Kuntien valmiuksien, tonttipuutteen ja kalliin kunnallistekniikan vuoksi kunnat eivät kyenneet vastaamaan asuntopulaan riittävän nopeasti. Asuntorakentamisen linjanvetäjinä olivat arava-rahoitusjärjestelmä, pankit, rakennuttajayhteisöt ja rakennusliikkeet. Tässä tilanteessa rakennusteollisuus kykeni vastaamaan ajan haasteisiin nopeasti. Urakoitsijat toivat betonirakentamiseen suur- ja pöytämuottitekniikan sekä kenttävalimot, joissa ensimmäiset sandwich-julkisivuelementit valmistettiin. Aluerakentamissopimusten turvin tuotantoa ryhdyttiin teollistamaan edelleen. Mallia otettiin Ranskasta, Tanskasta ja Ruotsista.
1970 julkaistiin Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestön (SBK) toimesta selvityksiin pohjautuvat Betonielementtistandardit (BES), jotka standardoivat betonielementtien rakennetyypit ja liitosdetaljit siten, että urakoitsijat voivat hankkia valmisosia useilta toimittajilta samaan rakennukseen. Valittu runkojärjestelmä, so. kantavien seinien ja pitkien esijännitettyjen välipohjalaattojen käyttö, antoi lähes vapaat vaihtelumahdollisuudet asuntojen pohjaratkaisujen suunnittelulle.
Silloisen asuntohallituksen tiukka kustannusohjaus, rakennusliikkeiden valmiit julkisivutehtaat ja kiire rakentaa nopeasti vaikuttivat siihen, että rakennusten visuaalinen puoli jäi huomiotta ja syntyvät talot olivat laatikkomaisia. Tiedot monista betonin kestävyyteen vaikuttavista tekijöistä, kuten raudoitteiden ruostuminen, pakkasen vaikutus betoniin sekä betonin lämpökäsittely, perustuivat aikanaan hyvin lyhytaikaiseen kokemukseen. Niinpä osa julkisivuista vaati peruskorjausta jo 30-40 käyttövuoden jälkeen.
BES-standardien mahdollistamia muuntelumahdollisuuksia ei käytetty juuri hyväksi. Asuntojen pohjaratkaisuihin oltiin yleisesti ottaen tyytyväisiä. Tarjosivathan ne tilaa, valoa, kylpyhuoneita, keittiöitä ja parvekkeita. Inhimillisen asuinympäristön muihin tekijöihin, kuten piharakenteisiin yms. ei rahoitusta juurikaan myönnetty.
Kahdeksankymmentäluvun alkuun tultaessa miljöön laadusta oli ehditty yleisesti huolestua. Vuosikymmenen betonirakentaminen näkyy pääkaupunkiseudulla mm. Länsi-Pasilan, Kivenlahden ja Matinkylän sekä Leppävaaraan asuinalueissa.
Pitkäjännitteinen 80-luvulla alkanut betonin kehitystyö näkyy 90-luvun betonirakenteissa monimuotoistumisena.
Arkkitehtuuri, koko rakennuksen ominaisuudet, elinkaarikustannukset, ympäristövaikutukset suuntasivat kehitystä 1990-luvulla. Rakentamisen asenteet ovat muuttuneet ja betoni tarjoaa värivaihtoehtojen ja säilyvyyden kannalta monipuolisia mahdollisuuksia. Kauniisti ja huolellisesti valmistettu betonituote on omistajalleen kestävä ratkaisu.
Tuotantolähtöisyyden sijasta betoniteollisuus kilpailee uusilla ominaisuuksilla kuten, äänieristys, kosteustekniikka, ympäristöystävällisyys, taloudellisuus ja ulkonäkö.
Lisää esimerkkejä: www.greatbuildings.com/gbc_types/construction/concrete.html
