Sementin valmistuksessa kalkkikiveä poltetaan korkeassa lämpötilassa, jolloin kalsiumkarbonaatti hajoaa kalsiumoksidiksi ja hiilidioksidiksi reaktiossa, jota kutsutaan kalsinoinniksi. Tämä tila ei kuitenkaan ole termodynaamisesti stabiili, vaan hydratoitunut sementti pyrkii reagoimaan ilmakehän hiilidioksidin kanssa käänteisessä reaktiossa, jota kutsutaan karbonatisoitumiseksi. Tämän reaktion yksinkertaistettu reaktioyhtälö on Ca(OH)2 + CO2 → CaCO3 + H2O, jossa sammutettu kalkki (Ca(OH)₂) reagoi hiilidioksidin (CO₂ kanssa ja sitoo hiilen pysyvästi takaisin kalsiumkarbonaattiin (CaCO₃).
Kalsinointireaktiossa vapautuva hiilidioksidi aiheuttaa n. 70 % sementin valmistuksen päästöistä, n. 500 kg CO₂:a sementtitonnia kohden. Tästä hiilidioksidimäärästä sementti pystyy sitouttamaan takaisin n. 85 %, jolloin hiili varastoituu betonirakenteeseen pysyvästi. Betonirakenteessa karbonatisaation eteneminen materiaaliin hidastuu voimakkaasti ajan kanssa, jolloin muodostunut karbonatisoitunut kerros suojaa betonin raudoitteita. Kun betonirakenne puretaan, se useimmiten murskataan, jolloin raudoitteet saadaan kierrätykseen ja betonimurske saadaan monipuolisesti käytettävään muotoon. Tällöin muodostuu yli 1000-kertaisesti karbonatisoitumatonta betonipintaa, jonka kanssa hiilidioksidi pääsee reagoimaan.
