Luonnonvarat

Vastuullinen luonnonvarojen hyödyntäminen betoniteollisuudessa

Luonnonvaroilla tarkoitetaan kaikkea luonnossa olevaa materiaalia mitä ihminen kykenee hyödyntämään valmistamalla tuotteita ja kuluttamalla energiaa. Luonnonvaroihin sisältyvät raaka-aineet (kuten metallit, rakennusmineraalit tai puu), energia ja maa. Yhteiskunnan toiminta ei olisi mahdollista ilman luonnonvarojen käyttöä, sillä kaikki mitä käytämme, tulee joko kaivaa tai kasvattaa.

Kuva: Rudus Oy

Suomessa eniten luonnonvaroja kuluttava yksittäinen toimiala on rakentaminen (väylät ja rakennukset), joka kuluttaa noin puolet käytetyistä raaka-aineista, lisäksi rakennusten käytön osuus on noin 40 % käytetystä energiasta. Rakennusala on siten avainasemassa myös luonnonvarojen käytön tehostamisessa ja vähentämisessä. Eniten luonnonvaroja kuluttaa (tonneina) maa- ja vesirakentaminen (kadut, tiet ja vesirakenteet), näissä tarvitaan esimerkiksi valtavia määriä erilaisia maa-aineksia.

Termi resurssitehokkuus kuvaa luonnonvarojen mahdollisimman tarkoituksenmukaista ja tehokasta hyödyntämistä käyttämällä materiaaleja järkevästi ja säästeliäästi, siten että syntyy mahdollisimman vähän ylijäämää tai jätettä, jota ei pystytä hyödyntämään. Resurssitehokkuuteen kuuluu myös rakentamisesta tai korjaamisesta yli jäävän tai purkamisesta syntyvän materiaalin kierrättäminen uudelleen käyttöön sellaisenaan tai jatkojalostamalla. Resurssitehokkuuden kannalta tärkeä tekijä on myös rakennuksen käyttöikä, sillä pitkäikäisessä rakennuksessa luonnosta otetut materiaalit palvelevat pidempään, ilman että niitä pitää korvata uusilla materiaaleilla.

Luonnonvarojen säästeliäs käyttö pienentää myös luonnon monimuotoisuudelle koitunutta haittaa ja aiheutettuja päästöjä. Lisäksi resurssitehokkuus parantaa myös yritysten ja kansantalouden toimintaedellytyksiä.

Betoniteollisuus

Hyvien ja edullisten ominaisuuksiensa vuoksi betoni on maailman eniten käytetty rakennusmateriaali. Sen yleisyys perustuu myös siihen, että betoniin tarvittavia raaka-aineita löytyy lähes kaikista maista. Suomessa betonia valmistetaan vuosittain noin 5 miljoonaa kuutiometriä, kun koko maailmassa betonia valmistetaan joka vuosi noin 2 kuutiometriä jokaista asukasta kohti. Valtavien valmistusmäärien vuoksi betonin valmistuksen resurssitehokkuus on tärkeä tekijä koko maailman luonnonvarojen kannalta.

Betonirakenteissa käytettävien luonnonvarojen massaosuudet jakautuvat suunnilleen seuraavasti:

  • kiviaines 70–75 %
  • sementti ja muut sideaineet 10–15 %
  • vesi 7–9 %
  • teräs 3–6 %
  • muut < 1 %

Betonirakennusten pitkäikäisyys ja hyvä säilyvyys ovat luonnostaan resurssitehokkuutta parantavia ominaisuuksia, kuten myös niiden muuntojoustavuus. Betonirakennusten pitkät jännevälit, hyvä ääneneristävyys ja kosteuden- sekä palonkestävyys helpottavat niiden muuntamista tarvittaessa uusiin käyttötarkoituksiin, näin vältetään rakennuksen korvaaminen uudella rakennuksella, mikä on usein resurssitehokkuuden kannalta optimaalisinta.

Betonirakennuksen purun yhteydessä syntyvä purkubetoni voidaan jalostaa betonimurskeeksi ja käyttää korvaamaan neitseellistä luonnonkiviainesta. Suomessa kierrätetään purettavista betonirakenteista syntyvää betonijätettä uudelleen käytettäväksi noin 80 %.

Betoniteollisuus hyödyntää ja kehittää edelleen resurssitehokkuuttaan:

  • tehostamalla tuotantoprosesseja ja kehittämällä tuotteita
  • käyttämällä raaka-aineita vastuullisesti ja hyödyntämällä sivutuotteita ja jätemateriaaleja
  • tuotteiden uudelleenkäytöllä ja kierrätyksellä
  • tehostamalla logistiikkaa
Kuva: Rudus Oy

Kiviainekset

Suomessa käytetään kiviainesta noin 100 miljoonaa tonnia vuosittain, mistä valtaosa kuluu infrarakentamisessa (tiet, perustukset, ympäristörakentaminen, asfaltti jne.). Betoniteollisuuden käyttöosuus betonin raaka-aineena on vain vajaa 10 %.

Suomen kiviainesvarannot ovat yleensä ottaen hyvät ja monipuoliset, eikä kiviaineksen kokonaisottomäärille ole Suomessa asetettu vähennystavoitteita. Ongelmana on lähinnä se, että pääosa varannoista sijaitsee maantieteellisesti eri alueilla kuin niiden pääkäyttökohteet. Lisäksi erityisesti kasvukeskusten läheisyydessä sijaitsevat hiekka- ja soravarantoalueet pyritään pääosin varaamaan muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan kuten asutukseen, pohjavedenottoon tms. Tästä syystä betonin valmistuksessa erityisesti karkean soran käyttöä on viime vuosina korvattu enenevässä määrin murskatulla kalliokiviaineksella, jottei kiviaineksen kuljetusmatka kasvaisi kohtuuttomaksi. Kalliosta otettavan murskeen riittävyydessä ei ole nähtävissä tulevaisuudessakaan ongelmia.

Luonnon kiviainesta voi korvata betonimurskeella, jota syntyy purettavien betonirakenteiden betonista murskaamalla ja seulomalla. Pääosa betonimurskeesta käytetään väylien rakentamisessa, mutta sitä voidaan käyttää myös uuden betonin raaka-aineena. Uudelleenkäytettynä betonimurske säästää huomattavia määriä luonnonvaroja sekä lyhentää kuljetusmatkoja.

Kuva: Finnsementti

Sementti ja muut sideaineet

Sementin pääraaka-aine on kalkkikivi, joka on yksi maankuoren yleisimmistä kivilajeista. Suomessa sitä esiintyy keskimääräistä vähemmän, mutta Suomessakaan se ei ole hupeneva resurssi, vaan kalkkikiveä löytyy Suomen kallioperästä useilta alueilta. Sementin akuutti raaka-ainepula ei siten ole kovin todennäköinen Suomessa tai globaalistikaan, mutta sementin valmistuksen suhteellisen korkeat CO2 päästöt edellyttävät sementti- ja betoniteollisuudelta sementtiklinkkerin osittaista korvaamista vähäpäästöisemmillä seosaineilla. Näitä käytetään sementtitehtaalla seossementteihin tai betonitehtaalla betonin raaka-aineena sementin ohella.

Sementtiä korvaavia betonin seosaineita saadaan muun teollisuuden sivutuotteista, jotka kovettuvat sementin emäksisyyden vaikutuksesta. Suomessa yleisimmin käytetty seosaine on raakaraudan valmistuksen sivutuote masuunikuona, jota syntyy erotettaessa maa-aineksesta teräsmalmi, kun yli jäävä aines jäähdytetään takaisin kiinteään muotoon. Aikaisemmin vuosikymmenien ajan betonin valmistuksessa yleisimmin käytetty seosaine oli kivihiilivoimaloiden savukaasuista suodatettu lentotuhka, mutta kivihiilen käytön alasajon myötä sen saatavuus on vaikeutunut. Betonin korvaavat sideaineet ovat muun teollisuuden sivutuotteita, jotka usein päätyisivät jätteiksi, mutta betonin raaka-aineina käytettyinä ne voivat korvata neitseellisisä luonnonvaroja ja samalla parantaa betonin ominaisuuksia, kuten säilyvyyttä.

Parhaillaan tutkitaan laajasti myös uusien sideaineiden käyttömahdollisuuksia, tällaisia ovat muut kuin edellä mainitut teollisuuden sivutuotteet, kalsinoidut savet sekä kokonaan sementin korvaavat geopolymeerit.

Vesi

Suomen pohjavesivarat ovat runsaat ja pohjavesi on uusiutuva luonnonvara, ainoastaan noin 10 % muodostuvasta pohjavedestä on käytössä. Suomi on täysin omavarainen pohjaveden osalta ja vientikapasiteettia olisi runsaasti.

Betoniteollisuudessa betonimyllyn ja betonikuljetusautojen säiliöiden pesuvesi selkeytetään ja kierrätetään uudelleen käytettäväksi, sitä voidaan myös käyttää valmistettavan betonin raaka-aineena. Pesuveden selkeytyksessä syntyvä betoniliete kuivataan ja murskataan kierrätettäväksi betonimurskeeksi.

Teräs

Suomessa ei valmisteta betoniterästä, vaan se tuodaan ulkomailta, pääosin Norjasta, jossa sitä valmistetaan kierrätetystä teräksestä vesivoimaenergian avulla. Pohjoismainen betoniterästuotanto on vuodesta 1994 lähtien ollut kokonaan romupohjaista, tällainen kierrätysterästuotanto kuluttaa huomattavasti vähemmän energiaa kuin malmipohjainen. Myös pohjoismaihin tuotu betoniteräs on pääosin kierrätysteräspohjaista.

Teräksen kierrätys on erityisen resurssitehokasta, sillä esimerkiksi kierrätettäessä tonni metallijätettä korvaamaan primääriteräksen tuotantoa, on uusiutumattomien luonnonvarojen säästöpotentiaali 1,71 tonnia.

Purettavasta betonirakennuksesta raudoitusteräkset otetaan betonin murskauksen yhteydessä talteen ja hyödynnetään uuden teräksen valmistuksessa.