Hiertopinta
Hierretyillä betonilattioilla tarkoitetaan lattioita, joissa eri tavoin hiertämällä käsitelty betonipinta jätetään näkyviin osaksi arkkitehtonista kokonaisuutta. Pölyämisen ja erilaisten nesteiden imeytymisen estämiseksi hierretty betonilattia tulee aina pintakäsitellä. Pintakäsittelynä käytetään menetelmiä, joissa betonipinnan ulkonäkö ei olennaisesti muutu.
Hiertopinta on yleensä myös alustana erilaisille lattian pinnoitteille, päällysteille ja tarvikkeille.
Hiertokäsittelyt (tasoitushierto, viimeistelyhierrot) tehdään yleensä koneellisesti. Hiertokertojen määrällä voidaan vaikuttaa pinnan tasaisuuteen, lujuuteen, huokoisuuteen, väriin ja valonheijastusominaisuuksiin (kiiltoaste).
Haluttaessa värillistä pintaa voidaan betonissa käyttää väripigmenttejä, pinta voidaan käsitellä hierron yhteydessä värillisellä sirotteella tai käsitellä pinta väriä muuttavilla kemikaaleilla (ns. patinointi). Väriin vaikuttaa myös betonin sementtityyppi, sementti- ja vesimäärä.
Teräshierto voi muuttaa hierretyn pinnan värisävyä (esim. valkobetoni). Jos tätä ei haluta hiertosiivekkeiden materiaali tulee vaihtaa.
Kun hierretty betonipinta jää lopulliseksi lattiapinnaksi, pinta tulee käsitellä pölynsidonta-aineella. Pölynsidonta-aineet yleensä reagoivat sementin kanssa ja lujittavat betonin pintaa. Pölynsidonta-aineita on sekä ulko- että sisätiloihin.
Pinnoitettuna hierretty betonilattia soveltuu hyvin niin asuin-, toimisto-, näyttely-, varasto- kuin tuotantotiloihin. Lattiat, joilta edellytetään kulutuskestävyyttä, voidaan toteuttaa sirotepintaisena teräshierrettynä lattiana tai kovabetonilattiana (erillinen valu runkobetonin päällä)
Koneellisessa hierrossa tulee muistaa, että suurikokoisilla hiertokoneilla ei voida käsitellä seinien vierustoja ja ahtaita paikkoja, vaan ne tulee käsitellä käsin pienemmillä hiertovälineillä.
