Betonipinnan ulkonäkö

Puhdasvalupinta on yleisnimi kuvaamaan hyvälaatuista betonipintaa, joka jätetään näkyviin käsittelemättömänä tai käsitellään kuultavalla, muottimateriaalin valujäljen näkyväksi jättävällä pinnoitteella (maali, kuultopinnoite, pölynsidonta-aine tms.).

Sileävalupinta viittaa haluttuun muottipintamateriaaliin (esim. sileä vaneripinta).

Raakavalupinta on yleensä piiloon jäävä pinta, jolla ei ole erityisiä ulkonäkövaatimuksia.

Muottipinta kopioituu tarkasti yksityiskohtia myöten betonipintaan. Useista eri tekijöistä (betonin koostumus, muottien rakenne ja materiaali, muottien tiiviys, muotin irrotusaine, tärytys, jälkihoito jne) johtuen betonin pintaan voi jäädä valuhuokosia, hammastuksia, valupurseita, nystermiä, ilmahuokosia, laikukkuutta jne.

Valupinta, joka on valutilanteessa ylöspäin esim. lattiapinta, elementtipinta, voidaan käsitellä massan ollessa tuoretta tai sitoutumisvaiheessa. Yleisin pinnan käsittely on hierto, joka voidaan tehdä useita kertoja halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.

Yleisin käsittelymenetelmä on hionta ja kiillotus. Hiontakertojen määrästä riippuen pinta voi olla matta, kiiltävä tai heijastavan kiiltävä.

Muita käsittelymenetelmiä ovat esim. hiekkapuhallus, pinnan käsittely meislaamalla tai hakkaamalla.

Pinnoitteet muodostavat kuivuessaan tarttuvan ja peittävän pintakerroksen. Pinnoituksia ovat esimerkiksi maalaus, lakkaus, rappaus, ruiskubetonointi ja erilaiset massat.

Sisätiloihin tulevat betonipinnat käsitellään normaalisti pölynsidonta-aineella tai impregnointiaineella, joilla pyritään estämään betonipinnan pölyäminen sekä pintojen likaantuminen. Esim. keittiötasoissa ja vastaavissa pinnan käsittelyaineiden tulee estää kotitaloudessa ja ruoan laitossa käytettävien aineiden tunkeutuminen betonin huokosiin, aineet eivät saa muuttaa betonin väriä ja niissä ei saa olla terveydelle haitallisia aineita.