruiskubetonoinnissa tarvitaan valualustaksi riittävän jäykkä muotti tai kalliopinta. Ruiskubetonointi on myös yleinen menetelmä betonirakenteiden korjaustöissä.

Onnistunut betonirakenne on eri osapuolten hyvän yhteistyön tulos, ja jokainen työvaihe on osa ketjua, jossa jokainen lenkki vaikuttaa lopputuloksen laatuun. Optimaaliset ratkaisut löytyvät parhaiten, kun kunkin hankkeeseen osallistuvan tahon erikoisasiantuntemus hyödynnetään hankkeen eri vaiheissa suunnittelusta toteutukseen.

Betonirakenteiden toteutuksessa yleisimmät korjaustarvetta aiheuttavat rakentamisvirheet liittyvät betonin kutistumisesta johtuvaan halkeiluun, pinnan rapautumiseen tai laatan reunojen ja nurkkien nousuun, jotka yleensä liittyvän liian notkean betonin ja pienen maksimiraekoon käyttöön sekä riittämättömään jälkihoitoon. Puutteellisesta tai virheellisestä betonirakenteen toteutuksesta voi seurata pinnan tasaisuuteen, erilaisiin pintojen virheisiin, värin tasaisuuteen ja mekaanisiin ominaisuuksiin (esim. tartunta vanhaan rakenteeseen) liittyviä virheitä. Turhia ylimääräisä ylläpitokustannuksia voi aiheutua virheellisistä kutistumis- ja liikuntasaumoista, joiden suunnitteluun ja toteutukseen ei ole panostettu riittävästi.

Halkeilun välttäminen betonin jälkihoidolla on erityisen tärkeää käyttökohteissa, joissa betoni jää näkyväksi pinnaksi, kuten esimerkiksi betonin muottipinnassa, hierretyssä pinnassa, väribetonissa, sirotepinnassa, hiotussa pinnassa jne. Näitä käsittelytapoja käytetään esimerkiksi laaja-alaisissa ulkobetonirakenteissa, joissa rakenteen ulkonäölle ja toimivuudelle asetetaan tavanomaista suurempia vaatimuksia.

Lisätietoja:

  • by 71/RIL 149-2019 Betonirakenteiden työmaatoteutus, Suomen Betoniyhdistys ry ja RIL ry
  • by 65 Betoninormit, Suomen Betoniyhdistys ry