Suomessa eniten luonnonvaroja kuluttava yksittäinen toimiala on rakentaminen (väylät ja rakennukset), joka kuluttaa noin puolet käytetyistä raaka-aineista, lisäksi rakennusten käytön osuus on noin 40 % käytetystä energiasta. Rakennusala on siten avainasemassa myös luonnonvarojen käytön tehostamisessa ja vähentämisessä. Eniten luonnonvaroja kuluttaa (tonneina) maa- ja vesirakentaminen (kadut, tiet ja vesirakenteet), näissä tarvitaan esimerkiksi valtavia määriä erilaisia maa-aineksia.
Termi resurssitehokkuus kuvaa luonnonvarojen mahdollisimman tarkoituksenmukaista ja tehokasta hyödyntämistä käyttämällä materiaaleja järkevästi ja säästeliäästi, siten että syntyy mahdollisimman vähän ylijäämää tai jätettä, jota ei pystytä hyödyntämään. Resurssitehokkuuteen kuuluu myös rakentamisesta tai korjaamisesta yli jäävän tai purkamisesta syntyvän materiaalin kierrättäminen uudelleen käyttöön sellaisenaan tai jatkojalostamalla. Resurssitehokkuuden kannalta tärkeä tekijä on myös rakennuksen käyttöikä, sillä pitkäikäisessä rakennuksessa luonnosta otetut materiaalit palvelevat pidempään, ilman että niitä pitää korvata uusilla materiaaleilla.
Luonnonvarojen säästeliäs käyttö pienentää myös luonnon monimuotoisuudelle koitunutta haittaa ja aiheutettuja päästöjä. Lisäksi resurssitehokkuus parantaa myös yritysten ja kansantalouden toimintaedellytyksiä.