Perinteisesti rakenteiden optimoinnilla yleensä pyritään materiaalin ja painon säästöön, ja sitä kautta vaikutus kustannuksiin, tinkimättä optimoinnille asetetuista rajoitteista. Tyypillisesti optimointi on iteratiivinen prosessi, jossa optimoitu rakenne arvioidaan sen toteutettavuuden ja mahdollisten puutteellisten rajoitteiden suhteen, minkä jälkeen mahdollisesti korjattu optimointitehtävä suoritetaan uudelleen. Algoritmi etsii esimerkiksi rakenteen massan minimoivan suunnitteluparametrien yhdistelmän, joka toteuttaa asetetut rajoitteet, kuten riittävän kuormituskestävyyden.
Rakenteiden optimointi lisää yleensä suunnittelukustannuksia ja mahdollisesti myös valmistuskustannuksia. Suurin säästö rakenteiden massassa saadaan yleensä jo yleissuunnitteluvaiheessa kokeneen suunnittelijan luonnostellessa tehokkaat kantavat rakenteet kaikille oleellisille kuormitusyhdistelmille. Optimointityötä on nykyään mahdollista helpottaa ja automatisoidakin laskentaohjelmilla, joilla saadaan helposti uusiakin vaihtoehtoja tehokkaalle, suunnittelun pohjana käytettävälle rakenteelle varsin pienellä työmäärällä ja lisäkustannuksilla.